- TEKSTI: Arto Rautio
- Kuvat: Mikki Kausteen "kotialbumi"
”Junnuna olin kymppipaikan pelaajana kova riplaamaan ja pelikaverien kannalta varmaan äsyttävä joukkuekaveri, kun en halunnut luopua pallosta oikein millään. Vanhempana olen oppinut olemaan joukkuepelaaja niin futiksessa, työssä kuin politiikassakin. Liverpoolin kannattaja minusta tuli, kun sain isäni Lontoosta tuoman seuran kannattajahuivin. Ilokseni huomasin, että seura pelaa juuri sellaista taitojalkapalloa, joka on itselleni rakasta, mikä sementoi suhteeni seuraan”, kertoo Egotrippi-yhtyeen jäsenenä ehkä parhaiten tunnettu Fellow Scouser Mikki Kauste. Kun yhdistetään Mikin nuoruuden joukkue Kulosaaren HJK ja hänen senaikainen pelitapansa, voisi Mikki olla Fellow Scouserien joukkueessa Kulosaaren Florian Wirtz.
Mikki Kauste on jalkapalloilijana vasenjalkainen ja pelannut kypsemmällä iällä laitalinkkinä. Rinnastus aiempien kausien Mo Salahiin ei Mikkiä kuitenkaan innostanut, vaan hän kokee Florian Wirtzin olevan enemmän samanlainen pelaaja kuin hän. ”Paljon actionia ja yritystä, tuskallisen vähän tehoja. Se meitä yhdistää”, Mikki naureskelee.
Jalkapallossa Mikki Kausteen paras saavutus on Suomen mestaruus. Hän on nimittäin voittanut Rockfutiksen SM-kisoissa kultaa FC Tavastian riveissä, kun oli palannut aktiiviseksi jalkapalloharrastajaksi. Hyllyssä on näistä kisoista myös hopeamitali.
”Olen tykännyt futiksesta ja pallon kanssa leikkimisestä pienestä pitäen. Etenkin jalkapallon tekninen puoli innosti minua. Nuorena kehityin fyysisesti vähän hitaammin kuin muut, minkä takia en pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin minua nopeammin kasvaneet joukkuekaverit. Siinä vaiheessa kun Kulosaaren HJK:n ikäluokkani pelaajia siirtyi aluejoukkeeseen, oma futishaarastukseni alkoi hiipua senkin takia, että treenasin silloin jo aktiivisesti ja kilpailumielessä tennistä. Palasin futiksen pariin vasta aikuisena. Hauskaa on, että osa Kulosaaren aikaisista joukkuekavereista on sittemmin pelannut kanssani FC Tavastian riveissä. FC Tavastian riveissä on usein pelattu myös eduskunnan joukkuetta vastaan. FC Barcelonan kannattajien joukoissa olen myös potkinut mm. Don Huonoista tutun Kalle Aholan kanssa”, Mikki kertoo.
”FC Tavastian porukka on ollut kiva yhteisö, jonka toiminta on ollut puolitavoitteellista, ei siis ihan vaan potkupalloa hupimielessä. Olen taitopelin ehdoton fani, mikä selittää osaltaan myös suosikkijoukkueitani. Ihailen pelaajia, jotka osaavat tehdä sellaista, mitä muut eivät osaa. Liverpool tuli minulle kai 1978, kun isäni oli työmatkalla Lontoossa ja toi tuliaisina Arsenalin ja Liverpoolin huivit. Isoveljeni otti Arsenalin ja minä sain Liverpoolin huivin. Olin tästä tosi tyytyväinen, kun huomasin seurani pelaavan juuri sellaista taitojalkapalloa, mitä rakastan. Brasilian maajoukkue oli toinen suosikkini silloin. Sitten FC Barcelona, jonka tikitakassa on ollut hyvin paljon samaa kuin siinä Liverpoolissa, johon ihastuin, tuli toiseksi suosikiksi. Sen myötä Espanja on nyt maajoukkuesuosikkini. Myöhemmin olen yrittänyt itsekin tuoda tikitaka-ajatusta suomalaiseen jalkapalloon, kun toimin FC Hongassa junnujen valmentajana”.
Kysyin Mikiltä, onko hän ollut pelaajana mielestään kuin Steve McManaman, mutta Mikki kokee Steven olleen kuitenkin suoraviivaisempi kuin hän. ”Steven Gerrard en ollut missään nimessä”, Mikki toteaa, eikä Luis Diazkaan ihan satu kohdalleen. Ehkä Mo Salah - mietin sitten - kuvaa nyky-Liverpoolin pelaajista parhaiten sekä Mikin nuoruuden halua mennä itse läpi että viime vuosien syöttökoneena myös kehittymistä koko joukkueen osaksi. Mutta ei ollut Salah ennen loppusyksyn kohujakaan Mikin lemppari. Yhdessä päädyttiin siis siihen, että Florian Wirtzin tähänastiset esitykset punapaidassa kuvaavat ehkä parhaiten Mikkiä pelaajana.
Muista jalkapalloilijoista Barcelonan Pedri pelaajana, joka osaa tehdä itselleen tilaa taidolla, on yksi Mikin ihailemista nykyfutiksen hahmoista. Juttelussamme tulevat esille myös sellaiset pelaajat kuin Lucas Leiva ja etenkin Thiago Alcântara, joista Mikki odotti paljon, mutta joista ei saatu ihan sitä, mitä toivottiin. ”Ikävä kyllä Thiago ei kovin monta täyttä kunnon peliä meillä sitten pelannut.” Selväksi käy myös, että Mikki ei ole vieläkään antanut anteeksi, miten Gérard Houllier jätti hyödyntämättä Jari Litmasen potentiaalin, ja miten Rafael Benítez kohteli Sami Hyypiää. ”Veikö Hyypiän penkittäminen meiltä mestaruuden”, Mikki tuhahtaa vihaisesti.
Mikki kertoo katsovansa hyvin paljon jalkapalloa, eniten Englannista ja Espanjasta, mutta lisäksi myös Bundesligaa, Serie A:ta, Ranskasta etenkin PSG:tä sekä tietysti Mestarien liigaa ja maajoukkuefutista – kaikessa etenkin taitojalkapallon osaajia. Hän on myös innoissaan, kun Skotlanti nyt pääsi MM-kisoihin ja sekä Irlanti että Pohjois-Irlanti jatkokarsintaan. Lisäksi Mikki seuraa alasarjoista etenkin Wrexhamin tarinaa ja Forest Green Roversia, jolla on oma ilmasto- ja ympäristöagendansa hiilineutraaliutta tavoittelevine stadioineen ja pelaajien kasvisruokavalioineen.
”Valioliigan kanssa minulle kävi vahinko, kun otin kesällä ajattelematta puolen vuoden paketin ilman futista. Viaplayn lisäksi pitää tietysti olla esimerkiksi Katsomon futispaketti UCL:n ja Espanjan takia.”
Forest Greenistä harhauduimme juttelemaan pitkään ruoasta, joka on tämän kirjoittajallekin rakas ja sekä omien että puolison ruoka-ainerajoitteiden – etenkin kasviksia koskevien - takia monella tapaa haastava asia. Ei avata sitä lipasta muuten, mutta kerrotaan, että Mikki on pääosin kasvissyöjä, mutta ei halua olla siinäkään asiassa ehdoton. Hän kertoi lähtevänsä jutteluhetkestämme kotiinsa tekemään sekasyöjän ruokaa pojilleen. Siitä olimme yhtä mieltä, että kasvisten osuutta ruoassa kannattaa laajentaa niissä rajoissa, joita itse kullakin on, ja kehittää ruokia hyödyntämällä kasvisraaka-aineita. Ja toki Mikki toivoo, että kasvisruoka ei olisi kuluttajille esimerkiksi tukiaisten takia kalliimpaa kuin puhdas liharuoka.
Jalkapallo on ollut osa Mikki Kausteen elämää jo lapsuudessa. Tennikseen panostaminen toi pelaamiseen kuitenkin tauon, kunnes hän palasi jo aikuistuneena takaisin lajin pariin FC Tavastian riveissä. Tässä porukassa hän on mm. voittanut Rockfutiksen SM-kultaa. Yhtenä osana jalkapalloharrastusta on ollut myös toimiminen FC Hongan junnuvalmentajana, missä työssä Mikki pyrki osaltaan edistämään tikitakan leviämistä myös suomalaisille jalkapallokentille. Taitojalkapallon ystävä kun on.
Mutta palataanpas Kulosaaren HJK:n ja FC Tavastian väliseen aikaan vielä hetkeksi. Jäimme siihen, että kilpatennis kiilasi Mikin elämässä jalkapallon edelle.
”Tennisurani menestys kariutui lopulta siihen, että hermoni ei silloin teinivuosina kestänyt kilpapeleissä paineen alla. Jos ajattelee esimerkiksi Björn Borgia, hänhän oli kuin viilipytty menestyksen vuosinaan. Näin, vaikka oli ollut nuorena aikamoinen tuittupää, kuten huomasin hänen elämänkertaansa lukiessani. Toki joku John McEnroe pärjäsi hyvin, vaikka olikin kentällä välillä pelkkää tulta ja tappuraa. Minulle kuitenkin kävi niin, että hävisin kilpatilanteessa vastustajille, joille pärjäsin hyvin harjoituspeleissä. Aloin tosipeleissä pelätä virheitä ja tappiota, minkä takia sitten tuli niitä virheitä ja tappioita. Sitten myöhemmin olen ensin esiintyessäni Egotripin riveissä ja myös nyt myöhemmin politiikassa oppinut ylittämään tietyn kynnyksen ja allitsemaan tämän paineen. Ja kun nuorena olin varmaan joukkuekavereita ärsyttänyt pelaaja, joka halusi riplata ja kuljettaa palloa syöttämättä kenellekään, olen sitten vartuttuani oppinut myös pelaamaan osana joukkuetta.”
”Harmi kyllä kolme koronaa, joista vain ensimmäinen oli tosi flunssainen, ovat jättäneet minuun jälkensä niin, että lihaskunto ja keuhkot eivät ole entisensä. Kun isäni on tehnyt työuransa lääkärinä ja itse olen kokenut nämä taudit, en suhtaudu mitenkään kevyesti ihmisiin, jotka vähättelevät koronan tai muiden vastaavien tautien riskejä tai niitä vastaan annettavia rokotuksia. Kyllä itsellä on vahva lääketieteellinen näkökulma tällaisiin asioihin. Koronan takia futis ja juokseminen eivät nyt onnistu, vaan pidän kuntoa ja myös päätäni kunnossa lähinnä kävellen ja golfia pelaten. Golfista on nyt tullut tärkeä harrastus, kiva tapa kuntoilla ja tuulettaa aivoja. Ennen mietin säveliä tai tekstejä usein kävellessä, juostessa tai hiihtäessä, jolloin pitkät lenkit menivät ikään kuin itsestään muuta ajatellessa. Nykyisin otan usein seuraksi äänikirjan ikään kuin tyhjentääkseni pään asioista, joita politiikkaan mukaan lähteminen on tuonut mukanaan. Ja kun kuuntelee kirjaa, ei siinä sitten tietenkään ole tilaa musiikille. Mutta saapa kuitenkin mielen irti päivän asioista.”
Kouvolasta Kulosaaren kautta Espooseen
Mikki on syntynyt Kouvolassa, jonka kaupunginteatterissa hänen äitinsä silloin näytteli. Perhe muutti hänen ollessaan vielä alle kouluikäinen Helsingin Kulosaareen, jossa hän on käynyt koulunsa siihen asti, kun valmistui ylioppilaaksi Kulosaaren yhteiskoulusta.
”Kulosaaressa saimme juosta hyvin vapaasti vapaa-ajat kavereiden kanssa omissa touhuissamme. Siellä niin koulussa kuin vapaa-aikanakin oltiin vain kavereita riippumatta siitä, mikä oli kunkin sosiaalinen tai taloudellinen tausta. Se oli meille hyvä, turvallinen ja onnellinen kasvuympäristö, jossa viihdyin kunnes muutin omilleni Töölöön. Kulosaaren kavereilta on tämä kutsumanimeni Mikkikin. Omalla etunimelläni minua puhuttelevat vain äiti ja muut sukulaiset sekä joskus poliittiset vastustajani, kun he haluavat ärsyttää vähän minua”, Mikki naurahtaa.
”En ajatellut tuoreena ylioppilaana muusikon uraa, vaan lähdin ensin opiskelemaan ravintolakoulu Perhoon. Siellä kiinnostuin viineistä ja jatkoin sitten Haaga-Heliaan perehtymään iiketalouteen sekä valmistuin restonomiksi. Olen näitä opintoja hyödyntänyt sekä tekemällä jo opiskeluaikoina töitä ravintoloissa mm. hovimestarina, baarimikkona, tarjoilijana ja tiskarina että Viinilehden avustajana, ravintolayrittäjänä ja käymällä asiantijana erilaisissa yritystilaisuuksissa tai messutapahtumissa kertomassa viineistä.”
”Viinilehden kakkosmies Antti Rinta-Huumo on hyvä ystäväni ja samoin intohimoinen Liverpool-kannattaja. Kateellisena kuuntelin, kun hän kertoi keväällä poikansa kanssa tekemästään Anfieldin reissusta. Itselläni ei vielä ole ollut taloudellisiakaan mahdollisuuksia kokea Liverpoolia eikä Anfieldia. Kovasti toivon ja odotan pääseväni sinne. Matka olisi pyhiinvaellusmatka Liverpool FC:n lisäksi Beatlesin kotikentälle.”
”Barcelonassa, jossa siis on toinen suosikkujoukkeeni FC Barcelona, olen päässyt jalkapalloa pelaavan keskimmäisen poikani kanssa pelinkin näkemään. Poika pelaa A-junioreiden ykkösdivisioonassa ja miesten kolmosessa, mutta on armeijaiässä jo vähän jäähdyttelemässä uraansa. Hänen pelikavereitaan on ollut Suomen U21-maajoukkueessa. Pojallani olisi mielestäni todella hyvä pelisilmä keskikentälle, hän jakaa hyviä syöttöjä omille kovalla prosentilla. Jatko aikuisten huipulle olisi kuitenkin vaatinut häneltä kovempaa sitoutumista jalkapalloon kuin mihin hän oli valmis. Tuo Liverpoolin reissu on haaveissa nimenomaan hänen kanssaan. Muiden lasteni kanssa mietitään sitten muunlaisia kohteita, kun heillä jalkapallo ei ole verissä. Todettakoon vielä, että keskimmäisellä pojalla on kyllä tieto jalkapallosta paremmin hallussa kuin minulla, kun esimerkiksi pohditaan eri joukkueiden kokoonpanoja.”
”Minulla on kolme poikaa, joista nuorinkin on jo myöhemmässä teini-iässä. Perheen kasvettua muutimme Espooseen, ensin Tapiolaan ja sitten Mankkaalle, jossa asun yhä. Mankkaalla on mm. kivat lähimetsät lenkkeillä ja rentouttaa päätä. Sitä pään rentouttamista vaativat siis etenkin aikaani Vihreiden valtuustoryhmän vetäjänä paljon vievän Espoon kunnallispolitiikan kiemurat. Mankkaaseen sitoo myös asunto, jossa kaikki poikani saavat asua omissa huoneissaan luonani ollessaan. Saa sitten nähdä, mitä asumisen kanssa tapahtuu, kun kaikki pojat aikuistuvat omilleen. Etenkin Espoon vuosien alkuaikoina kaipasin Helsinkiä ja esimerkiksi sen erilaista kulttuuritarjontaa, mutta nykyisin koen itseni kyllä jo hyvin espoolaiseksi.”
Egotripin runko on ollut kasassa jo 1980-luvulta lähtien. Aluksi soiteltiin trash metalia. Nykyisinkin tunnettu Egotripin musiikillinen ajatus kehittyi 1990-luvulla, jolloin bändi myös nousi yhdeksi musiikkitaivaamme kestotähdeksi. Tämä kuva Mikki Kausteesta ja Knipistä on on bändin alkuvuosilta.
Trash metallista poprockiin
Mikki kertoo, ettei hänellä ollut nuorena selkeää ajatusta, mitä haluaisi tehdä isona, eikä välttämättä ole oikein vieläkään. ”No sen tiedän toki jo, että minusta ei tule ammattijalkapalloilijaa tai tennisammattilaista. Tenniksessä päin vastoin näyttävät kaikki taidot hävinneen, kun on joskus käynyt kokeilemassa.” Siksikin oli luontevaa mennä lukioon, jossa sai lisäaikaa pohtia tulevaisuuttaan. Musiikki tuli elämään isommin, kun Mikki tutustui myöhempään Egotripin bändikaveriinsa Knipiin. Alkujaan trash metalin ympärille muodostui 1980-luvulla bändi, josta sitten kuoriutui aikanaan Egotrippi.
”Musiikkia rämpyttelin kotibileissä ja harrastinkin lapsena, mutta tennisuran myötä se vakavampi harjoittelu jäi. Sitten törmäsin Knipiin ja huomasimme, että meillähän on yhteinen intohimo. Sen seurauksena aloimme soitella yhdessä. Armeijavaiheen jälkeen sama bändiporukka pysyi kasassa, mutta musiikillisesti suuntasimme metalista kotimaiseen popmusiikkiin. Meillä ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa, ajateltiin vain tehdä musiikkia yhdessä ja katsoa, mitä siitä kehittyy.”
”No nyt on sitten 35 vuotta jo tehty vakavassa mielessä ja suunnitelmallisesti tätä työnä. Voi sanoa, että ekat 10 vuotta vei alun haparoinnista ensin esiintymislavoille ja sitten toimimaan ammattimaisesti ja lopulta menestykseen. Meille varmaan Jyrki-ohjelma ja sen päivittäiset lähetykset sekä musiikkivideot oli tärkeä, koska sitä kautta tulimme tutuiksi kautta Suomen. Kun samalla radiokenttä monipuolistui, ja saimme aikaan radiohittejä, kuulijoita tuli lisää sekä silloin 1990-luvulla että on tullut myöhemminkin.”
”En osaa arvioida, onko musiikkimme ajatonta, mutta onneksemme olemme tehneet musiikkia, joka on kestänyt hyvin aikaa. Taustalla on, että olemme sisäistäneet syvällisesti 1960-luvun ja 1970-luvun tavan tehdä musiikkia ja harmonioita. Siksi esimerkiksi Beatles on minulle niin tärkeä. Sitten 1980-luvulla mm. musiikkikanava MTV laajensi musiikillista maailmankuvaamme. Ruotsista olemme myös ottaneet esikuvia, mutta toisaaltahan sikäläinen musiikki on monin osin samanlaista kuin angloamerikkalainen. Poprockista on aloitettu ja laajennuttu sitten kuten esimerkiksi juuri Beatles teki. Hyvä kertosäe, stemmat ja melodinen musiikki on kombinaatio, jolla pääsee pitkälle.”
Taiteellisista lahjoistaan Mikki toteaa, että hän ei ole ollut koskaan kovin hyvä piirtämään eikä kirjoittamaan, vaikka toki kappaleiden sanotuksia onkin tehnyt. ”Riimien kirjoittaminen on kuitenkin vähän eri asia kuin pitkät tekstit. Politiikan myötä taito tehdä pitempiäkin tekstejä on onneksi kehittynyt paremmaksi.”
Mikki oli kesällä 2025 Hirvensalmella ”kesäleirillä” tekemässä Vain elämää -ohjelmasarjaa yhtenä tähtiartistina. Hän kiittää sarjaan lähtöään, se oli kuulemma hyvin mukava ja inspiroiva kokemus.
”En ole lähtenyt realityyn mukaan kovin helposti. Osallistuin Fort Boyardiin sen alkuaikoinat, ja olin samoihin aikoihin ensimmäisessä Kuorosodassa oman kuoroni kanssa ihan finaalissa asti kisaamassa Timo Kotipellon kuoroa vastaan. Olin myös Neljän tähden talkoissa ja Neljän tähden illallisissa, mutta sitten oli yli 10 vuoden tauko, kunnes pyydettiin Hirvensalmelle. Kun Vain elämää -ohjelmassa on kyse musiikin teosta ja sovittamisesta, idea kiehtoi ja sanoin kyllä. Lahjakkaassa ja samanhenkisessä porukassa tuosta ohjelmanteosta tuli hyvin positiivinen kokemus, joka antoi jatkoakin varten paljon. Kiva on myös ollut saada ohjelmasta hyvää palautetta.”
”Toki tämä oli myös haastava paketti, kun politiikka täyttää välillä pään niin tukkoon, että luovuudelle ei ole tilaa. Jos istuu päivän kokouksissa, ei illalla ole oikein eväitä istua pianon ääreen tavoittelemaan nuotteja tai säkeitä, vaan kyllä siinä ilta menee lähinnä Netflixia tai jalkapalloa katsoen. Ennen pää siis teki musiikkityötä usein lenkillä – juoksu, hiihto, kävely, pyöräily, kaikki toimi – ja autolla ajaessa. Nykyisin ne hetket menevät pitkälle pään rentouttamiseen ja tyhjentämiseen äänikirjoja kuunnellen. Rakastan autoilua – vihreydestäni huolimatta – ja etenkin pitkät matkat yksinään esimerkiksi Lappiin hiihtämään olivat hyviä luomisen hetkiä. Toki samalla koko ajan itse ajamiseen keskittyen.”
Vain elämää -ohjelmassa Mikki oli porukassa, jonka kanssa oli paljon yhteistä ja viihtyi. Hän kokee tietynlaisen samanhenkisyyden pätevän muissakin ihmissuhteissa. Niin omat kaveri- ja ystäväpiirit kuin esimerkiksi oma poliittinen viiteryhmä ovat muovautuneet sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa pääosin suhtaudutaan maailmaan samansuuntaisesti, ollaan kiinnostuneita samantyyppisistä asioista, arvostetaan toisia sellaisina kuin he ovat …
Feminismiä kaupunkiin
Maailma ikään kuin käveli sangen huoletonta nuorutta eläneen Mikin syliin 1990-luvun lopulla. Silmät aukenivat näkemään asioita ja epäkohtia, joiden kanssa pitäisi tehdä jotakin paremman tulevaisuuden eteen. Näin alkoi syntyä oma maailmankatsomus. Hän ymmärsi myös, että pitää alkaa ottaa selvää asioista ja tajuta kokonaisuutta. ”Hankin tietoa ja kokonaiskäsitystä ukemalla luotettavista lähteistä yleissivistävää aineistoa, mikä voimisti yhteiskunnallista ajatteluani.” Nämä asiat hiipivät myös Egotripin sanoituksiin. Poliittisesti aktiivinen hänestä tuli vasta reilut 15 vuotta myöhemmin, kun häntä kysyttiin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Espoon valtuustossa hän on vaikuttanut vuodesta 2017 lähtien.
”Oma maailmakatsomukseni oli kypsynyt niin, että esimerkiksi globalin solidaarisuuden, kotimaisen sosiaalipolitiikan, ympäristön kunnioittamisen ja suojelun sekä ilmastonsuojelun näkökulmissa minun ja ehdokkaaksi kysyjien näkemykset kohtasivat. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat myös hyviä termejä kuvaamaan, mitä tavoittelen. Ne ovat omasta liberaalista kasvuympäristöstä jo luonnostaan tulevia arvoja. Kun olin jo aiemmin omaksunut aktiivisen asenteen tehdä jotakin, oli samalla syntynyt valmius vastata kysyjille kyllä ja lähteä myös vaalityöhön. En toki ole kaikissa asioissa kaikkien vihreiden kanssa samaa mieltä, mutta meillä on riittävästi yhteistä tartuntapintaa, että tämä oli minulle luonteva ryhmä lähteä mukaan myös aktiiviseen politiikan tekoon. Kun sain vaaleissa kannatusta, sillä tiellä ollaan yhä. Nyt olen siis hyvin aikaa vievässä vastuutehtävässä valtuustoryhmän puheenjohtajana. Tämä on yksi niistä sattumuksista, jotka ovat tuoneet oman polkunsa elämääni.”
Poliittinen into vei jopa eduskuntavaaliehdokkaaksi 2019, mutta se kokemus jätti paljon ikäviä muistoja.
”Olin noissa vaaleissa ehkä eniten mustamaalattu ja maalitettu ehdokas. Lopetin twitter- tilinikin sen takia, että meno siellä äityi sietämättömäksi. Itse en pidä polarisoitumisesta ja asioiden tietentahtoisesta kärjistämisestä. Ymmärrän, että on erilaisia näkökantoja, joiden kesken pitää löytää kompromissiratkaisuja. Yritän olla sovitteleva ja selittää keskusteluissa aina, miksi olen jotakin mieltä. Tätähän joudun tekemään koko ajan myös valtuustoryhmän puheenjohtajana, kun neuvotellaan eri ryhmien kesken ja haetaan eväitä päätöksille. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyy olennaisesti tarve ja kyky keskustella.”
”Parhaimmillaan politiikka on sitä, että saadaan aikaan hyvää yhteistyötä. Huonoimmillaan se on tiukkaa tappelua ilman haluakaan sopia mistään”, Mikki tiivistää.
”Yksi teemani on ollut feminismin tuominen kaupunkisuunnitteluun. Kun nyt Espoota on kehitetty paljon yksityisautoilun varaan, haluaisin tehdä kaikille sopivaa kaupunkiympäristöä. Siinä kaikilla olisi ensinnäkin turvallista ja viihtyisää elää ja toiseksi helppo liikkua myös kävellen, pyöräillen ja joukkoliikennettä käyttäen. Feminismi tarkoittaa tässä siis sitä, että otettaisiin lapset, nuoret, naiset, vanhukset ja liikuntarajoitteiset paljon nykyistä paremmin huomioon. Yksityisautoillahan kulkevat selvästi eniten työikäiset miehet. Nyt olisi siis mielestäni aika ajatella muitakin kaupunkilaisia. Toki ajatteluuni liittyy myös ilmastopoliittista intohimoa sekä huoli lähiluonnosta ja muista luontoarvoista. Ne kaikki pitää osata sovittaa yhteen kasvavan kaupungin kehittämisen kanssa.”
Mikki itse liikkuu asiasta riippuen paljon joko kuormapyörällä tai polkupyörällä. Se antaa tietysti hyvin eväitä havaita, missä on kehitettävää etenkin kun rakennetaan uutta Espoota kaikki huomioon ottavasta näkökulmasta. ”Kun kaupunkisuunnittelulautakunnassa on nyt uusi nuori puheenjohtaja, uskon tuontyyppisen ajattelun kuin itselläni on saavan lisää tilaa kaupungin päätöksenteossa.”
Kun kohtasimme Mikin kanssa, Mikki totesi juttuhetkemme alussa innostuneena ”onpa kiva puhua futiksesta ja muusta kuin musiikista tai politiikasta”. Siihen oli pakko todeta, että taidat joutua kyllä vähän puhumaan musiikista ja politiikastakin. Kun puhkaisin tuon politiikan pallon, kyllähän meillä siitä sitten juttua riittikin. Juttelumme oli mikkimäistä eli vältti kärjistämistä, vastakkainasettelua ja kenenkään arvon väheksymistä. Mutta kun politiikan piti olla sivuosassa, jätämme sen käsittelyn tässä jutussa nyt tähän.
Mikin poliittisista rasitteista huolimatta Mikki ja Egotrippi ovat yhä hyvissä musiikillisissa voimissa. Mikki tekee edelleen biisejä, ja Egotrippi valmistautui jutellessamme kevään 2026 ”Jossain on päivänvaloo” -kiertueelle. Se kiertää pääosin erilaisissa klubitiloissa kautta Suomen. ”Tämä on ensimmäinen klubikiertueemme”, Mikki kertoo innostuneena.
Mikki Kauste, Knipi (kuvassa taustalla) ja muut Egotripin jäsenet esiintyvät edelleenaktiivisesti yhdessä. Kevään 2026 ohjelmaan kuuluu ”Jossain on päivänvaloo” -klubikiertue.
Mikki Kauste, lyhyet nopeat
(vastattu joulukuussa 2025)
K: All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
V: Keegan, Rush ja Dalglish vanhoista parroista. Olivat taitavia ja luovia pelaajia, tottakai myös superstaroja. Keeganin legendaarisuuteen on varmasti vaikuttanut myös Buster- sarjakuva, jota luin kovasti lapsena. Gerrard, Torres, Hyypiä vähän nuoremman ikäluokan edustajista (olen espanjalaisen futiksen ystävä), Suarez myös. Voittajatyyppejä ja innostavia hahmoja. Kloppin aikakaudelta löytyy monta upeaa pelaajia, eritoten TAA, Robertson, Mane, Salah, Firmino. Thiagon loukkaantumiset harmittivat vietävästi. Olisi ollut maailmanluokan pelaaja. Tykkäsin myös Shaqirista todella paljon. Hänkin sai hävettävän vähän peliaikaa. Jotan kuolema oli shokki. Hän kuuluu myös tähän porukkaan.
K: Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
V: Van Dijk, Gravenberch, Chiesa (saa aivan liian vähän peliaikaa), Bradley, Wirtz. Kaikissa on ison pelaajan potentiaalia.
K: Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
V: Jonkun hyvin luovan kontorolloivan keskikenttäpelaajan tyyliin Pedri tai de Jong. Joao Nevesistä tykkään todella paljon, kuten myös Desire Douesta. Hänessä Pool saisi todella röyhkeän ja taitavan hyökkääjän. Zubimendin siirto Arsenaliin ärsytti. Tiesin La Ligan ystävänä, että hän olisi ollut erinomainen lisä.
K: Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
V: Keskikentän lisäksi toppariosasto kaipaisi varmuutta. Kaikki alakerrasta paitsi van Dijk alisuorittavat säännöllisesti, ja van Dijkillakin on viime ja tällä kaudella esiintynyt merkkejä kuolevaisuudesta.
K: Miten Arne Slott on onnistunut mielestäsi meillä ensimmäisen lähes 1,5 kauden aikana managerina asteikolla 1-10 (max. 10). Perustele arvosana lyhyesti.
V: Arvosana 8,5. Viime kausi aivan käsittämättämän hyvä. Koska pelaajia on tullut ja mennyt, oli selvää, että nyt rakennetaan uutta joukkuetta, joten pelillisten asioiden hiominen vie aikaa. Peli näyttää paikoitellen todella hyvältä. Maaleja pitäisi vaan pystyä tekemään enemmän kuin vastustaja. (HUOM. Vastauksen annettu joulukuun 2025 alussa.)
K: Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
V: Inhokki ManU, ei kaivanne lisässelityksiä. Class of 92 -porukasta kyllä itse asiassa pidin paljon. En ole sellainen seurakannattaja, joka kategorisesti vihaa kaikkia vastustajia. Kunnioitan hyvää jalkapalloa ja hyviä pelaajia.
K: Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen, hyvässä vai pahassa ja miksi?
V: Jos pitäisi yhteen pelaajaan henkilöidä, niin se olisi Roy Keane. En ole koskaan pitänyt hänentyylisestään väkivaltaisesta pelaajatyypistä. Positiivisessa mielessä ovat jääneet mieleen Kevin de Bryune ja City huippuformissaan. Ihailen Pepin jalkapalloa. Seuraan La Ligaa ja etenkin Barcelonaa, joka on suosikkijengini Valioliigan ulkopuolella. Tiesin, mikä pelillinen mullistus Cityyn ja Englantiin on tulossa Pepin rekrytoinnin myötä. Silti dominointi yllätti. Ainoastaan Pool pystyi pistämään systemaattisesti hanttiin, kiitos Kloppin. Barcalla ja Poolilla on historian saatossa ollut samanlainen pallon hallintaan ja kauniiseen jalkapalloon perustuva filosogia. Arvostan.
K: Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
V: 9. Lapsesta saakka kulkenut mukana, aikuisiällä välillä hyvinkin aktiivisesti.
K: Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)
V: Tällä hetkellä 8 - 8,5.
K: Selitä itsellesi antamasi arvosana.
V: Johtunee siitä, etten näe juuri nyt Valioliigan pelejä (ei ole juuri sitä Viaplayn pakettia voimassa), joten Poolin pelejä seuraan Chämppärissä ja cup-hommissa. Ne pelit katson kyllä käytännössä aina, jos en muuten niin jälkilähetyksinä. (Mikki kertoi ottavansa Valioliigan kattavan sopimuksen heti, kun vastaushetkellä voimassa ollut kesäaikaan tarkemmin ajattelematta otettu määräaikainen sopimus loppuu.)