- TEKSTI: Petri Kuikka
Usein elämän pituiset rakkaustarinat alkavat pienestä sattumasta. Veikkausliigan vuoden 2008 maalikuninkaalle, Kokkolan Pallo-Veikoissa jalkapallo-oppinsa saaneelle Henri Myntille tuollainen hetki koitti eräällä perheen kanssa tehdyllä lomamatkalla. Tuolloin Kenth-isä antoi pienen pojan valita vapaasti jonkin jalkapallojoukkueen pelipaidan. Valinta osui punaisen paitaan, jonka selässä oli numero 9 ja nimi Rush. Manchester Unitedia kannattaneelle isälle valinta oli pettymys, mutta poika sai haluamansa. Yhteinen matka Liverbirdin kanssa oli alkanut.
Henri Myntille jalkapallo oli koko lailla selvä valinta, vaikka lapsuudessa hän kokeilikin useampia lajeja. Hänen isänsä Kenth Myntti on todellinen seuralegenda Kokkolassa, joka viidentoista kauden ajan oli KPV:ssä luottotoppari. Hän on eniten sarjaotteluita seurassa pelannut pelaaja - tilille ehti kertyä huimat 326 sarjapeliä. Henrin isoisä Stig-Göran Myntti pelasi vastaavasti urallaan kuutisenkymmentä A-maaottelua. - Pienen ikäni olen pelannut kaiken näköistä. Futista ja kiekkoa ihan tosissaan vähän vanhemmaksi asti, mutta kyllä se sitten jalkapallon pelaamiseksi kääntyi ehkä osin “sukurasitteenkin” vuoksi. Sitä kautta on tullut se ajatus, että urheilua haluaa tehdä ykkösjuttuna. Sitä kohti tuli lähdettyä, muistelee “Henkka”. - Se, että sekä isäni että isoisäni olivat futiksen pelaajia, on kyllä ollut vahva vaikuttaja siihen, että lähdin jalkapalloa pelaamaan. Ei lajin valintaa tarvinnut kauhean kauan miettiä.
Jalkapallon lisäksi Myntti kävi joskus kokeilemassa koripalloa paikallisessa Namikassa ja jääkiekkoa Hermeksessä. Jalkapallokenttien kutsu vei kuitenkin voiton ja lupaavana juniorina hänelle ehti kertyä myös jonkin verran sekä poikien että nuorten maaotteluita.
Miesten peleihin Henri Myntti siirtyi vuonna 1999. Kahden KPV-kauden jälkeen hän loikkasi Veikkausliigaa pelanneen paikalliskilpailijan Pietarsaaren Jaron paitaan. Siellä pelatut 23 ottelua ja peleissä tehdyt viisi maalia avasivat tien ulkomaan kentille Norjaan, Tromsön riveihin. Siellä ei kuitenkaan menestystä tullut ja Myntti kävikin pariin kertaan Suomessa lainakeikoilla: ensin FC Hämeenlinnassa ja sitten Jarossa. Pietarsaaresta miehen tie vei takaisin kolmeksi kaudeksi rakkaaseen KPV:hen.
Punainen ja vihreä - Henrin Myntin tärkeimmät värit.
Pokaaleja ja ammattilaiskenttiä
Menestyksekkäimmät vuodet Myntti pelasi kausilla 2007 ja 2008. Varsinkin ensin mainittu vuosi sujui kuin se kuuluisa tanssi: palkintokaappiin tuli sekä Veikkausliigan kultamitalit että Suomen cupin voitto. Seuraavalla kaudella Myntti kruunattiin Veikkausliigan maalikuninkaaksi yhdessä Aleksander Kokon kanssa: molemmat iskivät tuolloin 13 täysosumaa. - Kyllä se oli varmasti sitä hienointa aikaa. Ensinnäkin se, että pääsi mukaan joukkueeseen, joka oli silloin huipulla. Joukkueessa pelasi Wissin Jarkon, Pohjan Antin ja Niemen Jarin kaltaisia kokeneita jätkiä. Olimme tuolloin Suomen ykkösiä yhdessä HJK:n kanssa. Oli hieno päästä mukaan palettiin, joka taisteli mitaleista joka vuosi. Pääsin vielä käymään sen jälkeen Saksassakin, joten olihan se hienoa aikaa.
Liigan maalikuninkuus ei Henri Myntin mukaan ollut mikään suoranainen ihme, sillä hyökkääjän paikka oli hänelle entuudestaan tuttu. - Salaisuus oli varmasti siinä, että Hjelmin Zico oli meillä silloin Tampereella valmentajana ja hän tajusi vihdoin, että minä olen oikeasti hyökkääjä enkä toppari, nauraa Myntti. - Ei sentään. Juniorina olen pelannut oikeastaan alusta asti pääosin hyökkääjänä ja sitä paikkaa pelasin silloinkin, kun tulin ensimmäisen kerran KPV:n edustusjoukkueeseen. Pelipaikkana se ei siis ollut mitenkään tuntematon minulle ja oikeastaan vasta junnumaajoukkueessa minut laitettiin ensimmäisen kerran toppariksi. Sen jälkeen onkin tullut pelattua sitä paikkaa.
Oman uransa isoimpina juttuina Henri Myntti pitää TamU:n kanssa voitettujen pokaalien lisäksi nuorten maaotteluita ja mahdollisuutta pelata ammatikseen ulkomailla. Ulkomailta löytyy myös asia, joka vielä vähän kaivelee isokokoisen topparin mieltä. - Jos jokin asia näin jälkikäteen vähän kaivelee niin olisihan ulkomailla voinut yrittää vähän pidempään ja päästä isompaan rooliin siellä. Siellä olisi voinut lyödä ihan kunnolla läpi. Se on oikeastaan ainut asia mikä näin jälkikäteen mietityttää. Sen pahempia pettymyksiä ei kohdalle ole uran aikana osunut.
Kävit muun muassa Norjassa ja Saksassa, mutta ihan putkeen nuo reissut eivät menneet. Mikä selittää sen, että ura ulkomailla ei muodostunut tuon pidemmäksi?
- Varmasti ikä selittää sitä osittain, sillä olin Saksassa ollessani jo kolmenkymmenen. Huomasin mikä taso siellä oli ja mitä sen saavuttaminen vaatii. Lisäksi niihin aikoihin tuli perheenlisäystä. Se vaan nyt oli päätös, että tullaan takaisin Suomeen ja pelataan täällä vielä. Sen kummempaa syytä en osaa sanoa.
Taitaa olla niin, että kun nuorena pääsee oikealla hetkellä oikeaan seuraan niin se merkitsee paljon uran kannalta. Kun tulee ikää ja perhettä, alkaa pääkopassa painaa muutkin asiat kuin pelaaminen…?
- Näinhän se on. Täytyy päästä tosiaan oikeaan seuraan oikeaan aikaan. Kun olin Saksassa, valmentaja taisi vaihtua kahteenkin kertaan ja heillä kaikilla oli omat kuvionsa. Jalka pitää saada oven väliin juuri oikeassa joukkueessa, jotta sinuun satsataan ja sinulle annetaan luottamusta. Se taitaa olla se suurin juttu. Kyllä menestyminen vaatii vähän sitäkin, että tähtimerkit ovat oikeassa asennossa uran aikana. Ja tietenkin täytyy olla niin hyvä ja parempi kuin moni muu, että ulkomaille pääsee. Se on kiinni monesta pienestä asiasta.
Myntillä on jo tehtynä hieno ura. Viime vuodet hän on edustanut kasvattajaseuraansa Kokkolan Pallo-Veikkoja, jonka vihreän paidan hän on vetänyt päälleen taas vuodesta 2012 lähtien. Tämä osa tätä jalkapallotarinaa ei ole mikään yllätys. - Kyllä se suunnitelmissa oli, että jossain kohdassa näin tapahtuu. Kokkolaan tulo vähän aikaistui. Minulla meni polvesta ristiside viimeisenä Tampereen vuotena ja olin sairaslomalla. Sitten TamU:n Singaporen sekoilujen jälkeen meni seurakin alta. Siinä vaiheessa oli mietinnän paikka, että “mitä tehdään seuraavaksi”. Jotenkin tuntui, että sellaista viimeistä paloa ei ollut, kun olin kuitenkin voittanut Veikkausliigassa mestaruuden, Suomen cupin ja muut. Tuntui siltä, että se oli hyvä kohta tulla takaisin Kokkolaan ja asettua tänne. Se olikin ollut aina suunnitelmissa.
Todiste rakkaudesta Liverpooliin löytyy myös tatuointina Henri Myntin kädestä.
Tähtäimessä Veikkausliiga
Viime kaudella KPV:n tavoite oli nousta liigaan, mutta hyvän alkukauden ja sarjan kärkipaikan jälkeen pelit eivät enää syksyllä kulkeneet toivotulla tavalla. Näin perinteikkään kokkolalaisseuran nousu jäi haaveeksi. Kaava toisti kesää 2016, jolloin hyvä kevät ja alkukesä päättyi pettymykseen. - Tässä on ollut oikeastaan kaksi vuotta sillä tavalla, että me olemme pelanneet hyvin puoli kautta molempina kesinä, mutta sitten on kuitenkin jäänyt vajaaksi eikä olla pysytty kärjen vauhdissa. Paha sanoa, mistä se voi oikein johtua. Siihenkin löytyy monta syytä. En kuitenkaan osaa eritellä miksi juuri näin on käynyt. Se taitaakin olla se motivaatio, mikä vetää edelleen pelaamaan KPV:ssä eli saada seura nostettua liigaan, selvittää kapteenin nauhaa KPV:ssä kantanut Henri Myntti.
Kokenut KPV-kippari teki syksyllä vuoden jatkosopimuksen seuran kanssa. Myntti ei halunnut päättää pitkää uraansa pettymykseen ja loppukaudesta tulleeseen loukkaantumiseen. - Kyllä sekin vaikutti siihen, että halusin vielä pelata. Juuri ne tärkeimmät viisi viimeistä peliä, joissa olisi pitänyt kuroa kärkeä kiinni, jäi välistä. Senkin takia halusin jatkaa.
Onko KPV:n tavoite edelleen nousu liigaan eli riman korkeutta ei viime kaudesta voi alentaa?
- Kyllä se on ihan selkeä tavoite. Sen varjolla mennään eteenpäin, jotta saataisiin nousu tapahtumaan.
Myntin mukaan Kokkolan Pallo-Veikkoja ja Liverpoolia yhdistää hieno historia. KPV-klubin seinällä on valokuvat vuoden 1969 mestarijoukkueista: tuolloin KPV voitti Suomen mestaruuden sekä miehissä että A-junioreissa. Alimmassa pikkukuvassa etualalla on Henrin isä Kent Myntti.
Henri Myntti ja LFC
Mitä yhteistä sinä löydät KPV:stä ja Liverpoolista seuroina?
- Molemmat ovat perinteikkäitä seuroja ja molemmilla on vahva historia. Toisaalta viime vuosina KPV on pelannut Ykkösessä ja Kakkosessa eikä seura ole ihan siellä huipulla ollut. Liverpoolilla on vähän sama juttu - edellisestä mestaruudesta taitaa olla jo 27 vuotta. Siinä ehkä äkkiseltään yksi yhteinen tekijä.
Jos sinun olisi ihan pakko verrata itseäsi johonkin Liverpoolin pelaajaan, kuka olisit?
- Tämän päivän joukkueesta varmasti Mohamed Salah… (naurua) No ei sentään! Jos voi valita vanhoista pelaajista niin Hyypiä on varmasti se, johon olen aina verrannut. Varmasti se osuu lähimmäs.
Kumpi on kovempi ”KPV-humppa” vai ”You’ll Never Walk Alone”?
- Kyllä se “You’ll Never Walk Alone” on. No, en tiedä jos sata tuhatta ihmistä laulaisi “KPV-humppaa”, en tiedä tuntuisiko se samalta… (naurua) Mutta pakko sanoa “You’ll Never Walk Alone”.
Kuinka sinusta tuli Liverpoolin kannattaja?
- En nyt muista tarkkaa ikää kuinka vanha olin, mutta me olimme perheen kanssa etelässä lomalla ja siellä rannalla myytiin vaikka mitä, muun muassa pelipaitoja. Isä sitten sanoi, että saat valita minkä paidan haluat. Minä mietin siinä ja en tiedä, oliko sattuma vai mikä, mutta valitsin Liverpoolin paidan, jossa oli numero 9 ja Ian Rush selässä. Se oli siisti! Siitä lähtien oikeastaan ensimmäisen kerran Liverpool oli se juttu, jota Englannissa lähti seuraamaan. Isä oli kova Manu-fani, joten hän oli kyllä pettynyt siitä, että minä otin Liverpoolin paidan. Mutta kuinka ollakaan, näin siinä kävi. Sitten kun Hyypiä meni Liverpooliin aloin seurata Liverpoolia tosi tarkasti.
Se on kyllä kohtalon ivaa, jos Manua kannattavan isän pojasta tulee kova Liverpool-fani. Oliko teillä hänen kanssaan kovia vääntöjä, kun joukkueet pelasivat vastakkain?
- Aina. Monesti katsottiin pelejä samassa paikassa: Varsinkin silloin kun Manu voitti mestaruuksia, en viitsinyt enää samassa paikassa matseja katsella. (naurua) Jouduin menemään jonnekin muualle… Meillä on ollut kovaa vääntöä siitä. Muistan muun muassa sellaisen jutun, että kun olin koulussa, isä oli ostanut minulle Sharpin taskulaskimen. Manullahan oli paidassa silloin Sharpin mainos ja heti tuli mieleen, että “ostitko sen tahallaan”! (naurua) En käyttänyt sitä kertaakaan!
Näkyykö kannattajuus arjessasi?
- Meillä on sellainen kaveriporukka, jossa jokaisella on omat suosikkijoukkueensa. Ehkä siellä se kannattaminen tulee parhaiten esiin, kun pitää omiensa puolia. Nykyään tulee seurattua kaikki mahdolliset kanavat, jotta tietää mitä Liverpoolin ympärillä tapahtuu. Kuka pelaa seuraavassa pelissä, ketkä ovat loukkaantuneita… Kaikki tulee seurattua tarkkaan. Liverpoolin pipo on joskus päässä ja kaulahuivi kaulassa, jos on oikein kylmä. Ei se fanittaminen sitä pitemmälle ole vielä mennyt.
Sinulla ja entisellä Liverpool-hyökkääjällä Christian Bentekellä on yhteinen menneisyys. Voitko kertoa siitä?
- Se onkin mielenkiintoinen tarina. Se oli vuonna 2009 tai 2010. Olin Rostockissa, Saksassa ja siellä sanottiin, että heillä ei ollut enää käyttöä minulle ja voin etsiä uuden seuran. Kävin sitten Belgiassa try-outilla. Kyseessä oli Kortrijk-niminen seura, joka pelasi Belgian pääsarjassa. Olin siis siellä parin viikon ajan testissä ja se meni hyvin. Pelasin pari treenimatsia ja tein kaksi maaliakin. Kaikki näytti hyvältä ja valmentaja oli tyytyväinen. Kun leirin viimeisenä päivänä keskusteltiin jatkosta, koutsi sanoi, että minulla on mennyt tosi hyvin ja sinut haluttaisiin tänne. Sitten hän kuitenkin kertoi seuralle avautuneen mahdollisuus saada Standard Liegestä nuori belgialainen lainapelaaja loppukaudeksi ja me lopulta päädyimme häneen. Tuo hyökkääjä oli Christian Benteke. Perhana, vei siis minun pelipaikan!
Oletko käynyt Anfieldilla?
- En ole käynyt vielä paikanpäällä. Se homma tästä vielä uupuu. Sitten kun omat pelaamiset ja aikataulut antavat myöten, sitten mennään. Toki olisihan se urankin aikana ollut mahdollista käydä, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi lähteä. Mutta siitä haaveillaan!
Liverpoolin kannattaminenhan on jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Välillä aivan mahtavaa pelaamista ja sitten nukahdus alakerrassa maksaa pisteitä tai muuta vastaavaa. Mitä mieltä olet Liverpoolin pelaamisesta tällä hetkellä?
- Ensinnäkin se, että Klopp tuli Liverpoolin manageriksi oli aivan loistava juttu. Hän sopii siihen hommaan kuin nenä päähän. Kyllä minä luotan edelleen siihen kaveriin, että hän saa homman toimimaan. Emme me enää kauhean kaukana olla siitä, että se puolustuskin alkaa pitää! (naurua)
Olet itsekin toppari. Mikä mielestäsi selittää Liverpoolin puolustuspään ongelmat?
- Olen vähän kääntynyt sille kantille, että meidän tapamme pelata antaa mahdollisuuden virheille, joista vastustaja pääsee tekemään helposti maaleja. Monestikaan Liverpoolin päähän ei tule kauheasti niitä paikkoja, mutta ne ovat sitten pirun hyviä ja niistä tehdään aina maali. Pelityyli myös altistaa virheille ja sitten aivan lähellä ei ole paikkaajaa, jos joku vähän kämmää. Ehkä sellaiseen näkemykseen olen kallistunut!
Voisiko yli 70 miljoonan punnan Virgil van Dijk auttaa?
- Sehän ratkaisee kaiken! (naurua)
Mikä olisi mielestäsi hyvä tulos tästä kaudesta?
- Kyllä meidän Top4:ssa pitää ehdottomasti olla. Jos jokin FA Cupin voitto siihen kylkeen tulisi, se olisi bonusta. Sijoittuminen neljän kärkeen Valioliigassa on jo tyydyttävä suoritus.
Millaisena managerina näet Jurgen Kloppin?
- Minulla on sellainen tuntuma, että hän on kyllä Liverpoolin näköinen manageri. Ehkä hän voisi olla pikkuisen kovempi. Hänellä on tiettyjä suosikkipelaajia, joille voisi olla vähän ankarampi ja heittää niitä helvettiin sieltä! En tiedä sitten mistä johtuu, että hän ei ole ottanut enemmän uusia äijiä sisään. Minusta siitä tulee lisäarvoa, että Liverpoolissa on manageri, joka herättää tunteita ja elää itsekin pelissä mukana.
Kuka on suosikkipelaajasi nykyjoukkueesta?
- Nykyjoukkueesta ehkä se on joku noista hyökkäävistä pelaajista. Mane tai Firmino - niistä tykkään.
Entä kuka on tärkein pelaaja juuri nyt?
- Paha sanoa. Nyt alkaa olla niin monta hyvää hyökkäävää pelaajaa, että ei haittaa, vaikka yksi onkin välillä pois. Hyvä, ettei Coutinhokaan ole vielä lähtenyt. En usko, että Liverpoolin joukkueessa on tällä hetkellä yhtä tärkeintä pelaajaa.
Oletko jutellut pitkän urasi aikana Sami Hyypiän kanssa hänen Liverpool-vuosistaan?
- Olen tavannut Samin muutaman kerran silloin kun hän vielä pelasi Liverpoolissa. Meillä tuli puheeksi, että Liverpool on minun suosikkiseurani ja Sami sanoi silloin, että heti kun menen sinne, soita ja tule käymään. Hän antoi numeronsakin. Vähän harmittaa kyllä, että en tarttunut tarjoukseen!
Millä pelipaikoilla keskuspuolustajan lisäksi joukkuetta pitäisi vahvistaa tammikuun siirtoikkunan aikana?
- Minä laittaisin heti Sturridgen pois ja ottaisin siihen jonkun hyvän hyökkääjän - esimerkiksi Aubameyangin, jota viime aikoina on Liverpooliin huhuttu. Sitten yksi puolustava keskikenttäpelaaja sen topparin lisäksi. Ja veskari. Nämä kun vaihdetaan niin hyvä tulee! Mignoletille tulee aina jossakin kohdassa se sössiminen, mikä hänessä vähän vaivaa. Hän voi pelata hyvin viisi peliä, mutta jossain vaiheessa tulee niitä tilanteita, josta peli hävitään. Hän ei ole ihan huippujen huippu.
Mikä seura on sinulle Valioliigajoukkueista ”rakkain vastustaja” tai ”suurin inhokki”?
- Ykkösenä ehkä Manu, kakkosena Chelsea… Ehkä näitä kahta en voi sietää ollenkaan! (naurua)
KPV:n joukkueestakin löytyy näiden molempien joukkueiden kannattajia. Onko teillä pelireissuilla bussissa kovia vääntöjä?
- Meillä on näistä asioista niin kovat väännöt, että joskus menee oikein tunteisiin kun joutuu puolustamaan omiaan ja kuunnella tappioiden jälkeen sitä kettuilua! (naurua) Kyllä se koville ottaa aina välillä.
Kun oma pelisi osuu päällekkäin Liverpoolin pelin kanssa, millaiset pelisäännöt joukkueessa on Valioliigan tilanteiden seurannassa?
- Joskus matsit ovat osuneet päällekkäin. Kyllä se tulos aina jotain kautta tulee kuitenkin selville enkä ole tavannut jälkikäteen enää pelejä katsella. Riittää kunhan maalit ja tilanteet näkee sellaisista peleistä.
Hypoteettinen kysymys: Manun voitto kauden viimeisessä pelissä takaisi Liverpoolille paikan Mestareiden liigaan, mutta samalla varmistuisi Manun mestaruus. Toivotko silti Manun voittoa?
- En tietenkään. Vaikka jäätäisiin sen takia Eurooppa-liigaan, kunhan Manu ei voittaisi mestaruutta!
Kuinka aktiivisena Liverpool-kannattajana itseäsi pidät?
- Kyllä minä oman mittapuuni mukaan olen aika aktiivinen kannattaja. Kaikki pelit tulee katsottua - näkee ne sitten mitä kautta tahansa. Viimeksi Stoke-pelin jouduin katsomaan jostain nettistriimistä, kun sitä ei tullut maksukanavilta. Pyrin järjestämään asiat aina niin, että pystyn pelit katsomaan.
Tietävätkö vaimo ja lapset kotona, että Liverpoolin pelin aikana kannattaa pitää vähän alhaisempaa äänentasoa?
- Kyllä. Jopa niin, että vaimo tietää, että pelin aikaan ei kannata mitään muita hommia ehdotella.
Millaisia terveisiä lähettäisit Norwegian Wood –lehden lukijoille?
- Keep the faith. Kyllä minä uskon, että Klopp on se manageri, joka tuo meille mestaruuden.
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 58 tammikuussa 2018.