- TEKSTI ja KUVAT: Jussi Uotila
Muutama vuosi sitten, kun TPS pelasi liigaa, sain kauden päätöstilaisuudessa sattumalta tietää, että Tepsin pelaajista muutama on Liverpoolin kannattaja. Homma kävi ilmi, kun pojat huomasivat silloisen liverbird-kaulakoruni. Siinä aiheesta keskusteltaessa päävalmentaja Laurikainenkin tuli paikalle ja huomautti olevansa myös kannattaja, mikä oli pelaajillekin yllätys sillä kopissa ei erityisesti kannatusvärejä näytetä. Samoihin aikoihin lanseerattiin myös Fellow Scouser -juttusarja ja jo silloin Mikan kanssa sovittiin, että teen haastattelun jossain vaiheessa. Melkein kaksi vuotta siihen lopulta meni, että yhteinen aika saatiin.
Mika Laurikainen on pitkäaikainen, tunnettu suomalainen jalkapallovalmentaja. Hän aloitti aikuisten valmentamisen silloisessa TPS:n yhteistyöjoukkueessa Åbo IFK:ssa 1996 ja siirtyi TPS:ään vuonna 2001, kun TPS oli pudonnut Ykköseen. Mikan johdolla joukkue nousi kotimaisella porukalla takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2003. Mika siirtyi valmennuspäälliköksi ja keskittyi nuorten lupausten kasvattamiseen. Mika onkin isona tekijänä ollut rakentamassa Huuhkajien runkoa, mm. Kasper Hämäläinen on Mikan alaisuudessa saanut liigakasteen.
Valmennuspäällikkyyden jälkeen Mika oli mm. Jarossa päävalmentajana ja sieltä siirtyi Suomen U18-U21 maajoukkueiden valmentajaksi vuosiksi 2009–2013. Sen jälkeen olikin edessä paluu kotikaupunkiin ja projektiin nimeltä FC TPS. Tätä kirjoittaessa TPS pelaa nuorella, täysin kotimaisella ja vahvasti Lounais-Suomalaisella joukkueella noususta Veikkausliigaan.
Mitä sitten kuuluu Ykkösen kärkijoukkueen valmentajan arkeen?
”Oikeastaan ihan samaa kuin Veikkausliigan valmentajakin. Toki taloudellisissa resursseissa on eroja. Normaaliin arkeen kuuluu ’stadikal eka’, eli olen paikalla ensimmäisenä, siinä kahdeksan aikoihin. Laitan paikkoja valmiiksi harjoituksia varten, viikkosuunnitelman mukaan. Aluksi pelaajien kanssa pidetään ehkä joukkuepalaveria, sitten on treenit. Treenien jälkeen voi olla vielä yksilöpalavereja, sitten syömään. Iltapäivällä mahdollisesti toiset treenit tai kehitystyötä, eli harjoitussuunnitelmia ja sellaista. Sitten voi vielä illalla olla peli jonka käyn katsomassa. Normaaliviikossa koitan pitää yhden kokonaan vapaan päivän, jolloin olen vain kotona ja leikkaan vaikka nurmikon. Muuten menee pää jumiin. Työmäärä pitää rytmittää niin, että jaksaa ja työ on laadukasta. Normaalisti päivässä on 5-6 tuntia futista, mutta pelipäivänä päivät venyvät yli 12 tuntisiksi. Että kyllä tässä viikkotunnit täyteen tulee, mutta kun on saanut harrastuksesta työn, ei se tunnu liialta.”
Mika ja Liverpool
Tapasin Mikan harjoitusten jälkeen Kupittaalla ja pääsin tekemään haastattelua jalkapallon toiseksi pyhimpään, eli valmennuksen koppiin. Varsinainen pukuhuone on sitten vielä erikseen. Tapaamisen aluksi Mika esitteli omalta koneeltaan lapsenlapsensa kuvia, jossa päällä on kaunis punainen pelipaita, paikanpäältä tuotuna. Laurikaisen suku on vahvasti Liverpool-kannattajia, kolmannessa polvessa jo. Mikan oma kannatus alkoi jossain vaiheessa 70-luvulla, Ola Laaksosen ja Mikan isän katsoessa Aulis Virtasen selostamia lauantaiotteluita. Tarkkaan Mika ei muista, milloin hänestä tuli englannin liigan fanin sijaan Liverpoolin fani, mutta luultavimmin se sijoittuu vuoteen 1977 ja niihin European Cupiin.
Entäpä Mikan suosikkipelaaja? ”Kyllä kaikkien aikojen suosikkipelaaja on Kenny Dalglish, toki Kevin Keegan oli vahvasti toinen suosikki. Managereista erityistä suosikkia ei ole, Benitez teki kovaa jälkeä mutta oli aika kylmä. Vanhemmista Shankly on kiehtova, sen ajan kulttuurinkin (ovelta ovelle pelaajien värväys esimerkiksi) ja legendan takia, mutta kun ei ole itse nähnyt, miten se silloin meni, niin hän on ’vain’ legenda. Nykymanageri Klopp sen sijaan herättää vahvaa mielenkiintoa, nimenomaan ammatillisesti: miten Klopp saa myytyä pelaajille tuon pelitavan, koska jos se olisi helppoa moni muukin peluuttaisi ehkä samalla tavalla? ” Kloppin tapa on siis herättänyt vanhassa valmentajassa taas kipinän oppia vielä uusi juttu ja tuoda se pelitapa Tepsiin. Ja toki TPS jo pelaakin, tasoero huomioiden, hieman Kloppmaista vastaiskupeliä.
Nykyjoukkueen pelaajista Coutinho on suurin suosikki. pelaaja, joka on niin poikkeuksellinen hyökkääjä, että puolustuspelaamisen puutteet annetaan anteeksi. Muita suosikkeja ovat englannin paras laitapakki Nathan Clyne (samalla Mika nimeää aiemman Fellow Scouserin, Juri Kinnusen, ”vasemman puolen köyhän miehen Clyneksi”) ja Henderson. Mika oli joskus U21-kisoissa katsellut Hendon tekemistä ja sitten kun LFC osti hänet 16 miljoonalla punnalla ihmetellyt kauhuissaan miksi niin huonosta, vain sivulle ja alaspäin syöttävästä pelaajasta maksetaan noin paljon? Aika on tehnyt tehtävänsä. Nyt Mika nimeää Hendon nimenomaan 8-paikan pelaajaksi. Ei 6, eikä 10, vaan nimenomaan 8. Nyt samaa koetellaan Firminon kanssa, jota Mika ei oikein arvosta, mutta koska Klopp uskoo ja nyt tulee tehoja, Mikan on ollut pakko lopettaa arvostelu. Ehkä tämän kauden jälkeen uusi pelaaja on päässyt Mikan suosikkilistalle. Parhaana hankintana nykypelaajista Mika pitää Joel Matipia: ”Hän tuo kaivattua kovuutta, pallotaitoa ja vakautta puolustukseen.”
Tärkeä kysymys: Kuka on oikeasti Kuningas?
”No kyllä se tässä yhteydessä on King Kenny. Toki meille suomalaisille Jari on Kuningas.” Eli riippuu asiayhteydestä ja valitusta kielestä.
Entäpä Liverpool, tuttu paikka? ”Työn puitteissa olen käynyt Englannissa peleissä ja akatemioissa 90-luvulla, mutta vasta 2000-luvun alussa olin ensimmäisen kerran Liverpoolin pelissä. Yleensä reissaan yksin ja käyn akatemioissa, aina jossain seurassa on joku tuttu, jonka avulla pääsen katsomaan harjoituksia, juttelemaan jalkapallosta ja oppimaan uutta. Seuraavana päivänä sitten lenkkiä ja seuraavan kaverin tykö. Harmillisesti Lauri Dalla Vallen ollessa Liverpoolissa, en vielä tuntenut häntä. Polut kohtasivat vasta myöhemmin, joten Liverpoolin Melwood on näkemättä. Lisäksi meillä on kaveriporukka, joka kiertää futiksen merkeissä ympäri Eurooppaa.” Mika tunnustaa porukan olevan stadionbongareita. ”No sitäkin, mutta jalkapallo yhdistää, sen perässä mennään.”
Hieman mustavalkoistakin
Palataan kotimaiseen futikseen. Pari vuotta sitten TPS jäi liigassa viimeiseksi. Honka vaihtoi puoli joukkuetta ja sai pitää lisenssin, vaikka niille poisvaihdetuille ei ollut maksettu palkkoja. Myöhemmin Honka meni nurin. PK-35 nousi liigaan samantapaisella talouskikkailulla, ja sen seuraukset näkyvät nyt. Miltä se tuntuu? ”Silloin tuntui ikävältä, mutta olen aina pitänyt filosofiana, että kun tekee oman työn hyvin, niin palkinto kyllä seuraa aikanaan.” Syksyllä 2016 liigakarsinnoissa TPS kohtasi paikallisvastustaja FC Interin. ”En minä sitä toivonut. Oikea ratkaisu olisi ollut kohdata liigassa paikallispeleissä, ei karsinnoissa eikä Ykkösessä. Turkuun kuuluu 2 liigajoukkuetta ja silloin Stadionongelmakin ehkä saataisiin fiksusti ratkaistua.” Stadion kaipaisi seuroista riippumatonta omistajaa, jonka intresseissä olisi saada Stadionille mahdollisimman paljon ottelutapahtumia, jolloin ravintolatoimintakin olisi kannattavampaa. Tarvittaisiin ison rahan kiinteistösijoittaja, joka ostaisi stadionin itselleen ja vuokraisi sitä kaikille haluaville kohtuullisilla, kiinteillä hinnoilla.
Putoaminen liigasta ja kevättalven 2016 taloussekoilut ovat varmasti olleet raskaita. Mikä on Liverpool-kannattajuuden raskain hetki? ”Kyllä se on nuo stadiontapahtumat: Heysel ja sitten Hillsborough. Usko oli koetuksella, kun huliganismista oli puhuttu jo kauan ja sitten tuli se luulo, että Hillsboroughissakin oli samasta kyse. Itse pelitapahtumissa suurin pettymyksen aiheuttaja on ollut manu-ottelut. Valioliigan aikana voittoja on tullut kovin vähän.” Entä toisaalta ne onnelliset hetket? ”Kyllä yksittäinen onnellisin hetki on Istanbul. Se ekan puoliajan aiheuttama epätoivo ja sieltä nousu Hyypiän ollessa vielä osana sitä joukkuetta. Oli lähellä, ettei tv mennyt kiinni tauolla. Onneksi ei mennyt.”
Europeleistä puheen ollen, kun TPS tästä nousee liigaan ja kehitys jatkuu sekä päästään eurokentille, niin ajatusleikkinä: Olet jo siirtynyt Tepsin valmennuksesta katsojaksi. Vastaan asettuu Mestareiden Liigassa Liverpool FC. Kumman fanipaitaa Mika Laurikainen kantaa tuossa otteluparissa? ”Tepsin. Ei kysymystäkään. Olen kotoisin täältä ja kasvanut Tepsiin. Mutta kyllä se on houkutteleva ajatus päästä Kloppin kanssa viinilasilliselle/oluttuopilliselle pelin jälkeen loungessa.” Tosin tuossa on se ongelma, että silloin Mikan pitäisi edelleen olla valmentaja.
Haastattelun lopuksi Mika antaa jo aiemmin täyttämänsä jäsenhakemuslomakkeen, joka oli jäänyt laittamatta eteenpäin. Samalla hän sai nipun hakemuskaavakkeita, jotka jaetaan manuhenkisten pelaajien lokeroihin. Yhden sai läppärilleen maalivahtivalmentaja Jani Tuomaala, joka on Zlatanfani kannattaen aina sitä seuraa jossa kyseisen ruotsalainen kulloinkin pelaa. Totesimme vielä Mikan kanssa, että nyt Zlatanin putki menee poikki, koska niiden mestaruuksien takuumies (Maxwell) ei siirtynyt mukana. Katsotaan mielenkiinnolla, montako hakemusta jäseneksi tulee?
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 56 toukokuussa 2017.