- TEKSTI: Arto Rautio
- KUVAT: Arto Rautio
Hevosenkenkä ja muulinpotkut ovat tuttuja jalkapallourallaan liberona tai topparina vastustajien hyökkäyksiä purkaneelle Antero Niemiselle. Yhä jalkapalloa etenkin näyttelijöiden jalkapalloturnauksissa pelaavan Antsan, kuten hänet tuttavapiirissä tunnetaan, työpaikka on ollut jo 20 vuotta espoolainen lastenteatteri Hevosenkenkä. Käpylän Pallon kasvatin suosikkiseura on ollut nappulaikäisestä asti Liverpool FC. Liverpoolin kaikkien aikojen suosikkipelaajakseen Antsa nimeää hetkeäkään empimättä toisen topparin Sami Hyypiän.
Talvisodan henki leijuu ympärillämme, kun tapaamme Antsa Niemisen kanssa joulukuun alkupuolella helsinkiläisessä ravintola Kaislassa. Kun kynäilijä ottaa vapaapäivää viettävän puolisonsa kanssa tuopillisen juuri Kaislan hanoihin tullutta Vallilan panimon Amber alea, tilaa Antsakin toki alea, mutta valitsee tällä kertaa juomakseen Ginger alen.
”Kun kesällä tulee mökillä ja muutenkin nautiskeltua hyviä oluita ja muitakin juomia, olen ottanut tavakseni pitää syksyllä ennen joulua elimistön puhdistuskuurin. Alkujaan se oli sata päivää ilman alkoholijuomia, mutta kun eräs kaveri totesi, että sehän on melkein kuin talvisota, joka kesti 105 päivää, päätin jatkaa tämän raittiuskuurin myös 105 päivään”, Antsa taustoittaa juomavalintaa.
”Tuo mökki, jossa on kesäisin mukavasti pikkupuuhaa tehtäväksi, on nykyisen Raaseporin alueella Tenholassa. Hämeestä Helsinkiin työn perässä muuttanut isäni ei oikein viihtynyt kaupungissa, jossa meillä oli aika pieni asunto, ja hankki mökin 50 vuotta sitten 1972. Kun olin lapsi, auton nokka kääntyi joka kesäviikonloppu kohti Tenholaa. Kun molemmat vanhempani ovat jo edesmenneitä ja olen ainoa lapsi, mökki on nyt siirtynyt minulle ja viihdyn siellä yhä hyvin. Viime kesänä tosin en hirveästi ehtinyt Tenholaan, kun olin näyttelemässä Keski-Uudenmaan teatterin kesänäytelmässä Voi veljet”, Antsa jatkaa.
”Kun me näyttelijät teemme talvella kuusipäiväistä työviikkoa, kesällä on vastapainoksi pitkät lomat, mikä tietysti antaa hyvin aikaa mökkeilylle. Kun Suomessa on selkeästi muista vuodenajoista erottuva kesä, kesäaika luo myös ihan omanlaisensa ilmapiirin ja toimintaympäristön, johon kesäteatteriesitykset harraste- ja ammattinäyttelijöitä yhdistävinä ja ammattilaisten ohjaamina luontevasti istuvat kesäiseen mielialaan sopivine ohjelmistoineen. Minun elämässäni suomalaisen kesän kaksi peruselementtiä eli mökkeily ja kesäteatterit ovat siis yhä vahvasti läsnä”, Antsa toteaa.
Kisakylästä Käpylän Palloon ja maajoukkueeseen
Kun Helsinki sai järjestettäväkseen vuoden 1940 olympialaiset, rakennettiin kaupunkiin muun muassa olympiastadion ja Koskelantien pohjoispuolelle Käpylän Olympiakylä, johon kisoihin tulevat urheilijat piti majoittaa. Kun kisat siirtyivät sodan takia vuoteen 1952, stadion sai nykyisen ulkomuotonsa ja Olympiakylä naapurikseen Koskelantien eteläpuolelle Kisakylän, joka toimi tärkeimpänä kisaurheilijoiden majoittajana 1952. Kisojen jälkeen Kisakylän asunnot myytiin omistusasunnoiksi, jollaisen Antero Niemisen vanhemmatkin aikanaan ostivat kodikseen. Tuo Kisakylän asunto oli myös Antsan synnyinkoti.
”Olen syntyjäni vuosimallin 1967 käpyläläinen. Kun menin kouluun, opettajamme kertoi, että Käpylän Pallossa voisi pelata jalkapalloa, eikä se maksaisi kuin viisi markkaa kaudessa, mikä sisältää jo vakuutuksenkin. Ja että se olisi tosi hyvä harrastus ja kannattaisi pyytää vanhempia maksamaan se osanottomaksu. Kun isäni oli urheilumies ja ollut maajoukkuetason lentopalloilija, joka ei tosin TUL:n pelaajana saanut maajoukkueessa pelimahdollisuutta, maksu maksettiin ja menin kahdeksanvuotiaana läheiselle yläkentälle ilmoittautumaan. Kun kaveriporukassa oli jo sitä ennen puhuttu jalkapallosta ja tiedetty, että Liverpool on kova joukkue, toivoin tietysti pääseväni KäPan Liverpool- joukkueeseen.”
”Järkytys oli sitten suuri, kun minut ohjattiinkin rivistä Mansun, kuten Manchester Unitedia porukoissamme nimitettiin, riveihin. Olin siinä liki itku kurkussa, kunnes uskalsin mennä sanomaan valmentaja Gunnar Rajalinille, että en halua Mansuun vaan Liverpooliin, jossa kaikki kaverinikin ovat. Valkku katsoi minua ja sanoi, että no onnistuuhan se, mutta siirtosumma on kolme lakua ja kaksi tikkaria. Hetken kauhistunutta ilmettäni katsottuaan, Rajalin naurahti ja sanoi, että mene mene kavereidesi seuraan Liverpooliin. No minähän tein työtä käskettyä, ja perille päästyäni selitin sen porukan valmentajalle, että Mansun valmentaja oli luvannut minun siirtyä Liverpooliin. Mutta näin siis minulle oli määrätty siirtosumma ja minusta tehty pelaajakauppaa jo ennen kuin olin ehtinyt missään joukkueessa koskea palloon kertaakaan”, Antsa nauraa kokemus yhä elävänä mielessä.
”Eli sieltä kansakoulusta asti olen ollut Liverpool-kannattaja. Oma pelaajaura alkoi vuonna 1975 ja jatkui 11 vuotta A-juniori-ikään asti, jossa joukkueemme pelasi ikäkauden ykkösdivisioonassa. Silloin uran alkuaikoina me kisakyläläiset muodostimme pääosin Liverpoolin ja kisasimme kovasti alueen parhaan joukkueen asemasta Koskelan alueelta kasatun Arsenalin joukkueen kanssa. Koskelan Arsenal-joukkueessa oli isoja vahvoja pelaajia ja hyvin hyökkäysvoittoinen pelimuodostelma 2–3–5, millä yhdistelmällä he pärjäsivät niin hyvin, että sarjassa järjestys oli sekä 1975 että 1976 Arsenal 1 ja Liverpool 2. Vuonna 1975 Arsenal voitti cupinkin, mutta vuonna 1976 Liverpoolimme onnistui kääntämään cupin finaalin voitoksi eli saimme nostaa sen pytyn kauden päätteeksi.”, Antsa muistelee.
”Noista KäPan aikaisista kavereistani hyvin monet ovat edelleen sen englantilaisseuran kannattajia, minkä riveissä silloin nappuloina pelasivat. Ja kyllä myös KäPa on Liverpoolin ohella yhä hyvin syvällä sydämessäni. Kesäkaudella 2023 on odotettavissa mielenkiintoisia derbyjä, kun KäPa nousi Ykköseen, Gnistan oli Ykkösessä jo valmiiksi ja HIFK tipahti Ykköseen. Olenkin nyt vakavasti miettinyt KäPan kausikortin ostamista ensi kesäksi”, nykyisin Oulunkylässä kahden lapsensa kanssa asuva Antsa pohtii.
”Moni on kysynyt, kumpaa kannatat, kun Liverpool ja KäPa kohtaavat Mestarien liigan finaalissa. Tuohon olen todennut, että katson sen sitten, kun ottelu on ajankohtainen”, Antsa sanoo yllään hänen KäPassa käyttämänsä Liverpoolin 1980-luvun vuosien pelipaidan replika.
”Oman jalkapallourani taitekohtaan tulin 19-vuotiaana. Mietin silloin, että tämä on nyt joko tai, kun kävin KäPan 4. divisioonan joukkueen treeneissä ja totesin, ettei tämä höntsä kiinnosta. Kun tiesin, etten pääsisi seuran ykkösjoukkueeseen, löin nappikset naulaan. Samalla katosi kiinnostus koko jalkapalloon vuosiksi. Se heräsi uudelleen vasta 27-vuotiaana, kun minua pyydettiin näyttelijöiden maajoukkueeseen pelaamaan Viron vastaavaa joukkuetta vastaan. Nämä maaottelut ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Erityisen ikimuistoinen oli 2017 A Le Coq Areenalla pelattu Viron näyttelijäliiton 100-vuotisjuhlaottelu. Alkuun voitimme ottelut, mutta viime vuosina virolaisten nuori joukkue on alkanut olla meitä parempia. Tuo juhlaottelu oli
ensimmäinen, jonka he voittivat. Viimeisimpään en päässyt esitysesteen takia.”
Antsa Nieminen pelasi Käpylän Pallon riveissä A-juniori-ikäiseksi asti. Hän otti haastatteluun mukaan joukkueen pelipaidan, jota Antsa oli käyttänyt A-juniorien ykkösdivisioonassa. Pelipaidassa merkittävää on, että se on samanlainen kuin Liverpool FC:n 1980-luvun alkuvuosien peliasu. Tosin Liverpoolin silloin käyttämässä Umbro-paidassa oli Crown Paints eikä Postipankki-mainos kuten KäPan paidassa.
Hitaasti syttyvä hämäläinen
Lempinimen Antsa vasta aikuisiällä saanut nuori Anteron kirjoitti ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukiosta. Itseään luultavasti isän hämäläisten juurten takia hitaaksi syttyjäksi arvioiva Antsa ei tuoreena ylioppilaana oikein tiennyt, mitä hän haluaisi tehdä isona. Niinpä hän sekä keräsi työkokemusta varastomiehenä, rakennustyöläisenä, pullakuskina, taksikuskina ja peruskoulun luokanopettajana että suoritti asevelvollisuutensa ennen kuin uskalsi hakea Teatterikouluun.
”Toki jo lukioaikana teimme sketsejä koulussa ja heräsi mielenkiinto ja into pyrkiä näyttelijän uralle. Olin myös mukana Käpylässä toimivan Ilves-Teatterin toiminnassa, mutta ajatus siirtyä harrastajateatterista ammattilaiseksi eteni hitaasti. Pääsinkin siksi Teatterikouluun vasta 25-vuotiaana vuonna 1992. Olin ennen sitä ehtinyt pohtia Jyväskylän liikuntatieteellistäkin, mutta ei se lopulta sytyttänyt. Valmistuin vuonna 1996. Kun yksi osa opintojamme oli ollut Ruotsissa tapahtunut harjoittelu, sain sen ansiosta syksyllä 1996 ensimmäinen näyttelijäkiinnitykseni Tukholman Riksteaternin suomenkieliseen Finska Riksiin. Sitten lähdin free lanceriksi, tein tv-elokuvia, olin Kotkan kaupunginteatterissa sekä Teatteri Pieni Suomessa ennen kuin aloin tehdä töitä Hevosenkengälle vuonna 2002. Ensin olin Hevosenkengässä töitä lyhyillä kiinnityksillä, mutta viimeiset 15 vuotta olen ollut teatterin kuukausipalkkainen näyttelijä.”
”Lapsille tehdään lyhyempiä juttuja kuin aikuisille, ja lapsille tekoon liittyvät tietyt omat pelisääntönsä, lainalaisuutensa ja sensitiivisyytensä, mutta näyttelijän työn kannalta ei ole eroa olla lasten tai aikuisten teatterissa. Lapset ovat antoisa ja välitön yleisö, joka ei etsi virheitä vaan nautintoa, mutta kyllä he sitten näyttävät myös heti, jos esitys on yleisön mielestä huono. Äkkiä silloin aletaan kysyä vanhemmilta, koska tämä loppuu. Lapset ovat siis myös hyvin vaativa ja armoton yleisö, kun aikuiset ainakin useimmiten istuvat kohteliaasti hiljaa esityksen loppuun asti. Toki meidän pitää myös osata lukea yleisöä, koska väsymys ja halu lähteä voi lähteä etenkin nuorimmilta katsojilta myös muusta syystä kuin itse esityksestä johtuen.”
”Työhön Hevosenkengässä kuuluu myös kiertäminen. Mieleen ovat jääneet mm. neljä Japaniin tekemäämme kiertuetta.”
”Improvisaatioteatteria aloin tehdä jo Kotkassa ollessani ja kävin sen tiimoilta Kotkassa esiintymässä vielä sieltä muuten lähdettyänikin. Sittemmin olen ollut useassa ryhmässä, joista Helsingissä osuuskuntana toiminut Improvisaatioteatteri Reactori eli noin 13 vuotta. Nykyisin teen paljon yhden hengen improesityksiä, jossa konsepti on Valetarjoilija Antsa. Kun olen esityksessä yksin, on hankintakynnys tilaajalle matala. Esitys menee käytännössä niin, että liikun tilaisuudessa vähän höppänänä tarjoilijana, juttelen vähän niitä näitä ja paljastan sitten lopuksi, että kaikessa kyse olikin teatterista. Esityksessäni valetarjoilija ei läträä alkoholin kanssa eikä hauskuus siis perustu näyteltyyn humalatilaan. Olen myös ollut joskus laivalla ja esittänyt siellä Valekapteeni Antsaa”, hän kertoo.
”Improteatterissahan ei ole käsikirjoitusta, vaan se esitys pitää osata rakentaa kuhunkin tilanteeseen ja tilaisuuteen. Mutta kun on kokemusta, esitys sujuu kyllä. Jos esitys kiinnostaa, Ohjelmanaiset Oy Tampereelta myy Valetarjoilija Antsan keikkoja”, Antsa vinkkaa eri yrityksissä ja yhteisöissä työskenteleville Liverpool-kannattajille.
”En tiedä, onko näyttelijällä mahdollista olla joku turvallinen urapolku, eikä edes voi sanoa, että näyttelijällä olisi joku polku, kun työt tulevat usein vähän sieltä ja täältä. Omassa elämässä vuosi 2007 oli omalla tavalla merkittävä, kun täytin 40 vuotta, sain ensimmäiset lukulasini, luottokortin ja vakituisen kiinnityksen Hevosenkenkään. Hevosenkenkä valtionavustuksen piirissä olevana ja Espoon kaupungin avustusta saavana teatterina on noin 15 työntekijän yhteisö, jossa meitä vakituisia näyttelijöitä on neljä ja loput ovat muuta teatterityössä tarvittavaa henkilöstöä, ja jonka toiminnalle tuo asema valtionapua saavana teatterina tuo tietysti pitkäjänteisyyttä.”
”Tv-elokuvatyöt ovat vähän kuin kesäteatterit siinä mielessä, että niihinkin tekijät keräävät usein tuttua ja sopivaa kaartia mukaan. Jos joku on pyytänyt mukaan ja minulla on ollut vapaata, olen mielelläni ottanut keikan vastaan. Takana on nyt parikymmentä tv-sarjaa ja kuunnelmatyötäkin olen tehnyt. Mainostyöt kiinnostavat myös, jos sopivia tarjotaan. Ääninäytteitäkin olen antanut, mutta ääniroolien suhteen olisi ehkä pitänyt olla aktiivisempi, että olisi sillä rintamalla päässyt esille. Etenkin kun lapset olivat pienempiä, tuli katsotuksi piirrettyjä ja kuuli niissä usein tuttuja ääniä. On hyvä juttu aina, kun niissä on panostettu ammattinäyttelijöihin äänityössä”, hän toteaa.
Suomi on Antsalle tietysti rakas työkieli, mutta myös ruotsi sujuu häneltä käyttökielenä hyvin. Hevosenkengässä tehdään yleensä näytelmät sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä tietysti pitää ruotsin taitoja hyvin yllä. Antsa myös kertoo kieltäytyvänsä Ruotsissa englannin puhumisesta, vaan vaatii, että keskustelut käydään ruotsiksi. Englanti, jota hän myös osaa hyvin, tulee Antsalle usein mukaan pakettiin improesityksissä. Ja on hän käyttänyt esityksissä myös ranskaa ja venäjää, vaikkei niiden kielten erityisen hyväksi taitajaksi tunnustaudukaan.
”Minulle kielenkäytön esikuvia ovat Esa Tikkanen ja Remu Aaltonen. Ei ole niin olennaista, mitä suusta tulee, kunhan suu käy kuin vaikkapa tikitalkissa. Ei pidä ottaa kieliä liian vakavasti ja yrittää olla kauhean oikeaoppinen, olennaistahan on, että tulee ymmärretyksi.”
Antsa kertoo laulavansa mielellään, mutta puhtaita laulukeittoja hän ei kuulemma tavoittele.
”En nuorena kokenut olevani häävi musiikissa. Kun olin ennen Teatterikoulua pari vuotta peruskoulun luokanopettaja, musiikki kuului vähän kauhukseni yhtenä asiana opetukseen, mutta jotenkin siitäkin selvittiin esimerkiksi Levyraati-idealla. Sitten Teatterikoulussa laulu tuli väkisin mukaan esityksiin. Olin varmaan kurssimme huonoin laulaja, ja kuvittelin, ettei minun tarvitse koulun jälkeen laulaa julkisesti enää ikinä. Mutta niinpä vain Hevosenkengässä liki joka esityksessä on lauluosuuksia, ja kyllä laulaminen kuuluu myös improesityksiini. Olenkin tänä päivänä täysin sinut myös julkisesti laulamisen kanssa.”
Jalkapallomatkat ja jalkapallo-ottelut matkoilla ovat Markolle myös tuttu asia. Hän on käynyt kaveriporukan kanssa katsomassa pelejä Saksassa ja tyttärensä kanssa Pariisissa Stade de Francella Ranskan harjoitusmaaottelua.
Penkiltä nousee urheilijan Lätsä
Antsa esittelee itsensä innokkaana penkkiurheilijana, jonka mieluisinta penkkiurheilua on pallopelien katsominen. Isän perintönä lentopallo sekä oman taustan takia tietysti jalkapallo, muun muassa pojan aktiiviharrastuksen kautta jääkiekko ja niiden lisäksi koripallo vetävät häntä ruudun ääreen. Lentopallon ääreen vetävät myös Korson Ducks’issa pelaavat serkun lapset. Ja tennistä Antsa katsoo myös - etenkin, jos kentällä on joku suomalainen.
”Jalkapalloa olen seurannut mielelläni jossakin sporttibaarissa, kun siihen on ollut mahdollisuus. Silloin siihen tulee samaa fiilistä kuin on stadionin katsomoon lähtemisessä. Kun poikani on ollut aktiivinen lätkänpelaaja, hän valitteli nuorempana, että jalkapallo on tylsää, kun peli etenee kiekkoon verrattuna hitaasti ja siinä tulee usein vähän maaleja. No olen selittänyt, mikä 0-0 -ottelussakin voi olla valtavan hienoa, ja nyt vähän yli parikymppisenä hänkin istui jo kanssani katsomaan MM-jalkapalloa.”
”Perhe-elämän ja penkkiurheilun yhteensovitus ei ollut meillä mikään iso haaste, etenkin kun en ole koskaan ollut ns. hard core harrastaja tässä mielessä. Jalkapallon isot kisathan ovat normaalisti olleet kesällä, ja muuten olen voinut tarvittaessa sanoa, että nyt olen lähdössä sporttibaariin katsomaan joko futista tai jääkiekon pleijareita. Lätkän kevään pleijareistahan ei tosin isoa häiriötä ole päässyt tulemaankaan, kun HIFK on pääsääntöisesti tippunut niistä jo varhaisessa vaiheessa. Joskus oli yhteensovitushaasteita, kun silloinen vaimoni sekä poika ja tytär, joka muuten harrastaa aktiivisesti ratsastusta, halusivat katsoa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa ja minä urheilua. Mutta sekin saatiin ratkotuksi sillä, että minä menin sporttibaariin”, Antsa naurahtaa.
”Harrastan myös itse urheilua. Itse asiassa Teatterikoulussa monella muullakin oli vahva urheilijatausta. Hyvästä fyysisestä kunnosta oli siellä myös etua selkeästi. Nykyisin lajeinani ovat jalkapallon lisäksi jousiammunta ja pyöräily. Lisäksi uiminen ja yleensäkin liikunnallinen elämäntapa on ollut perheen yhteinen harrastus. Liverpooliin pääseminen olisikin minulle kahdella tapaa iso asia, kun siellä on Anfieldin lisäksi erittäin tunnettu hyvä jousiammuntaan liittyvä liike, jossa tietysti pitäisi myös käydä. Tuo jousiammuntainnostus lähti Robin Hood -jutuista ja yhdestä näytelmästä, jonka jälkeen halusin hankkia jousen ja oppia ampumaan sillä.”
Urheilun ohella muun muassa sarjakuvien lukeminen kuuluu Antsan vapaa-aikaan - nykyisin etenkin mökillä, jossa sen lajin kirjallisuus tällä hetkellä on. Hänen ehdoton sarjakuvasuosikkinsa on Andy Capp eli suomalaisittain Lätsä. Antsan kirjahyllystä löytyvät kaikki suomenkieliset Lätsä-julkaisut, joiden pariin hän mielellään palaa uudelleen ja uudelleen.
”Mies, joka ei ole ikinä tehnyt päivääkään töitä ja harrastaa intohimoisesti futista, nauttii oluesta ja teettää vaimollaan kaikki arjen hommat. Loputtomasti hyviä läppiä stripistä toiseen. Tämä lähti aikoinaan siitä, että tätini mies luki Lätsää Turun Sanomista ja leikkasi strippejä sieltä talteen. Kun Lätsä-albumeita tuli myyntiin 1980-luvulla, aloin ostaa niitä. Nyt ne ovat mökillä, jossa sekä itse mökki että Lätsät ja muut sarjakuvat ovat samalla minulle tietynlainen aikamatka menneeseen elämääni, kun niitä albumeita siellä luen.”
”Asterix on ollut toinen suosikkini, etenkin siltä ajalta kun René Goscinny ja Albert Uderzo niitä vielä yhdessä tekivät. Osasin yläasteikäisenä kaikki Asterixit ulkoa kuten eräs koulukaverinikin. Usein välitunneilla sitten tenttasimme toisiamme ja yritimme narauttaa kaverin jostakin tiedon puutteesta. Tästä oli hyötyä sitten ylioppilaskirjoituksissakin. Opettajamme nimittäin sanoi, että lukekaa Asterixia ranskaksi, niin saatte hyvän pohjan kirjoituksiin. Kun tunsin tekstit jo valmiiksi suomeksi, neuvo toimi minulla tosi hyvin, ja kirjoitin ranskan läpi valmistautumalla kirjoituksiin pelkästään Asterixeja lukien.”
Pompannapit hakusessa
Liverpool FC on ollut Antsan elämässä siis jo kansakouluiästä asti. Hän on nähnyt Liverpoolin pelaavan livenä Helsingin olympiastadionilla Valkeakosken Haka – Liverpool -ottelussa, mutta käynti Anfieldilla on vielä haaveena, kun haave päästä sinne 50-vuotislahjaksi ei lopulta onnistunut.
”Mentiin olympiastadionille niin aikaisin, että näin myös alkuverryttelyn. Se oli niin tehokas, että tuntui kuin Liverpool olisi pelannut kolme puoliaikaa. Ero Hakan porukan valmistautumiseen oli valtava, mutta näkyihän se sitten myös kentällä. Erityisen hienon tästä ottelumuistosta teki se, että sain nähdä suurimman Liverpool-idolini Sami Hyypiän kentällä nimenomaan Liverpoolin peliasussa ja joukkueessa. Isoimmat aplodit tulivatkin, kun Sami nousi kulmapotkutilanteessa korkeimmalle ja nikkasi pallon tyylikkäästi Hakan maaliin. Ja olihan silloin avausmiehistössä myös Jari Litmanen, joka antoi syötön Michael Owenin ensimmäiseen maaliin, mutta minulle suomalaisen jalkapallon isoin nimi on kyllä Sami Hyypiä varmaankin senkin takia, että olemme molemmat pelanneet toppareina”, hän muistelee ja arvioi.
”Seuraan Liverpoolia ja sen otteluita, mutta ne eivät rytmitä elämääni jo työnkään takia. Annan itselleni fanina arvosanan 3, joka muuten on myös pelipaitani numero ja onnennumeroni. Jos esitys ja peli menevät päällekkäin, ottelu jää katsomatta, sillä mielestäni peli pitää nähdä suorana. Tilaan seuran kaupasta paitoja, housuja yms. tavaraa ja olisin tilannut aamutakinkin, mutta siitä ei löytynyt sopivaa kokoa. Olen kuitenkin sillä lailla laiska kannattaja, että en esimerkiksi osaa nimetä avauskokoonpanon pelaajia.”
”Nyt minulla on toiveissa löytää kivat Liverpool FC -aiheiset napit yhteen pomppaani, joka on tällä hetkellä napittomana käyttämättömänä. Se pomppa päällä olisi kiva päästä baanalle, jos tuo nappihaaveeni toteutuisi.”
”Löyhästi Liverpooliin liittyy myös muistikuva Atik Ismailista. Atikhan teki aikoinaan Euroopan cupin ottelussa HJK:n maalin Liverpoolin verkkoon olympiastadionilla. Itselleni Atik tosin tuo yhä elävästi mieleen vuoden 1983 Suomen cupin finaalin, jossa HJK voitti Lahden Kuusysin 4-0 ja jossa Atik junttasi takatolpan tuntumasta suoraan ilmasta maalin edessä olleiden pelaajien yli leijailleen kulmapotkun voimavedolla Kyykän verkon perukoille.”
”Kotimaista seura- ja maajoukkuejalkapalloa, jossa olen tietysti myös nähnyt Sami Hyypiän pelaavan useasti, olen käynyt katsomassa paljon. Lisäksi vyöllä ovat myös MM-kisat. Lähdettiin kavereideni kanssa yhden kaverin Wartburgilla Italiaan vuoden 1990 kisoihin ja nähtiin siellä neljä ottelua. Kun Berliinin muuri oli silloin juuri murtunut, jouduimme sen Wartburgin takia vähän ylenkatsotuiksi, kun meitä pidettiin siksi DDR-läisinä. Mutta reissu tehtiin ja siitä jäi hyvät muistot. Wartburgille siitä tuli muuten viimeinen matka, sillä auto laukesi lopullisesti liki heti Suomeen takaisin päästyämme”, Antsa muistelee.
Antsan lyhyet nopeat
All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Sami Hyypiä
Miksi juuri hän?
– Suomalainen, joka pääsi tuohon asemaan tässä seurassa, ja teki pitkän loistokkaan uran – ja vielä kapteenina. Wau!
Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
– Mo Salah.
Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
– Energia, nopeus ja käsittämättömän hieno pallonkäsittelytaito kovassa vauhdissa. Sekä maalintekotaito!
Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme ja miksi juuri hänet?
– Enpä osaa sanoa.
Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
– Pidän tärkeimpänä asiana, että puolustuksen varmuudesta pidetään huolta. Että loukkaantumisten sattuessa on aina mahdollisuus saada luja alakerta. Sanoo vanha toppari.
Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10
- 9
Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
– Tietty Everton. Rakas vastustaja. Hyvä ystäväni ja kollegani on juurikin tämän kaupungin toiseksi parhaan joukkueen vieläkin kovempi fani, ja tämä tuo työpaikalle aina niin mukavaa leuan louskutusta. Ja viime vuodet, aika pitkään ja useasti, on ollut kiva olla tilastollisesti saamapuolella.
Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
– Edellähän tuo tuli sanotuksi.
Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
– Sergio Ramos
Hyvässä vai pahassa ja miksi?
– Maalivahti Jordan Pickford. Erittäin hyvä ja monipuolinen, moderni maalivahti, joka on vaikeasti ohitettava. Herrasmiesmäinen. Ilmankos pelaa maajoukkueessa.
Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
– Enpä ihan noin syvällä ole.
Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
– Vielä käymättä. Mutta odottaa, koko kaupunki kaikkinensa. Tulee oikea pyhiinvaellusmatka, sillä Liverpoolissa on myös erittäin tunnettu jousiammuntakauppa. Jousiammunta on rakas harrastus jo vuosien takaa.
Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?
– Waiting for me.
Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
– Olut maistuu aina, sielläkin.
Jokin erityinen lempijuoma siellä?
– Jokainen olut on tutustumisen arvoinen.
Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Fish and chips. Tai “If you like the weather, you will love the food”. Meni vähän yli kolme.
Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
– 3.
Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)
– 3.
Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
– Saa mitä ansaitsee.