Kausi 2022-23: Hienon ajanjakson päätepysäkki ja uuden alku

- Teksti: Petri Kuikka

Kausi 2022-23 oli suuri pettymys Liverpoolille, mutta menestyksekkään aikakauden päättyessä on hyvä muistaa mitä kaikkea ennen sitä on ehtinyt tapahtua. Olemme kuluneiden kahdeksan vuoden aikana päässeet aitiopaikalle näkemään jotain hyvin poikkeuksellista Liverpoolin historiassa. Siksi tämän artikkelin perussävynä on positiivisuuden toiveikas vire.

Jürgen Kloppin kahdeksas kausi Liverpoolissa tuntuu erään merkittävän aikakauden päättymiseltä. Kuuluisasta ja rakastetusta kärkikolmikosta jo toinen palanen - Roberto Firmino - on jättänyt tunteikkaat jäähyväiset pitkäaikaisille joukkuekavereilleen ja Anfieldin uskollisille kannattajille. Lisäksi seura valmistautuu tekemään ainakin vuoden verran myöhässä olevan keskikentän uudistuksen. Myös ikääntynyt joukkueen runko vaatii edelleen nuorentamista eikä betonia aikaisempina kausina ollut puolustuskaan ole entisensä. Loppukaudesta tapahtunut pelitavan muutos varsinkin Trent Alexander-Arnoldin osalta vaatii viilausta puolustuslinjaan.

Suuret muutokset ovat siis näköpiirissä, mutta päättyneen kauden pettymyksestä huolimatta lienee paikallaan pistää asioille oikeat mittasuhteet ja muistaa uudistusta kaipaavan miehistön tarjoamat ikimuistoiset hetket viime vuosien aikana. Kuumimmankin tunneryöpyn keskellä on hyvä pitää mielessä mitä tämä ryhmä on tehnyt kentällä ja millaisia suuria tunteita se on faneille tarjonnut.

Liverpoolin Mestareiden liigan voitto keväällä 2019 sai koko Merseysiden sekaisin. Kyseessä on hetki, jota kenenkään kannattajan on mahdotonta unohtaa.

Liikaa alisuorittajia

Moni kokenut runkopelaaja pelasi läpi kauden selvästi huonommin kuin mihin oli totuttu: esimerkiksi Virgil van Dijk, Thiago, Fabinho ja Jordan Henderson näyttivät lähinnä itsensä varjoilta suuren osan kaudesta. Pitkän ajan avainpelaajista ainoastaan maalivahti Alisson Becker oli omalla tasollaan pelistä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ilman brassiveskaria Liverpool olisi jäänyt Chelsean tasolle keskikastiin ja ulos seuraavan kauden peleistä Euroopassa.

Alisson Becker - kauden ylivoimaisesti tärkein pelaaja, joka torjunnoillaan pelasti Liverpoolille valtavan määrän pisteitä.

”Vanhasta kaartista” myös Mo Salah saa synninpäästön. Vaikka egyptiläishyökkääjäkään ei ollut aina ihan parhaassa iskussaan, onnistui hän kuitenkin maaleillaan ja maalisyötöillään auttamaan joukkuettaan riittävästi. Salahista Mestareiden liigan paikka ei jäänyt kiinni.

Uskonpuute

Yksittäisten pelaajien selvästäkin tason laskusta huolimatta päättyneen kauden kenties suurin pettymys oli kuitenkin se, että joukkueena Liverpoolin kova henkinen kantti oli enää kaukainen muisto vain. Kloppon ”mentaalimonsterit” ilmestyivät kentälle aniharvoin ja heidän tilallaan näytti usein olevan auton ajovaloissa juoksenteleva pelokas peuralauma. Pieninkin vastoinkäyminen vei itseluottamuksen eikä todellista taisteluhenkeä näyttänyt löytyvän niinä hetkinä lainkaan. Varsinkin niin sanottuja ”helpompia joukkueita” vastaan Liverpool tuntui murtuvan henkisesti kovin helposti.

Kun ei kulkenut, niin ei kulkenut. Fabinho ja Nunez pettyneinä 1-3 -vierastappioon päättyneen Brentford-pelin jälkeen tammikuussa 2023.

Jo ennen kauden alkua oli tiedossa, että joukkueen runko varsinkin keskikentän osalta vaatii isoa muutosta. Nyt kaiken tapahtuneen jälkeen kesän siirtoikkuna on lähivuosien menestyksen kannalta harvinaisen tärkeä. Suuriin huteihin tai ”vähän sinne päin” oleviin hankintoihin ei ole varaa. FSG:n shekkivihkon on oltava kohtalaisen avoin, vaikka mihinkään älyttömään hullutteluun ei lähdettäisikään.

Isosta joukkueen rakennustarpeesta huolimatta kannattajana on surullista nähdä hienon aikakauden tärkeiden pelaajien lähtevän. Bobby Firminoa ja James Milneriä tulee ikävä. Heidän kohdallaan nyt on kuitenkin oikea aika hakea uusia haasteita ja sen he osaavat tehdä tyylillä. Tuo kaksikko - kuten myös Anfieldin jättävä Alex Oxlade-Chamberlain - otetaan jatkossakin vastaan vanhalla kotistadionilla suurina sankareina. Uskolliset Liverpool-soturit olisivat uusiin haasteisiin lähtiessään ansainneet niin paljon enemmän kuin mitä kulunut kausi heille tarjosi.

Niin merkittäviä pelaajia kuin Firmino ja Milner olivatkin Liverpoolille, he molemmat ovat ikänsä puolesta ohittaneet parhaat vuotensa eivätkä pysty enää pelaamaan jatkuvasti sillä tasolla mitä pokaaleista pelaaminen vaatisi. Jalkapalloromantikkona heidän jatkonsa Anfieldilla olisi ollut varsin houkutteleva vaihtoehto, mutta realismia se ei kuitenkaan ole. Siirtyminen muualle isomman peliajan ja roolin perässä on luonnollista, vaikka monella tasolla asia harmittaakin.

Bobby Firminon viimeinen kotipeli Liverpoolin paidassa oli tunteikas hetki niin Anfieldin yleisölle kuin pelaajalle itselleenkin. Brassihyökkääjä jää historiaan todellisena Liverpool-legendana.

Faktat sen todistavat: isoja muutoksia tarvitaan

Myös seuran näkökulmasta muutoksen on tapahduttava nyt. Odottelulle ei ole sijaa ja sarjataulukkokin sen osoittaa. Ensimmäisen kerran sitten kauden 2015-16 Liverpool jäi Valioliigassa kärkinelikon ulkopuolelle.

Periaattessa Liverpoolin muutos on ollut käynnissä jo siitä lähtien, kun Diogo Jota hankittiin syksyllä 2020 Wolverhamptonista. Senkin jälkeen tärkeitä tulevaisuuden palasia on saapunut Anfieldille. Konate, Diaz, Nunez ja Gakpo ovat osa suurempaa tulevaisuuden visiota. Seura ei ole siis levännyt laakereillaan kuumimman menestyksen aallonharjalla, mutta kieltämättä keskikentän osalta on menty Ruususen unen kaltaisessa horroksessa. Samassa harhassa eli myös manageri Jürgen Klopp, kun hän kesällä 2022 julisti, että seuran keskikenttä ei kaivannut uusia hankintoja. 

Kaikki kunnia pahasta loukkaantumisesta toipuneelle Harvey Elliottille, mutta ei 19-vuotiaalta nuorukaiselta voi odottaa niin isoa roolia kuin mihin hän pahimmillaan päättyneellä kaudella joutui. Elliott hoiti ruutunsa hienosti, mutta vastuu oli liian suuri kokeneempien pelaajien laahustaessa kaukana omasta tasostaan. Niin hyviä pelaajia ja johtajia kuin Jordan Henderson ja James Milner ovatkin olleet, liikaa heidän varaansa laskeminen kesällä 2022 oli paha virhearvio saksalaismanagerilta.

Harvey Elliott oli varsinkin alkukaudesta yksi parhaista onnistujista. Nuorella pelaajalla on aikaa ja kykyjä ottaa paikkansa Liverpoolin tulevaisuuden palapelissä.

Odotus ja uhkapeli Jude Bellinghamin saamisesta Liverpoolin paitaan osui pahasti omaan nilkkaan viimeistään siinä vaiheessa, kun seura loppukeväästä 2023 vetäytyi korkean hinnan vuoksi kilpajuoksusta brittinuorukaisen kiinnittämiseksi tulevaisuuden menestyksen kivijalaksi. Tältä osin lopputulos oli suorastaan nolo, vaikkakin vetäytyminen talouden näkökulmasta täysin ymmärrettävää - Bellinghamin hintalappu nousi huutoäänestyksessä järjettömälle tasolle.

Realismitsekkaus

Kaikesta pettymyksestä huolimatta on vaikea syyttää joukkuetta, joka on taistellut viimeisen viiden kauden aikana kaikista mahdollisista pokaaleista huomattavasti isommilla budjeteilla operoineita vastustajia vastaan. Liverpoolin menestysputki on ollut huikea ja osalle kannattajista huono kausi on ollut liikaa. Edellisten amerikkalaisomistajien George Gillettin ja Tom Hicksin aikakaudella seuran koko tulevaisuus oli vaakalaudalla. Muistan itse hyvin miten omistajuuteen liittyneen oikeusväännön aikana ajattelin kentän tapahtumien olevan toissijaista: kunhan perinteikäs seura olisi olemassa, seisoisin sen takana pelien tuloksista riippumatta. Tällä kaudella tuon lupauksen takana on saanut seistä, kun tulokset ja esitykset olivat kaikille suuri pettymys.

George Gillettin ja Tom Hicksin omistajavuosiin verrattuna Liverpoolin pelillinen epäonnistuminen tuntuu pitkäaikaisesta kannattajasta varsin vähäpätöiseltä asialta.

Kukapa olisi uskonut, että kausi jolloin Manchester Unitedia nöyryytettiin hurjin 7-0- luvuin, jäisi silti pahasti pettymyksen puolelle? Muutamat kauden huippuhetket eivät pelastaneet kokonaisuutta selvästi pitempien ja useampien alisuoritusten aiheuttamalta takamatkalta.

Karu totuus on, että Liverpoolin juna suistui menestyksen raiteilta heti kauden alussa eikä se päässyt missään vaiheessa takaisin omalle totutulle tasolle. Kauden viimeiset kymmenen ottelua antoivat osviittaa siitä, että nykyinenkin runko on riittävän hyvä pelaamaan Valioliigan kärkipaikoista. Se antoi toivoa kohti seuraavaa kautta: kesän hyvän siirtoikkunan jälkeen joukkue on varmasti valmis haastamaan sarjan kärkijoukkueet Cityä myöten.

Ymmärrettävä takapakki

Jollain tasolla on täysin ymmärrettävääkin, että Liverpool vuosimallia 2022-23 romahti. Niin kuluttavaa Kloppin ryhmälle on ollut taistella taloudellisesti ja materiaalin suhteen ylivertaista kilpailijaa vastaan. Vain vuodesta toiseen osaamisensa ylätasolla pelannut punapaitaisten sankareiden joukko on pystynyt pitämään Valioliigan mestaruustaistelun jännittävänä. Se on epäilemättä vaatinut veronsa.

Myös edellinen kausi imi pelaajilta niin henkiset kuin fyysisetkin voimavarat. Joukkue pelasi pitkän ja lähes täydellisen kauden, mutta lopulta tärkeimmissä kilpailuissa käteen jäi pelkkä luu ja suuhun pettymyksen katkera maku.

Sinällään yksi päättyneen kauden pettymyksistä on se, että me kannattajat tiedämme joukkueen pystyvän paljon parempaan kuin mitä nyt nähtiin. Jostain syystä he kuitenkin osoittautuivat tavallisiksi kuolevaisiksi omine puutteineen. Meille jatkuvaan menestykseen tottuneille kannattajille se oli luonnollisesti tuskallista huomata. Ehkä se oli myös muistutus siitä, että mikään ei ole ikuista. Kenties on pakko myöntää, että olemme viime vuosina tottuneet liiankin hyvään…? Kenties sydäntä kouraissut pettymys kertoikin enemmän meidän taivaisiin kohonneista odotuksista kuin pelaajien tason romahtamisesta yhden kesän aikana…?

Toki on hyvä muistaa, että Liverpoolin kaltaisessa suurseurassa kannattajilla on täysi oikeus vaatia pelaajilta reilusti enemmän kuin vaikkapa liigan keskikastissa kamppailevilta joukkueilta.

Päättyneen kauden pettymyksen siemen kylvettiin jo keväällä 2022. Lähes täydellinen kausi vaati veronsa ja tuloksellisesti se jäi pettymykseksi. Mestareiden liigan finaalin järjestelyihin liittyneet vakavat epäkohdat ja katkera tappio Real Madridille jättivät syvät haavat koko seuraan.

Eri aikakausien joukkueiden vertailu on turhaa, mutta kiistämätön tosiasia on se, että viimeisten vuosien aikana kentällä kirmannut nippu on yksi kaikkien aikojen parhaista Liverpool-joukkueista. Koventuneen kilpailun myötä ei ole väärin väittää, että Jürgen Kloppin muovaama ryhmä on seuran hienon historian kenties kovin.

Varsin pienistä asioista ja hetkistä on jäänyt kiinni muutama Valioliigan voitto tai Mestareiden liigan valloittaminen muuallakin kuin Madridissa keväällä 2019. Nämä pelaajat ovat antaneet kannattajille kaiken mahdollisen, joten ylenpalttiseen harmitteluunkaan ei kannata syyllistyä. Toki pettymykseen päättyneet ”läheltä piti” -pokaalitaistelut kaihertavat jonkin verran, mutta fanina matka on ollut kaiken väärti.

Kiitos ja kunnia

Totuudelta uskollisinkaan Liverpool-kannattaja ei voi sulkea silmiään. Kausi 2022-23 oli pettymys ja Tommi Läntisen laulun sanojen mukaisesti todellinen via Dolorosa. Siitä huolimatta Liverpoolin joukkue on hyvä. Meillä on ollut ilo nähdä viime vuosina sen pelaavan ja voittavan. Moni päättyneenkin kauden pelaajista on antanut meille toivon menestyksestä - toivon, joka monella meistä oli ehtinyt kadota Istanbulin ihmeiden illan jälkeen. Tämän joukkueen runko voitti kannattajien riemuksi pitkään lähes tavoittamattomana pidetyn seurahistorian yhdeksännentoista Englannin mestaruuden. Kuudennen Euroopan kuninkuuden. FA Cupin. Liigacupin. Jopa seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Uskomattomia hetkiä ja draamaa lähes viikottain.

Kentällä on viilettänyt Liverpoolin paidassa viime vuosina maailman ylivoimaisesti paras hyökkäyskolmikko, laitapakkikaksikko ja paras maalivahti.

Vaikka päättynyt kausi meni niin kuin meni, äsken luetellut asiat on hyvä pitää mielessä. Olemme päässeet todistamaan varsin poikkeuksellista ajanjaksoa rakastamamme seuran historiassa.

Yksi nykyjoukkueen ikääntyvän pelaajarungon isoista hetkistä: kapteeni Jordan Henderson nostaa Valioliigan mestaruuspokaalin kohti Merseysiden taivasta kesällä 2020.

Myös moraalisesta näkökulmasta Liverpoolin kannattajilla ei ole syytä pistää päätä pensaaseen vaan edelleen voi kulkea pää pystyssä. Kaikesta FSG:hen ihan aiheestakin kohdistetusta kritiikistä huolimatta se on parempi omistajataho kuin ihmisoikeuksia polkevan öljyvaltion pyörittämä ”yhtiö”, joka kiertää kaikkia mahdollisia urheilun reilun pelin sääntöjä ostaessaan vuosittain 100 miljoonalla punnalla laitapakkeja lämmittämään muutenkin muhkeaa vaihtopenkkiään. Vaikka Liverpool-kannattajana pokaalien voittaminen on luonnollinen vaatimus, ainakin omalla kohdalla moraalilla on vieläkin isompi merkitys. LFC on paljon enemmän kuin voitetut mestaruudet.

Vaikka jalkapallo on nykyisin urheilun ja kilvoittelun lisäksi bisnestä, en toivoisi seuran sielun myymistä menestyksen ja rahan alttarille.

Se, mistä me kannattajina voimme olla ylpeitä, on Jürgen Kloppin kyky taituroida nykyfutiksen älyttömän rahankäytön kisassa Liverpoolista huipputasolla taisteleva joukkue ilman pahimpia ylilyöntejä. Myös seuran perinne kannattajien ja pelaajien poikkeuksellisen läheiseltä tuntuvasta yhteydestä tuntuu edelleen toimivan: ainakin itselle pelaajilla on muutakin merkitystä kuin esitykset kentällä. He tuntuvat isoista palkoistaan huolimatta ”meidän pelaajilta” - jotenkin oudolla tavalla muiden seurojen pelaajia tavallisemmilta ja maanläheisemmiltä. Ainakin Liverpool-lasien läpi katsottuna.

On ollut suuri etuoikeus olla todistamassa Liverpoolin esityksiä viimeisten kahdeksan vuoden aikana.

Pysyköön toivo sydämissänne!

Kauden plussat

• Alisson Beckerin käsittämätön taso:

Tarvitseeko tätä edes perustella? Kauden ylivoimaisesti paras Liverpool-pelaaja ja tämän hetken paras maalivahti maailmassa. Ilman brassiveskarin huikeaa kautta joukkue olisi ollut ensi kaudella kaukana peleistä Euroopan kentillä.

• Yksittäiset vastustajan murskajaiset: 

Pettymysten ja vaikeuksien täyttämän kauden aikana saimme todistaa muutamia yksittäisiä supersuorituksia: Bournemouthia nöyryytettiin kauden alkumetreillä Anfieldilla käsittämättömin luvuin 9-0, Mestareiden liigassa Rangers sai kyytiä maalein 7-1, Leedsiä kyykytettiin tennisnumeroin 6-1 ja ehdottomana helmenä maaliskuun alussa armoton 7-0- kylvetys arkkiviholliselle Manchester Unitedille. Näiden hetkien väliin mahtui kuitenkin lopulta aivan liikaa ”ynnä muuta” -osaston pelejä.

Osui kauteen muutamia varsin makeitakin hetkiä. Yksi niistä oli Manchester Unitedin näennäisen ”mestaruustaistelun” paljastaminen bluffiksi murskaavalla 7-0 -voitolla Anfieldin nurmella maaliskuun alussa 2023.

• Curtis Jonesin nousu isoon rooliin loukkaantumisten jälkeen:

Monen Liverpool-kannattajan papereissa ennen kauden alkua oma kasvatti oli menetetty tapaus enkä häpeä tunnustaa olleeni yksi heistä. ”CuJo” näytti nousevan merkittävään asemaan keskikentällä käytännössä yhdessä yössä. Hänellä oli takanaan pari loukkaantumisten pilaamaa vuotta, mutta toivuttuaan ja saatuaan loppukaudesta avauskokoonpanon paikan hän nousi yhdeksi tärkeimmistä Liverpoolin tasonnoston arkkitehdeistä. Entinen vastuuta siirtänyt puolivillainen pelaaja alkoi ottaa roolia ja onnistumisten jälkeen se näkyi itseluottamuksen isona harppauksena ylöspäin. Hyökkäyspeli alkoi pikkuhiljaa kulkea yhä enemmän hänen kauttaan eikä Liverpoolin loppukauden tappiottomien otteluiden putken osuminen juuri tuohon ajanjaksoon ollut sattumaa. Keskikentän tulevista vahvistuksista huolimatta Jones taistelee jatkossakin tiukasti peliajasta.

• Trent Alexander-Arnoldin uusi rooli ja toipuminen äärimmäisen vaikeasta alkukaudesta:

Myös toinen paikallinen scouser, Trent Alexander-Arnold, alkoi näyttää uuden keskikenttä-laitapakki -hybridiroolin myötä yhä enemmän omalta itseltään karsean alkukauden jälkeen.

• Bobby Firminon kauniit jäähyväiset Anfieldilla:

Brassihyökkääjän ilmoitus maiseman vaihtumisesta kahdeksan Liverpool-vuoden jälkeen oli kaikille seuran kannattajille henkisesti surullinen uutinen, mutta riittävän varhaisen ilmoituksen jälkeen faneilla oli mahdollisuus antaa Firminolle hänen ansaitsemansa kunnon jäähyväiset. Yksi hyvä esimerkki oli ”travelling Kop”:in Leicester-vieraspelissä toteuttama toisen jakson tribuutti, jolloin Bobby Firminon laulua hoilattiin lähes koko 45 minuutin ajan siitä huolimatta, että rakastettu legenda ei ollut edes kentällä. Myös kahden viimeisen ottelun Firmino-hetket jäivät kaikkien sydämiin ja samalla on helppo todeta, että kannattajien osoittama rakkaus oikeasti merkitsi valtavasti pelaajalle itselleen.

• Nuorten keskikenttäpelaajien  hyvät kaudet:

Alkukaudesta Harvey Elliott oli yksi ensimmäisistä nimistä, jonka Klopp kirjoitti omalle taktiikkataululleen. Vaikka mihinkään sankaritekoihin nuorukainen ei pystynytkään, oli hän täysin sekaisin olleen ryhmän parhaimmistoa pelistä toiseen. Pahimman loukkaantumissuman jälkeen hänen roolinsa pieneni, mutta 20-vuotias keskikenttäpelaaja on edelleen uransa alkumetreillä ja hänestä voi hyvinkin kehkeytyä erittäin hyvä pelaaja Liverpoolille. Asenteesta homma ei ainakaan jää kiinni: elinikäisenä Liverpool-fanina hän ainakin tietää mitä seuran pelaajilta edellytetään. 

Kauden yllättäjäksi noussut Stefan Bajcetic tuli kaikille täysin puskista ja osoitti kypsillä otteillaan olevansa tulevaisuudessa mahdollinen Fabinhon roolin jatkaja. Kukkakeppimäisestä olemuksestaan huolimatta hän hallitsee erinomaisesti myös fyysisen pelin. Jos Bajcetic toipuu toivotulla tavalla kauden päättäneestä loukkaantumisestaan, hän voi muutaman vuoden päästä olla elintärkeä keskikentän ankkuri Liverpoolissa.

• Cody Gakpon kehittyminen nihkeän startin jälkeen:

Hollantilainen saapui Anfieldille tammikuussa ja kun kriisissä olleessa joukkueessa ei lähtenyt heti kulkemaan, jotkut tahot heittivät ilmoille epäilyksen Gakpon tason riittävyydestä Liverpoolin paidassa. Koko joukkueen nostettua tasoaan kauden loppua kohden Cody Gakpo on ollut tasaisen hyvä ja useimmissa pelaamissaan otteluissa Liverpoolin parhaimmistoa. Alussa Valioliigan fyysisyys toi hänelle vaikeuksia, mutta vähitellen sekin näyttäisi olevan hallussa. Bobby Firminon manttelinperijä näyttäisi olevan  tässä. Toki kehitettävää löytyy runsaasti, mutta hyvän tekniikan ja laukauksen omaava pelaaja on vasta kypsymässä lopulliselle tasolleen.

Cody Gakpo joutui tammikuussa 2023 keskelle Liverpoolissa vallinnutta kaaosta. Kevään aikana hollantilainen näytti miksi Jürgen Klopp halusi hänet Merseysiden punaisiin.

Kauden miinukset

• Kausi kokonaisuudessaan:

Turha sitä on kierrellä: Liverpool oli kaudella 2022-23 vain varjo totutusta. Moni asia meni pieleen eikä samalla tiellä voi jatkaa vaan edessä on uuden joukkueen rakentaminen.

• Hyvien esitysten jälkeiset mahalaskut:

Liian monta kertaa harvojen huippuesitysten ja orastavan toiveikkuuden jälkeen joukkue onnistui pupeltamaan keskikastin ja peräpään joukkueiden kanssa. Hyvä esimerkki oli maaliskuun alun ManU-kylvetystä seurannut totaalisen surkea 0-1 -sukellus Bournemouthia vastaan.