Fellow Scouser: Eero Ritala "Masalan Torres"

- TEKSTI ja KUVAT: Arto Rautio

”Ehkä Huuhkajien menestyksestä syntyisi lopulta taas aihe suomalaiselle jalkapalloaiheiselle elokuvalle. Minähän sopisin siihen hyvin Markku Kanervan rooliin, eikös vain”, pohdiskelee hymynkare suupielissä Jussi-patsaan jalkapalloaiheisesta Kulman pojat -elokuvasta pokannut Masalan Torres, näyttelijä Eero Ritala.

Parituntinen juttuhetki Hakaniemessä lähellä Eero Ritalan kotia polveili mm. lapsuudessa, jalkapalloharrastuksessa, näyttelemisessä, teatterissa, elokuva- ja tv-rooleissa sekä tietysti Eeron suosikkiseurassa Liverpool FC:ssä. Yksi Eeron suuren yleisön tietoisuuden tuoneista kiinnityksistä oli Petrin rooli jalkapallofanitusta kuvaavassa vuonna 2012 valmistuneessa Kulman pojat -elokuvassa. Kulmalan pojat on toinen Suomessa tehdyistä jalkapallon ympärille rakennetuista elokuvista. Se ensimmäinen oli vuonna 2005 levitykseen tullut FC Venus.

- Roolini Kulman pojissa perustui varmaan osaltaan siihen, että minut tunnettiin jalkapalloharrastajaksi ja -faniksi. Se oli niitä osia, johon minua kysyttiin mukaan. Useinhan roolin saa vasta koekuvauksen tai joskus useammankin koekuvauksen jälkeen.

- Ehkä se, että Suomi on sellainen lätkämaa kuin on, on syynä, ettei meillä ole tehty enempää jalkapalloelokuvia. Mutta tiedä vaikka tämä Huuhkajien matka Kansojen liigan lohkovoittoon ja EM-lopputurnaukseen synnyttäisi elokuvaidean Huuhkajista. Ja minähän olisin ulkonäöltänikin ihan sopiva Markku Kanervan rooliin, eikös, Eero vinkkaa kaikille Norwegian Woodia lukeville elokuvatuottajille.

Keskustelu eteni tästä sen pohtimiseen, kuka voisi olla Hans Backe. Ehkä Kari Väänänen, tuumiskelimme, ennen kuin jutustelu jatkoi uusiin teemoihin.

Eero Ritala on siinä mielessä tyypillinen helsinkiläinen, että hän on muuttanut kaupunkiin. Eero syntyi Espoossa, mutta on elänyt nuoruutensa Kirkkonummen Masalassa. Helsinkiin Eero muutti, kun hankki ensimmäisen oman asuntonsa.

- No se ehkä erottaa minua muista, että tuo lapsuus ja nuoruus Masalassa tarkoittaa, etten ole oikein mistään kotoisin. Helsinkiläiset eivät pidä helsinkiläisenä, kun se koti oli peräti sata metriä Kehä III:n ulkopuolella. Ja maalaiset eivät pidä maalaisena, kun se koti oli vain sata metriä Kehä III:n ulkopuolella, Eero naurahtaa.

- Mutta ihan hyvin täällä Helsingissä on silti mennyt. Tykkään kovasti asua ja elää täällä, ja onhan Hakaniemi hyvä asuinpaikka myös töitteni kannalta. Masalassa minulla ei ole enää mitään kiintopistettä, kun siellä ei asuu ketään läheisiäni. Sitä joskus ehkä kaipaa, että olisi sellainen lapsuudenkoti jossakin jäljellä kuin monilla kavereilla on.

- Muutimme Masalaan, kun olin viisi. Masala on nimenomaan se oman lapsuuteni ja nuoruuteni maisema, jonka muistan. Siellä aloitin jalkapalloharrastuksen Masalan Kisassa seitsemänvuotiaana ja näyttelemisen Masalan nuorisoteatterissa noin kymmenvuotiaana. Jalkapallossa kaksi vanhempaa veljeäni olivat pikkupojan esikuvia. He ovat molemmat pelanneet HJK:n nuorisojoukkueissa ja mm. voittaneet nuorten Suomen mestaruuksia.

- Maalivahti-veljeni pelasi Tommy Lindholmin valmentamassa alle 16-vuotiaiden nuorisomaajoukkueessa mm. Englantia vastaan. Englannin maajoukkueessa pelasi silloin mm. Michael Owen, joka teki yhdessä ottelussa viisi maalia veljeni vartioimaan maaliin. Kun tästä puhutaan, veli muistuttaa aina, että hän kuitenkin torjui ainakin kymmenen Owenin läpiajoa. Lindholmin laatima taktiikka puolustuslinjalle ei siinäkään ottelussa oikein toiminut, Eero hymähtää.

Eero on itse pelannut hyökkääjänä, ja hänen Liverpool-lempipelaajansa on myös hyökkääjä Fernando Torres. Tästä yhdistelmästä syntyi toimittajan päässä ajatus tehdä Eerosta otsikossa Masalan Torres.

- Minä olin sellainen kärkimies, jota ei kauheasti kiinnostanut puolustaa. Jalkapallossa samoin kuin näyttelemisessä kyse on joukkueesta ja eri tavalla roolitettujen henkilöiden ryhmätyöstä. Meillä Kisassa puolustajana oli yksi pitkä kaveri, joka osasi ottaa keskityksiä päällä ja potkaista pallon pitkälle omalta maalilta. Hän oli hyvä vastapaino tällaiselle pienemmälle lähinnä vain hyökkäämisestä kiinnostuneelle pelaajalle.

- Itselleni jalkapallo samoin kuin salibandy, jota pelasin useamman talven jalkapallon rinnalla, on ollut aina lähinnä kiva harrastus. Eikä kummastakaan siis paljon enemmän tosissaan lajia harrastaneesta vanhemmasta veljestäkään tullut aikuistason ammattilaista. He ehtivät saavuttaa kutakuinkin kaiken juniorijoukkueissa, ja into jalkapallouraan hiipui aikuisuuden kynnyksellä. Itse pystyin pelaamaan jalkapalloa ja salibandya näyttelemisen rinnalla vielä yläasteella, mutta noin 15-vuotiaana piti sitten valita, mihin panostaa kunnolla. Valitsin epäilyksettä näyttelemisen. Ajatus treenata futista kahdeksan kertaa viikossa ei sytyttänyt. Masalan Kisa oli sellainen kyläjoukkue, jossa treenailimme pari kertaa viikossa ja pelattiin enemmän höntsäfutista kuin jalkapalloa vakavasti, Eero kertoo.

Eero kiittää vuolaasti Masalassa nuorisoteatterin toimintaa vetäneen nuoriso-ohjaaja Hannele Tuomisen roolia oman elämänsä tien viitoittajana.

- Palaset loksahtivat kohdalleen Masalan nuorisoteatterissa. Tiesin jo yläasteella, että näytteleminen kiinnostaa muunakin kuin vain harrastuksena.

- Hannele suhtautui intohimoisesti ja tosissaan teatteriin. Teimme siellä työtä yllättävän ammattimaisesti ja vakavasti. Esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa, jonne luonnollisesti hain kirjoitusten jälkeen, opinnoissa vaadittuun työskentelyyn sopeutuminen oli siksi helppoa. Toiminnan laatua kuvaa varmaan sekin, että Masalan nuorisoteatterista, jossa olen myös opettanut muita, on päässyt Teatterikorkeakouluun ja jäänyt alalle muitakin kuin minä, ja että teatteriin olisi enemmän tulijoita kuin voidaan ottaa mukaan.

- Teatterikorkeakouluun hakeminen oli aika päivänselvää siis jo ennen ylioppilaslakin saamista. Pieni plan B oli hakea lukemaan erityisopettajaksi, jos tie näyttelemiseen ei aukeaisi. Ehdin olla kirjoitusten jälkeen vuoden Kirkkonummen ala-asteella erityiskoulun erityisavustajana, mistä tykkäsin myös. Mutta kyllä näyttelijän ammatti oli kirkkaasti etusijalla.

Teatterikorkeakoulusta Eero arvioi saaneensa sen, mitä halusikin.

- Nautin siitä neljästä vuodesta, jotka siellä opiskelin. Moni on kipuillut sen ajan takia, mutta kuten totesin, itse tiesin nuorisoteatteriajan perusteella, mitä työ vaatii. Imin sieltä kaiken, mitä oli imettävissä – kaiken mikä tuntui itselle hyvältä. Tajusin, että kukin opettaa omista lähtökohdistaan eikä kaikki sovi kaikille. Oli kivaa, että sai tehdä hyvin erityyppisiä rooleja ja erilaisten ohjaajien kanssa.

Eero valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008 ja on tehnyt siitä lähtien säännöllisesti töitä Q-teatterissa.

- Näyttelemisen oppii vain tekemällä. Oli onnellisen sattuman summa, että pääsin heti valmistuttuani Q-teatteriin. Jani Volanen tunsi minut nuorisoteatterin ajoilta ja toimi suosittelijana. Kun pääsin tekemään työtä mm. hänen, Elina Knihtilän ja Tommi Korpelan kanssa, oli kuin olisi mennyt toiseen Teatterikorkeakouluun. Huippuammattilaisten kanssa työskentely on ollut tärkeä osa omaa kehittymistäni.

- Vuonna 2012 pääsin teatterin taiteelliseen ensembleen. Emme ole kuukausipalkkaisia näyttelijöitä, mitä sitouttaa tekemään työtä teatteriin eteen eri tavoin kuin pysyvä kiinnitys. Samalla se mahdollistaa mm. tv- ja elokuvatöiden teon siinä rinnalla. Sillä puolella vuosi 2008 oli myös tärkeä. Silloin sain kiinnityksen Ylen Uutishuone-sarjaan, jossa kuvattiin Ylen tv-uutisten toimintaa vuosina 1968-79. Filmirooleille Kulmalan pojat oli puolestaan iso sysäys. Lisäksi olen tehnyt äänirooleja mm. Asterix-elokuvassa.

- Free lance -näyttelijänä ei voi olla kauhean tarkka siitä mitä tekee. Esimerkiksi radiomainokset ovat kyllä ihan puhdasta tulonhankintaa. Lähtökohta on siis tehdä sitä, mitä on tarjolla, mutta kyllähän välillä tietää ideaan tutustuessa, että tästä ei tule mitään eikä tähän kannata ryhtyä. Ihan sysipaskaa en halua ja onneksi ei ole tarvinnut tehdä.

- Tietysti on sitä parempi, mitä monipuolisempia töitä tulee vastaan. Nyt CMorelle suomalaisista sarjamurhaajista tehty sarja Pahan väri on ihan erilainen rooli kuin osani vaikkapa Uutishuoneessa, Ex-Onnellisissa ja Onnelassa – tuo esille erilaisen puolen minusta.

Parhaana miesnäyttelijänä saadut palkinnot lämmittävät Eeron mieltä – etenkin, kun ne tulevat alan sisältä. Mutta samalla hän muistuttaa, että kukaan ei pärjää alalla yksin.

- Teatterin tekeminen on samanlaista joukkueurheilua kuin jalkapallo. Mukana on eri tasoisia ihmisiä, ja pitää tehdä työtä päästäkseen tietylle tasolle. Ja lopputulos on aina koko joukkueen yhteinen saavutus. Niinpä nämä näyttelijäpalkinnotkin ovat aina samalla tunnustus koko tiimille. Työryhmän ilmapiiri yms. seikat vaikuttavat paljon työn sujumiseen ja näyttelemiseen kuten juuri Pahan värien kuvauksissa, joissa värjöteltiin välillä koko päivä nollakelissä ulkona.

- Näyttelijälle myös teatteriroolit antavat paljon. Q-teatterissa teemme 40-50 esityskertaa per kausi. Niissä pääsee kokemaan paljon huippuhetkiä niin näyttelijänä kuin katsojanakin, Eero muistuttaa.

Raskain heavy ei uppoa

Musiikki toimii Eero Ritalalle yhtenä työn vastapainona. Harrastemusisoinnin ohella hänet tunnetaan DJ Vauvakkina, jonka ohjelmistossa 1990-luvun eurodancemusiikki on hyvin edustettuna.

- Teen hyvin valikoidusti DJ-keikkoja kavereiden synttäreillä, teatteriensi-iltojen jatkoilla tms. tilaisuuksissa, julkisia en käytännössä ollenkaan. DJ pääsee päättämään kokonaan itse, miten illan ohjelman rakentaa. Minua kiinnostaa liki kaikki musiikki paitsi raskain heavy. Yhtä lailla kivaa olisi tehdä omaa musiikkipainotteista radio-ohjelmaa – sellaista on tarjottukin – mutta epäsäännölliset työajat leipätyössä eivät ole sellaista sallineet.

- DJ-keikkani rakentuvat paljolti sen mukaan, että tietää ja tuntee, kenelle musiikkikattaus on tehty. Koen, että olisi ihan eri asia mennä vaikka jonkun tuikituntemattoman ihmisen syntymäpäiville keikalle. Jos DJ-hommia tekisi työnä, ohjelmisto pitäisi miettiä ihan eri lailla kuin nyt teen. Silloin ei voisi enää kasata pakettia fiiliksen mukaan kuten nyt.

Sami Hyypiä sitoi seuraan

Jalkapallo on kuulunut Eeron aktiiviharrastuksiin nyt jo noin 30 vuotta. Aikuisena hän on pelannut FC Helsingin Pumpun porukoissa parhaillaan 5. divisioonan peleissä, mutta käy nykyisin vain FC Helsingin Keskiviikon ja Raittius- ja urheiluseura Zoomin treeneissä.

- Helsingin Pumpussa tosiaan noustiin 5. divisioonaan. Kun olin saanut kaksi aivotärähdystä otteluissa, totesin, että pelaaminen on työni kannalta liian vaarallista. Aivotärähdykset pelottivat, ja mieleen tuli myös, mitäs sitten jos joku ajaa sukille, kun on elokuvakuvaukset käynnissä. Siksi harmi kyllä oli pakko jättää se kiva porukka. Sen jälkeen kokeilin vielä kerran harrastesarjassa pelaamista Helsingin Keskiviikon maalissa, mutta kun satutin dyykatessa kylkeäni, totesin, että parempi jättää futis vain treeneihin. En ole siis pelannut Zoomin riveissä esimerkiksi Rockfutiksessa, mutta tykkään potkiskella säännöllisesti sen porukan kanssa sekä höntsäillä ja ottaa treenien jälkeen parit oluet Helsingin Keskiviikon pelaajien kanssa.

- Liverpool FC:stä tuli SE seura siinä 2000-luvun vaihteessa, kun Sami Hyypiä liittyi joukkueeseen. Tuli sellainen ”ei vittu Sami on siellä täysi kingi” -fiilis ja siitä se ihastus sitten syveni rakkaudeksi. Sitä ennen en ollut niinkään seura- vaan pelaajauskollinen. No maajoukkuepuolella Ranska tuli isonveljen mukana suosikiksi. Isoveli oli aikoinaan vaihdossa Ranskassa ja ”omi” maan siellä itselleen.

- Anfieldilla en ole ikäväkseni vielä päässyt käymään. Näyttelijän työajat ovat olleet yksi ongelma. Mutta tämä puute on kyllä aikomus korjata mahdollisimman pian. Valioliigaa olen kyllä nähnyt livenä, ensimmäisen kerran 1998. Olimme silloin Masalan Kisan joukkueen kanssa katsomassa Manchester Cityn peliä – vastustajaa en muista - sekä Chelsean ja Boltonin välistä peliä, jossa Jussi Jääskeläinen vartioi Boltonin maalia. Itselleni makeinta oli nähdä silloin Chelsean riveissä palloillut Ruud Gullit elävänä kentällä. Viimeksi kävimme puolisoni kanssa Lontoossa katsomassa Tottenham – Chelsea -ottelua joulukuussa 2019. Vaikka olimme piippuhyllyllä ja screen peitti vähän näkyvyyttä, olihan se silti hieno elämys. Sanoin muuten heti puolisolle, että Son saa tuosta taklauksesta punaisen, kuten sitten tapahtuikin, Eero muistaa elävästi.

- Ja sitten kävimme musikaalissa, joka ei niin hirveästi minua kiinnostanut, vastapainoksi sille, että puoliso tuli katsomaan futismatsia. Puolisolla ei ole samanlaista intoa futikseen kuin itsellä, mutta futiksen ja muun elämän yhteensovitus on onnistunut ihan hyvin. Sitä ei paheksuta, että uppoudun katsomaan esimerkiksi Mestarien liigaa, Eero myhäilee.

- En ole mielestäni hirveän aktiivinen kannattaja. Sanoisin, että nyt viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet taas tiiviimpää fanituskautta. Katson Liverpoolin pelit, jos esitykset teatterissa eivät mene niiden päälle. Väliajalla joko vilkuilen tai en vilkuile tulostietoja kännykästä fiiliksen mukaan. Siinähän on se riski, että tunnetila voi painua tuloksen myötä ihan vääräksi esityksen kannalta.

- Onneksi on viime aikoina ollut vähän syytä tulla pahalle mielelle tuloksista.

Etenkin viime kausi – kaikesta koronan tuomasta huolimatta – oli upea. Ja nyt, kun ensimmäiset pienet yleisöt pääsivät katsomoon, tuli sellainen ”jees vihdoinkin” -olo, ja himo päästä itsekin Anfieldille alkoi taas nousta huippuunsa.

- Minulle myös se, että Teemu Pukki pelasi Valioliigassa, lisäsi sarjan kiinnostavuutta Suomesta katsoen. Olisi ihan kiva, jos saataisiin Pukki ja muitakin suomalaisia taas korkeimmalle sarjatasolle, Eero lisää.

- Fanituotteita en ole kauheasti hankkinut. Minulla on Salah-pelipaita, jota pidän pelien aikana sekä mm. padelia pelatessa ihan vain vastustajia kiusatakseni. Ja juuri tilasin vinyylinä seuran kaupasta Lana Del Reyn levyn.

- Jürgen Kloppista on tullut persoonana myös liki lempipelaajani. On käsittämätöntä, miten Klopp on kasannut tuollaisen jengin, ja miten nuoria pelaajia on nostettu ykkösrinkiin mukaan. Minusta intohimo on futiksessa a ja o, se mistä saa jotakin. Jos futis menee liian analyyttiseksi, siitä häviää ilo. Numerot, prosentit ja muu analyysi ovat toki kiinnostavia, mutta futiksen sielu ovat siihen liittyvä ilo ja suru. Siksi Klopp on täydellinen valmentaja omalle seuralleni, Eero kiittää.

Kumpi on parempi

Jutun lopuksi olen säästänyt vastauksen toimittajaa ja varmaan koko Suomen kansaa pitkään askarruttaneeseen tiukkaan kysymykseen, jolla koko haastattelusessio aloitettiin. Eero Ritalahan on palkittu parhaan miesnäyttelijän Kultaisella Venlalla Onnela-roolistaan Antti Hyvärisenä vuonna 2018. MTV:n kanavilla on pyörinyt pitkin syksyä Onnela-sarjan mainos, jossa Eeron roolihahmon Antin puolisoa Saaraa näyttelevä Elena Leeve pistää miehensä tiukkaan paikkaan kysymällä ”kumpi on parempi, kiristetty vai löysä”. Sama kysymys siis aloitti myös haastattelun.

Eero katseli kysyjää kysymyksen kuultuaan hieman alta kulmien ja ehkä miettien, mihinkähän helvettiin sitä on taas tullut lupaudutuksi. Ja pohti hetken, kunnes sopivaksi vastaukseksi löytyi ”Ei sen väliä”.

Eero Ritalan lyhyet nopeat

All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
Fernando Torres

Miksi juuri hän?
Itsekin hyökkääjänä pelanneena arvostin Torresin vauhtia ja kekseliäisyyttä. Armoton hyökkäyssuunnan pelaaja.

Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
Tekisi mieli sanoa Salah, mutta Virgil van Dijk voittaa tämän.

Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
Se suuri johtajuus, varmuus ja uskomaton selkäranka.

Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme ja miksi juuri hänet?
Dusan Tadic Ajaxista. Hänen nopeutensa ja peliälynsä viehättää.

Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10 (max. 10)
10.

Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
Tietysti ManU.

Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
No lähinnä siksi, että pari hyvää kaveriani ovat ManU-faneja.

Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
Pidin aikoinaan paljon Eric Cantonasta.

Hyvässä vai pahassa ja miksi?
Cantonahan oli mukana sekä hyvässä, että pahassa. Hänen röyhkeytensä ja yllättävät ratkaisunsa tekivät vaikutuksen.

Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
En ole vielä ehtinyt pääkallopaikalle. Joka vuosi haaveena, mutta on vaikea järjestää aikaa edes pitkälle viikonlopulla, koska työt ovat painottuneet nimenomaan sinne.

Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
8

Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)
6

Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
Epäsäännollinen elämä.

Minusta intohimo on futiksessa a ja o, se mistä saa jotakin. Jos futis menee liian analyyttiseksi, siitä häviää ilo. Numerot, prosentit ja muu analyysi ovat toki kiinnostavia, mutta futiksen sielu ovat siihen liittyvä ilo ja suru. Siksi Klopp on täydellinen valmentaja omalle seuralleni, Eero Ritala kiittää.