- TEKSTI ja KUVAT: Arto Rautio
Serkkupojan ansiota, voinee tiivistää Suvi Salmimiehen tien Liverpool FC:n kannattajaksi ja Liverpoolin kaupunkia rakastavaksi Fellow Scouseriksi.
Kun henkilö on asunut reilun vuoden Liverpoolis-sa kahdessa eri otteessa ja käynyt sinä aikana sekä muutenkin Liverpoolissa ollessaan katomassa kaikki mahdolliset Anfieldilla, ansaitsee hyvin tulla esitellyksi Fellow Scouser-kirjoitussarjan ensimmäisenä naiskannattajana.
Kouvolalainen Suvi Salmimies kiinnitti suuren yleisön huomion Voice of Finlandin tuotantokaudella 2013–14 hyvällä rock-meiningillä, joka vei Suvin Michael Monroen tiimiin ja aina Knock out -vaiheeseen asti. Suvi lämmitti Liverpool-kannattajien sydämiä myös vasempaan olkavarteensa tatuoidulla tyylikkäällä Liverbirdillä.
– Liverbird on minulle muisto Liverpool FC:stä ja sen ihanasta kotikaupungista, jossa sain viettää yhden kokonaisen vuoden sekä lisäksi yhden kesän auttamassa serkkupojan kotitalouden hoidossa. Eli toisin sanoen työskentelin Liverpoolissa hänen perheelleen kotiapulaisena. Toki olin siellä käynyt jo ennenkin, mutta vasta siellä asuessani selvisi, kuinka hieno kaupunki Liverpool on, Suvi valaisee tatuoinnin taustaa.
Tänä päivänä Suvi ei anna itselleen erityisen hyvää arvosanaa Liverpool-kannattajana, sillä viime vuosina aikaa ei ole juurikaan riittänyt jalkapallolle. Suvi on panostanut nimittäin viimeiset kaksi vuotta täysin omaan uraansa ammattilaisvapaaottelijana, jona hänet tänään parhaiten tunnetaankin.
Suvi toivoo parin seuraavan ottelunsa merkitsevän läpimurtoa eurooppalaisiin tai amerikkalaisiin otteluiltoihin, jolloin ammatista tulisi myös taloudellisesti päätoimi. Tähän asti Suvi on joutunut hankkimaan lisätienestejä keikkailemalla laulajana sekä tekemällä sivutoimisia sihteerin töitä.
– Olen alkujaan kouluttautunut Markkinointi-instituutissa sihteeriksi, ja teen etänä yhä jonkin verran niitä töitä yhdelle kouvolalaiselle yrittäjälle. Laulaminen on ollut osa elämää lapsesta saakka ja nyt aikuisena siitä on myös tullut yksi tulonlähde. Nämä sivutulot mahdollistavat nyt mahdollisimman täysipainoisen satsaamisen vapaaottelu-uraani.
Poliisin sijaan vapaaottelijaksi
Suvi Salmimies kertoo päätyneensä ammattilaisvapaa-ottelijaksi vähän sattuman kautta. Hän ajatteli nimittäin pyrkiä poliisikouluun ja meni alkujaan vapaaottelusalille valmistautuakseen pääsykokeisiin ja -testeihin.
– Olin kuullut, että hakijat olivat rikkoneet itseään tes-teissä, ja halusin valmistautua edessä oleviin fyysisiin koitoksiin. Kun menin salille, minulle valkeni heti, että tämä on minun juttuni. Niinpä poliisikoulu sai jäädä ja aloin panostaa vapaaotteluun, hän naurahtaa urapolkuaan.
– Kun ammattilaisurheilu oli ollut ihanteeni jo nuoresta lähtien, ihastus tähän lajiin oli sitten luonteva lähtökohta pyrkiä itsekin ammattiurheilijaksi.
Vapaaottelu on totinen kamppailulaji eikä sisällä mitään show-meininkiä kuten vaikkapa American wrestling. Ammattilaissäännöillä käytävien otteluiden erät ovat kestoltaan viiden minuutin mittaisia, ja niiden lukumäärä vaihtelee kolmesta viiteen. Suvin matseissa ottelun maksimimitta on ollut 3x5 minuuttia. Ammattilaissäännöt sallivat iskemisen myös matto-ottelussa. Ammattilaisotteluissa käytettävä suojavarustus rajoittuu vapaaotteluhanskoihin sekä hammas- ja alasuojiin. Ammattilaisvapaaottelijat ovat lähtökohtaisesti huippu-urheilijoita joiden korkea taitotaso mahdollistaa turvalliset ottelut ammattilaissäännöin.
– Suomessakin käytetään nimitystä ammattilaisvapaaottelija, mutta ei tällä lajilla oikeasti elä yksistään täällä. Olen nyt kaksi vuotta panostanut kaiken tähän uraan ja takana on 12 ammattilaisottelua. Mikäli pari seuraavaa kovaa matsia menevät voitokkaasti, alkaisi olla eväitä päästä Euroopan isoihin iltoihin tai jopa Yhdysvaltain otteluihin ja saada tästä lajista oikeasti elanto. Jos läpimurtoa ei nyt tapahdu, täytyy varmaan kouluttautua lisää ja etsiä elannon tuova ammatti sitä kautta, nyt 31-vuotias Suvi kertoo.
Lajissa pitää osata yhtä hyvin mm. nyrkkeilyn, potkunyrkkeilyn ja painin niksit. Tämä helpottaa Suvin mukaan myös hyvän valmennuksen saamista.
– Lajiin otteluihin valmistautuminen on omalla tavallaan haastavaa. Suomessa ei ole kovin paljon kovia vapaaottelu-valmentajia, mutta onneksi jokaiseen lajin osa-alueeseen löytyy hyviä valmentajia. Olen paljon kehittänyt heidän kanssaan itseäni osa-alue osa-alueelta eli esimerkiksi yksi auttaa kehittymään nyrkkeilyssä ja toinen painissa. Näin lajin monipuolisuus helpottaa huippuvalmennuksen saamista. Aika pitkälle tässä myös pitää itse osata miettiä, mikä treeni sopii omalle kropalle ja mihin tarvitsee neuvoja. Matseissa sen sitten näkee, onko onnistunut, Suvi kuvaa omaa valmentautumistaan.
Voice of Finland vei isoille areenoille
Musiikki on ollut osa Suvin elämää pienestä pitäen. Viime vuodet lavoilla on nähty duo Iiro Ikonen ja Suvi Salmimies, jossa Iiro on soittanut kitaraa. Tämä kaksikko on esiintynyt muun muassa pubeissa, häissä, syntymäpäivä-juhlissa ja esimerkiksi Kouvolan nuorisotyön viikon päätöskonsertissa yhdessä Mikael Gabrielin kanssa. Laulaminen vei hänet myös televisioon Voice of Finlandiin, jossa häntä valmensi kaksikko Michael Monroe – Eicca Toppinen.
– Duona esitämme musiikkia laidasta laitaan sen mukaan, mitä toivotaan. Olin aiemmin laulajana suomirockbändissä, minkä takia rock jäi vähän päälle itselleni ja johti minut vetämään kunnon englanninkielisen rockbiisin Voice of Finlandin Ääni ratkaisee -esityksessäkin. Omat sävellykset, kun niitä syntyy, ovat kuitenkin popimpaa suomenkielistä musiikkia, Suvi kertoo.
Rokkitausta näkyy myös Suvin vapaaotteluprofiilissa lempinimenä Rockchick. VOF:n aikaan häntä kutsuttiin julkisuudessa myös mm. ”Suomen Pinkiksi”, kun Suvi veti Knock outissa tyylikkäästi Pinkin biisin Fucking Perfect. Michael Monroe päätti kuitenkin viedä siitä vaiheesta jatkoon liki Suvin naapurista eli Iitin Kausalasta kisaamaan lähteneen Roni Lepän, jonka Elvis-vaikutteinen tyyli poikkesi tämän kisailun ratkaisseesti muiden esityksistä.
– En rehellisesti sanoen muista, miten se hakemus VOF:iin lähti, mutta kun sain kutsun karsintaan, lähdin mielelläni. Ajattelin, että sieltä voisi saada kokemusta isoilla lavoilla esiintymisestä, mikä sitten toteutuikin Knock out -vaiheeseen asti. Itse asiassa olen tyytyväinen, että putosin silloin, koska olin silloin vapaaottelu-uran kanssa tilanteessa, jossa vielä suurempi panostus laulamiseen olisi ollut jo haitaksi vapaaottelulla. Nyt en joutunut asettamaan kahta itselleni rakasta asiaa vastakkain.
Vapaaottelun tärkeydestä Suville kertoo sekin, että hän käytti myös Turussa meikkausten, kuvausten yms. VOF-oh-jelman väliin jääneet ajat menemällä paikalliselle salille treenaamaan lajiaan.
– Pääosin jatkoin VOF:n aikaan elämääni kuten ennenkin, mutta kuvauspäivinä matkattiin kotoa Turkuun ja tehtiin pitkä päivä töitä. Toki siellä sitten jäi maskeerausten, haastattelujen, kuvausten yms. pakollisen ohjelman seassa aikaa myös tutustua muihin kilpailijoihin ja valmentajiimme ja saada heistä kavereitakin sekä käydä siis myös salilla.
– Omasta mielestäni Michael Monroe ja Eicca Toppinen olivat erinomainen valmentajapari. Monroe auttoi eniten esiintymisen ja itsevarmuuden kehittämisessä. Lisäksi hän oikeasti otti meidät omaan tiimiinsä eli oli kanssamme muutenkin kuin kuvauksissa. Michael on myös pitänyt yhteyttä senkin jälkeen, kun putosin kisasta. Michael soitti esimerkiksi juuri kesäkuussa, kun laitoin hänelle syntymäpäiväonnittelut. Ja tietysti olemme tavanneet, jos hän on ollut keikoilla siellä päin, missä olen itse ollut.
– VOF oli elämys ja kokemus, jollaisia olen mielelläni kerännyt elämääni. Se on niitä asioita, joita on sitten vanhempana kiva muistella ja kertoa eteenpäin. Jos ei tee mitään, ei saa mitään sellaista mukaansa, Suvi korostaa.
Heppatyttö oli Liverpoolissakin paljon tallilla
Suvi Salmimies on ollut aina eläinrakas ja hevostyttö. Hän kertoo olevansa vähän yli kymmenvuotiaan saksanpaimenkoiran ”äiti”.
– Minulle koira on yhtä kuin saksanpaimenkoira. Elämässäni olevan miehen pitää ymmärtää, että elämä ilman omaa saksanpaimenkoiraa on mahdottomuus, Suvi naurahtaa ja vilkaisee hellästi naapuripöydässä jutustelua kuuntelevaa avomiestään.
Hevoset ovat tämän tarinan kannalta kuitenkin keskeisempi asia kuin saksanpaimenkoirat. Siksi puhuimme Suvin kanssa enemmän hänen hevosharrastuksestaan, johon kuuluu tänä päivänä myös oma arabialainen.
– Hevoset olivat jo lapsena osa elämääni. Ratsastus on pitkäaikaisin harrastukseni. Aloitin 13-vuotiaana myös käydä talleilla hoitamassa hevosia ja tekemässä tallitöitä, mitä kautta on tietysti oppinut paljon enemmän hevosista kuin jos olisi ollut aina vain oman hevosen kanssa. Kun olin vielä aika nuori viettäessäni sen vuoden Liverpoolissa, meni myös vapaa-aika siellä aika pitkälle talleilla. Kun serkkuni vaimo Susanna myös harrastaa ratsastusta, kävin joskus hänen vakiotallillaan, mutta pääosin olin toisella toki myös Susannan avustuksella löytyneellä tallilla.
– Yksi mielenkiintoinen Liverpool-kokemus oli ratsastaa kettujahtihevosia. Itse kettujahti oli tuolloin onneksi jo kielletty, mutta traditiota pidetään yllä edelleen todellista jahtitilannetta jotenkin hajujälkisysteemillä simuloiden. Oli mielenkiintoista mennä hevosella, kun mukana oli 20–30 beaglea ja lukuisia hevoskuntia, joiden ratsastajat olivat pukeutuneet mustaan tai punaiseen tweed-takkiin.
– Liverpoolissa ei jäänyt itse asiassa valtavasti vapaa-aikaa. Serkkuni lähti aamulla työpaikalle ja tuli illansuussa takaisin kotiin. Oma aika meni siinä päivän mittaan kotitöissä. Sitten kiiruhdin usein tallille. Kun sieltä palasi, olikin jo kypsä lepäämään uutta päivää varten. Jälkiviisaana tietysti voisi ajatella, että olisi pitänyt käyttää tilaisuus esimerkiksi konserteissa käymiseen, mutta silloin ne hevoset ja jalkapallo-ottelut olivat houkuttelevampia kuin esimerkiksi konsertit.
Toki Suvi ehti myös Liverpooliin ja Manchesteriinkin tutustumaan. Tuon pisimmän eli vuoden oleskelujakson ajan serkkupojan perhe ja Suvi asuivat Formbyssa ihan punaoravien suojelualueen vieressä. Kotoa oli näppärä mennä Freshfieldin juna-asemalle ja ajella Southportin suuntaan tai kohti Liverpoolia.
– Ihan kotinurkissakin oli aika paljon nähtävää. Punaoravat tulivat myös tutuksi, kun kävin usein lenkillä yksin tai koiran kanssa siellä National Trustin metsiköissä, Suvi muistelee noita jo noin 13 vuoden takaisia aikoja.
– Kaiken kaikkiaan tuo vuosi ja muut käynnit Liverpoolissa avasivat valtavasti maailmankuvaani. En esimerkiksi tiennyt ennen kuin olin käynyt Liverpoolissa, että liverbird on myös kaupungin tunnus. Tuo Liverbird, jonka otin vasempaan käteeni, on hyvä muisto hyvistä reissuista ja koko kaupungista, ei vain rakkaudentunnustus seuralle. Se liittyy hienosti sekä kaupungin että seuran historiaan.
Futis tuli veren perintönä
Tuo Suvin äidinpuoleinen serkku, jos sitä nyt joku ei vielä tähän mennessä ole ymmärtänyt, on tietysti Sami Hyypiä. Suvin juuret ovat äidin suvun puolelta vahvasti Voikkaalla, jossa Suvi on asunut Samin tapaan lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Hänen isänsä on lähtöisin Raumalta, jonka lähistöllä olleella isän suvun kesämökillä Suvin perhe vietti paljon aikaa kesäisin. Suvin nykyinen kotipaikka on lähellä hänen lapsuuden kotiaan. Lisäksi hänellä on toinen koti Porissa eli samalla suunnalla kuin lapsuuden kesänviettopaikka.
– Olen nyt 50/50 kouvolalainen ja porilainen, kun tuo mies on Porista. Eli vietän aikaani ja harjoittelen vapaaotteluita varten paljon myös Porissa, Suvi kertoo.
– Jos lapsena jalkapallo oli mukana elämässäni, kun vietimme paljon aikaa Voikkaan pallokentän reunalla eritasoisia otteluita seuraten. Äitini on myös ollut aktiivipelaaja. Itseäni laji ei kuitenkaan koskaan puraissut eli omaa pelaajauraa minulla ei ole edes nappuloissa. Muuten olin kyllä kovasti liikunnallinen, kuten tuo nykyammattikin kertoo. Eikä Voikkaalla edes ollut hirveästi muita harrastusmahdollisuuksia kuin urheilu ja ulkona leikkiminen.
Kolmilapsisen perheen kuopus ja ”eniten harmia aiheuttanut” lapsi, kuten Suvi itseään kuvaa, alkoi seurata jalkapalloa Voikkaan kentänreunoja laajemmin serkkupojan uran edetessä.
– Ei Samikaan toki aina mestari ole ollut. Äitini on kertonut monet kerrat nauraen Samin ensimmäisestä varsinaisesta ottelusta. Sami juoksi siellä reippaana muiden mukana, kunnes joku syötti pallon hänelle. Silloin Sami kuulemma pysähtyi paikalleen pallo jaloissaan ja käänsi katseensa kohti katsomossa olevaa perhettään ja sukulaisiaan. ”Hei näkeväthän kaikki, että pallo on minulla”, äitini on kertonut Sa-min olemuksen viestineen katsomoon.
– Kun Samin ura meni eteenpäin, kävimme ensin MyPan ja Suomen otteluissa. Harmi kyllä Kymenlaakson jalkapallo on nyt alamaissa. Tosin MyPa kuuluu olevan taas hiljaisessa nousussa. Kouvolassa olot ovat mm. Sami Hyypiä -areenan myötä ihan hyvät kyllä, mutta tuntuu siltä, ettei toimintaan oikein riitä sen tarvitsemia vapaaehtoisia, etenkin kun samoista nuorista ja aikuisista kilpailevat mm. jääkiekko, koripallo ja pesäpallo.
– Kun serkkuni siirtyi Liverpooliin, kävimme siellä ja katsomassa otteluita jo ennen kuin menin Susannalle ja Samille töihin. Samalla huomasi, että onhan se jalkapallo ihan toisenlaista, kun on isot tähden kentällä ja katsomossa upea meininki.
– Liverpoolissa asuessani näin livenä varmaan kutakuinkin jokaisen kotiottelun. Eli jos oli Liverpoolin kotiottelu, menimme Anfieldille koko porukka. Olimme siellä stadionin sisätiloissa yhdessä muiden taustajoukkojen kanssa, kunnes ottelu alkoi. Siirryimme sitten itse katsomon penkeille muun yleisön sekaan. No joitakin otteluja katsoimme stadionilla ruudulta, kun Rico-poika oli ihan pieni vauva.
– Päivät menivät tosiaan aika paljon niin, että Sami lähti aamulla töihin ja tuli illansuussa takaisin. Myös lepopäivinä pelaajilla oli usein yhteistä ohjelmaa. Kotiotteluihin pelaajat menivät yleensä jo edellisenä päivänä ja vierasotteluihin monesti vieläkin aiemmin. Omaan arkeeni jalkapallo liittyi muuten kuin Samin töissä olona aika vähän. En esimerkiksi ollut katsomassa treenejä koskaan. Toki joskus puhuttiin kotosalla näistä pelaamiseen liittyvistä tausta-asioista, pelaajien huollosta, itse harjoituksista ja niin edelleen. Muistan esimerkiksi, että kun Rafael Benitez ja hänen mukanaan uusia pelaajia tuli Liverpooliin, treenattiin paljon. Se näkyi kyllä niin pelaajissa kuin heidän arjessaankin.
Omista lapsista ehkä jalkapallotähtiä
Tällä hetkellä Suvi Salmimiehen elämä menee hyvin pitkälle vapaaottelun ehdoilla. Treenaus, oikea ravinto ja lepo oikeaan aikaan ja uusi treenaus rytmittää päivää. Toki tietysti mies, ”lapsi” ja arabialainen ystävä mahtuvat arkeen, mutta keikkailu ja sihteerintyöt kuuluvat jo asioihin, jotka väistyvät tarvittaessa vapaaottelun tieltä.
– Ei viitsi ottaa yhdessäkään ottelussa turpiinsa sen takia, että on tehnyt vaikkapa muutaman euron takia jotain muuta kuin treenannut otteluiden voittamiselle olennaisia asioita.
– Samasta syystä en ole viime vuosina rehellisesti sanoen ehtinyt hirveästi seurata Liverpool FC:n asioita. Yritin pysyä kutakuinkin kärryillä niin kauan kuin Sami pelasi siellä, mutta nyt työn ja elämän kiireet eli etenkin tuo vapaaottelu-ura ovat vieneet kaiken ajan.
Omasta tulevaisuudestaan Suvi osaa nyt tässä vaiheessa omaa ammattilaisvapaaottelijan taivaltaan sanoa vain, että hänellä on varmaan jossain välissä omia lapsia. Ja että aikaa myöten Kouvolassa ja Porissa asuminen loppuu ja siirtyy päätoimisesti Porin suuntaan.
– Ehkä omista lapsista tulee UFC-tähtiä tai jalkapallotähtiä, Suvi sanoo iloisesti hymyillen.
Suvi Salmimiehen lyhyet nopeat
All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Jos puolueellisesti ei saa Sami Hyypiää valita, niin sanon Michael Owen.
Miksi juuri hän?
– Hän oli vaan aina hyvin positiivinen ja kantoi julkisuutensa hyvin, lisäksi oli ihan loistava pelaaja.
Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
– Gerrardin jäädessä pois, ei ole enää tuttuja naamoja, joista valita. En ole valitettavasti ehtinyt enää seuraamaan oman urheiluuran viedessä kaiken ajan.
Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
– En osaa sanoa.
Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
– Nyt on kyllä paha. En millään muista kuin vuoden ja se taisi olla 2001.
Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?
– Käyntejä oli lukemattomia, en millään muista määrää. Asuin Liverpoolissa jonkun aikaa, ja kaikki pelit, jotka oli mahdollista käydä katsomassa, kävin.
Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslau-lua osaat?
– No You ́ll Never Walk Alone ja Sami Hyypiän tunnarit tulivat tutuksi.
Oletko käynyt stadionkierroksella ja/tai Melwoodissa?
– En ole.
Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?
– Tunteikas, historiantäyteinen ja suuri.
Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Maukasta pubiruokaa.
Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?
– Willastonissa oli paikallinen pubi, jossa usein kävin syömässä.
Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
– Kokemuksena täys 10.
Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10?
– Nykyään varmastikin 1, hävettää myöntää. En ole kartalla.
Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla?
– Vuosien varrella Hyypiän jäädessä joukkueesta pois seuraaminen surkastui ja Liverpoolista jäi hartiaan vaan hieno Liverbird-tatuointi koristamaan ja muistuttamaan
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 57 syyskuussa 2017.