- TEKSTI: Kaapro Gröhn
Eräskin toukokuinen torstaipäivä kun Turussa sataa vettä. Ainakaan Taage Laihoa tämä ei tunnu haittavaan. Lienee turhaa kysyä onko hän eilen katsonut kannattamansa seuran vierasottelun.
-Tottakai se tuli katsottua. Mané oli aivan loistava kuten myös Karius. Salah oli yllättävän vaisu. Paljon häntä haettiin pitkillä palloilla, mutta ei tuntunut onnistuvan. Hyvin vastustaja “Mon” pelasi pois niin kuin odottaa saattoikin. Firminon huomasin vasta kun Klopp otti vaihtoon. Tuomari vihelteli vähän mitä sattuu, mutta lopputulos oli kuitenkin ansaittu.
11 vuotta sitten viimeksi. Allez, allez, allez.
Turkulainen heavy metal-laulaja
Tapio “Taage” Laiho on 52-vuotias turkulainen heavy metal-laulaja. Hän on tunnettu Kilpi-yhtyeestä, mutta on toiminut solistina lukuisissa muissakin projekteissa sekä cover-bändeissä.
-Soolomateriaalia on tullut tehtyä viime aikoina. Kilpi julkaisi myös vastikään uuden biisin ja debyyttilevyn “Sähkönsinistä Sinfoniaa” julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 15 vuotta. Sitä juhlistetaan muutamilla festivaalikeikoilla ja syksyyn ajoittuvalla kotimaan kiertueella. Vaikka maailmaa on tultu nähtyä myös musiikkiuran ansiosta soitti Kilpi ensimmäisen ulkomaankeikkansa vasta kaksi viikkoa sitten.
-Juu, Fuengirolassa oltiin. Eipä tällaista suomeksi laulettua heviä ihan joka paikassa suurkuluteta. Vaikka suomalainen hevi maailmalla onkin arvossaan, on se yleensä englanniksi laulettua tai sitten karjuttu niin ettei kielellä liene väliä.
Runosmäeltä Tepsiin
Jalkapallo on ollut osa Taagen elämää jo pienestä pitäen.
-Runosmäen nappulaliigasta aloiteltiin ja siitä sitten Tepsin junnuihin. Pelasin keskikentällä tai topparina. Olin sellainen vaihtopenkkijätkä. B-junnuissa sattui hyvä kausi ja valmennus nosti minut “alaikäisenä” A-junnuihin. Siellä tuli pelattua niin Mika Aaltosen kuin kaimansa Lipposenkin kanssa. Tepsin jälkeen olin mukana pelastamassa Turun Veijareita ja noustiin sen kanssa kutosesta aina kolmosen karsintoihin asti. Jalkapalloihmisenä ei Laiho musiikkipiireissä ole täysin outolintu. Joitain soittokavereita ei potkupallo kiinnosta, mutta toisten kanssa viikonlopun Valioliiga-peleistä voi puhua pitkäänkin.
-Lätkä on kuitenkin monelle isompi juttu, täytyy myöntää. Todella monet soittokaverit pyrkivät myös perinteisen penkkiurheilun lisäksi pitämään kuntoaan yllä. Etenkin salibandy on suosittu harrastus. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Stratovariuksen Timo Kotipelto. Viikonloppupainotteinen ammatti rajoittaa pelien seuraamista. Joskus käy tuuri ja keikkapaikka näyttää matsin soundcheckin jälkeen.
-Pelaajauutisia ja loukkaantumisia tulee seurattua vaikka jokaista peliä ei näkisikään.
Aulis Virtanen ja Kevin Keegan
Liverpool otti paikan Laihon sydämestä hyvin perinteisistä syistä: Kevin Keegan, Yleisradio ja Aulis Virtanen.
-Futista on tullut seurattua niistä ajoista kun puhuttiin vielä Englannin ensimmäisestä divisioonasta. Pidän myös Bundesligasta sillä saksalainen laukaisuherkkä ja maalirikas pelityyli on viihdyttävää. Maajoukkuejalkapallo kiinnostaa tietenkin myös, mutta ei puhuta siitä Unkari-pelistä.
Jürgenin näköisiä pelaajia
Laiho kertoo, että piti aikoinaan hyvänä uutisena Roy Hodgsonin nimitystä Liverpoolin valmentajaksi.
-Onhan hän etenkin Brittien saarilla erittäin arvostettu kaveri. Ei se kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla. Mielestäni kun puhutaan Valioliigan tasoisesta sarjasta, ei siellä ole huonoja pelaajia. Tasoeroja pelaajien välillä on tietty, mutta valmentajalla on se iso ja vaativa tehtävä saada henkilökemiat toimimaan. Tietyt persoonat kun osaa tuoda yhteen, niin voit saada joukkueen pelaamaan voittavaa jalkapalloa. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Liverpoolin tämän hetkinen kärkikolmikko. Klopp on tehnyt hyvää työtä. Pidän hänen persoonastaan ja siitä miten hän ottaa pelaajat huomioon. Onhan hän ihan eri maata, jos vertaa esimerkiksi Mourinhoon, vaikka kai hänelläkin joitain inhimillisiä piirteitä on. Uskon, että Kloppin aikana voidaan saada sitä paljon toivottua mainetta ja kunniaa. Rahasta se on kiinni. Vielä tarvitaan pari Jürgenin näköistä pelaajaa.
Nykyisessä joukkueessa pidän etenkin Milneristä ja Hendersonista. Van Dijk oli hyvä hankinta vaikkei suoritus ole vielä ollutkaan ihan täydellistä, mutta uskon sen parantuvan vielä tästä ensi kaudella. Yleensäkin tulee seurattua ja arvostettua toppareita. Kaikista lähinnä sydäntä on tietty seuran omat kasvatit kuten Trent Alexander-Arnold. Myös sellaiset onnistujat kuten esimerkiksi Andy Robertson säväyttävät.
Hänen nousut pallollisena eilenkin olivat hekumallisia jättäen italialaiset jälkeensä. Salah tarvitsisi varmaan myös mainita.
Haaveena The Kop
Vaikka Liverpoolin kannattaminen on kulkenut vierellä jo Keeganin ajoista, ei Laiho ole vielä päässyt vierailemaan Anfieldilla. Haaveena on kokemus todistaa matsi Kopista. Vastustajalla tuskin lienee väliä.
-Minulla ei ole sellaista perinteistä inhokkijoukkuetta vaikka ManU tähän varmaan pitäisi sanoa. Hyvä jalkapallo-ottelu on hyvä jalkapallo-ottelu riippumatta ketkä siellä pelaavat. Jotenkin pienestä asti futista pelanneena sellainen vastustajan kunnioitus näyttää päätään edelleen. Chelseasta en kyllä pidä idioottien faniensa ansiosta. Tuli juuri tuolla Fuengirolassa nähtyä sellaisia 50-60 vuotiaita öykkäreitä, joiden käytöstavat todellakin olivat unohtuneet lounais-Lontooseen.
“Who’s god? If you answer right I give you my cap.” Bill Shankly. Sinne meni scouserin lakki.
Rush paukautti pallon yläpesään
Haastattelupäivänä on kautta jäljellä kolme peliä. Paikka neljän joukossa on vielä mahdollista menettää. Kauden viimeisen, tärkeimmän pelin Taage uskoo päättyvän Liverpoolin
2-1 voittoon.
-Maaleja voi tietty tulla enempikin kun tuon meidän nykyisen joukkueen ottaa huomioon. Kuka vaan kärkikavereista voi koska vaan tehdä kaksi maalia yhteen peliin. Pääasia on toki se, ettei Pepe enää pelaa vastustajan riveissä. Mukanaan Laiholla on esitellä komeaa 80-90-luvun taitteen “Candy”-pelipaitaa. Enää se ei kuulemma mahdu päälle, mutta sitä komistavien nimikirjoitusten ansiosta se ei tunnu haittaavan.
-TPS järjesti vuonna 2006 Fireball-kaukalojalkapalloturnauksen. Pelaamassa olivat muuan Ian Rush ja Ronnie Whelan. Muistan kun Rush tuli kentälle ja laukoi keskiympyrästä
käsipallomaalin yläpesään. Tapahtuman jälkeen sain tilaisuuden tavata kaksikon paita ja tussi ojossa. Vaikka Merseyside ja block 305 ovat vielä Laihon kohdalla valloittamattomia huippuja, on hän saanut mahdollisuuden nauttia kanssakäymisestä ehdan scouseri-kannattajan kanssa.
-Tarkkaa vuotta en muista, mutta 2000-luvun alussa oltiin Amsterdamissa keikkareissulla. Mentiin hyvän hanastoutin perässä erääseen brittiläistyyliseen pubiin. Viereisestä pöydästä kuului jotain mongerrusta jonka oli pakko olla Merseysiden dialektia. Asian varmistuttua totesin myöskin olevani Liverpoolin punaisten kannattaja. Yhdellä kavereista
oli päässä englannin maajoukkueen kannattajalippis. Hän kysyi minulta jotain, joka meni aluksi totaalisen yli ymmärryksen. Hetken päästä tajusin hänen sanoneen “Who’s
god? If you answer right I give you my cap.” Bill Shankly. Sinne meni scouserin lakki.
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 59 toukokuussa 2018.