Fellow Scouser: Mika Lintilä

- TEKSTI: Arto Rautio

Jalkapalloilija pikkupojasta asti. Intohimoinen Liverpool-fani siitä asti, kun näki Kevin Keeganin ensimmäisen kerran Liverpoolin paidassa. Makkaran ja makkararuokien suuri ystävä. Ravimies jo nuoresta pitäen. Kansanedustaja ja eduskunnan jalkapallojoukkueen aktiivijäsen vuodesta 1999.

Makkaramaailmasta Arkadianmäelle

– Mutta se siis oli selvää koko ajan, että leipä pitää hankkia muuten kuin pelaamalla. Niinpä menin opiskelemaan ja välillä YK-joukkoihin, kunnes valmistuin hallintotieteiden kandidaatiksi. Pääsin sitten Kannukseen Pouttu Oy:hyn talouspäälliköksi, mitä työtä tein kansanedustajaksi tulooni asti. Opiskelu- ja työtaustani takia olen täällä eduskunnassa-kin erikoistunut talous- ja veroasioihin. Vaikka kansanedus-tajien pitää tietää kaikesta jotakin, on kaikilla kuitenkin oma erikoisalansa – minulla siis talousasiat. Olen sitä myötä mm. eduskunnan valtionvarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan jäsen sekä verojaoston puheenjohtaja ja oman puolueen talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja.

Pouttu Oy oli Lintilälle oiva työpaikka, sillä Poutun silloinen johtaja Risto Pouttu on kova jalkapallomies ja Mika itse on makkaran ja makkararuokien suuri ystävä. Erilaiset makkararuoat kuuluvatkin Lintilän perheen arkeen.
– Minulle maistuu ihan perusmakkara. Esimerkiksi grilliin pistän mieluummin B-luokan grillipätkää kuin A-luokan tuotteita. Nakkien taas pitää olla kunnolla napsahtavia eikä missään nimessä mitään kuorettomia. Leivän päällä on myös usein makkaraa, mutta nuo nyt niin yleiset ohuen ohuet leikkeet eivät ole suosikkejani. Kaipaisin kauppoihin niiden rinnalle sellaisia reiluja paksunpaksuja viipaleita. Onneksi sellaisia saa tangosta veitsellä leikaten. Samaten en ole ns. kevyttuotteiden erityinen ystävä.
– Poutulla ollessani tehtaan myymälästä sai ostaa erilaisia ylijäämäpaloja, joita jäi mm. makkaraa pakkauksiin siivutettaessa. Ostin usein kannuswurstin kantapaloja ja leikkasin niistä paksuja siivuja. Sellaisen kun pistää grilliin, sen reunat kääntyvät ylöspäin tehden makkaran yläpinnasta kuppimaisen. Kun siihen siivun yläpintaan keskelle pisti homejuustoa, se suli grillauksen aikana sinne makkarakuppiin. Ai että mikä laihduttajan ja kolesterolin karttajan unelma, Mika Lintilä myhäilee.
– Vaimoni on onneksi myös kova makkaran ystävä. Tosin hänellä se ei näy ulospäin mitenkään, itselläni kyllä jo vähän vyötäröllä.
– Työt Poutulla jäivät siinä vaiheessa, kun uudet valtiopäivät kokoontuivat vuonna 1999. Sovittiin Risto Poutun kanssa silloin, että tämä ura oli tässä minun osaltani. Ja kun äänestäjät ovat uusineet valtakirjani sen jälkeen joka vaaleissa, ei ole muita töitä tarvinnut etsiä, Lintilä sanoo mielissään.

Keegan hurmasi kerralla

Kun kotona oli myönteinen asenne jalkapalloon, piti Lintilän kotitalossa tietysti seurata myös Suomessa suosittua englantilaista jalkapalloa. Otteluselostuksia kuunneltiin Radio Luxemburgin kautta ja tietysti miesväen täytyi katsoa kaikki ne ehkä noin kymmenen TV2:n jalkapallolähetystä, mitkä kauden aikana Suomeen asti välitettiin. Se TV-jalkapallon seuraaminen ei vaan ollut kovin yksinkertaista Mikan ollessa lapsi, kun TV2 ei näkynyt läheskään kaikkialla. Määttälän kylä kuului katvealueisiin, joissa kuvaa sai usein hakea.
– Meillä on kotitalossa sellainen aika korkea harjakatto, jonka huipulle minä poikajoukon pienimpänä sain sitten lauantaisin usein kiivetä ennen iltaviittä. Televisio pistettiin auki ja kakkoskanava päälle ja veljieni viestiketju välitti minulle katolle tietoa, miten kuva näkyi. Minä sitten kääntelin antennia siellä katolla ohjeiden mukaan, kunnes saatiin paras mahdollinen kuva ruutuun. Ja sitten kiireen vilkkaa alas katolta ja TV:n ääreen muun miesväen kanssa. Olihan se aikamoista valmistautumista, Lintilä naureskelee.

Nuorimmaiseen isoveljien asenteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet, vaan hänen sydämensä vei pysyvästi Liverpool FC.

Lintilän kolmesta veljeksestä yhdestä tuli kova Arsenal-fani ja yksi oli etenkin nuorempana ehkä eniten Leed-sin kannattaja. Nuorimmaiseen isoveljien asenteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet, vaan hänen sydämensä vei pysyvästi Liverpool FC saman tien, kun veljessarjan kuopus näki televisiossa Kevin Keeganin.
– Se oli kerralla siinä, sekä suosikkipelaaja että suosikkiseura. Hänessä oli jotain ylivertaista niin joukkueen jäsenenä kuin yksittäisenä pelaajana. Hänen tilalleen hankittu Kenny Dalglish ei esimerkiksi ollut minusta koskaan yhtä hyvä kuin Keegan. Muistan kuinka valtavan pettynyt olin, kun Keegan myytiin Hampurin HSV:hen. Seuraavan kerran on tuntunut yhtä pahalta, kun Steven Gerrardin siirto LA Galaxyyn julkistettiin.
– Se Gerrardin lähtö näkyy mielestäni joukkueessa edelleen. Vaikka Jordan Henderson on mielestäni hyvä pelaaja ja tämänhetkisen joukkueemme suosikkipelaajani, se henkinen johtajuus, mikä liittyi aikoinaan Keeganiin ja nyt viimeksi Gerrardiin, on joukkueesta hukassa. Sitä ei ole Hendersonilla eikä kenellä muullakaan. Sellaisen pystyy ottamaan vain erikoinen pelaaja. Esimerkiksi Ian Rush, niin loistava pelaaja kuin hän olikin, ei mielestäni ollut koskaan joukkueelle sitä samaa kuin Keegan tai Gerrard.
– Jos Martin Skrtel olisi scouser, hänen asenteellaan olisi hyvinkin voinut nousta joukkueen henkiseksi johtajaksi Gerrardin jälkeen. Ikävä kyllä hän ei ole ja siksi nyt voimme vain odottaa, että joku astuisi sekä siellä pukukopissa että kentällä joukkueen johtajan saappaisiin, Lintilä tuumii.
– Olen aktiivinen Liverpool-kannattaja niin hyvin kuin työltä pystyy. Erityisen aktiivinen olen siinä vaiheessa, kun seuraavan kauden joukkuetta rakennetaan. Seuraan siihen liittyvää keskustelua ja uutisointia. Mutta jotenkin se Liverpool FC on mielessä koko ajan. Ostin esimerkiksi rauhanturvatehtävissä ollessani jossain vastaan tulleen Liverpool-aiheisen videon. Siinä on mm. Kenny Dalglishin haastattelu, josta en tosin tahdo saada millään selvää, sen verran vahva se hänen aktiiviaikojen murteensa siinä on.
– Nykyisin en kuitenkaan voi antaa itselleni kovin hyvää arvosanaa kannattajana. Pelisesongilla olen eduskunnan ollessa koolla Helsingissä maananantai-illasta tai tiistaiaamusta perjantaihin. Se aika on yleensä niin hektistä, että arkipelit jäävät usein väliin. Viikonloppuisin yritän sitten löytää aikaa pelien katsomiseenkin. Tosin sekin on välillä hankalaa, sillä kansanedustajan työ on oikeasti aika lailla työtä vuorotta. Muiden kuin ykkösjoukkueen otteiden seuraamiseen ei vaan aika riitä.
– Ehkä toimen luonnetta kuvastaa, että auton mittariin tulee vuodessa kilometrejä 40000–44000 kilometriä nimenomaan Toholammilta päin tehtävän kansanedustajan työn tiimoilta. Toinen työnkuvaa hyvin kuvaava asia on, että on tosi hyvä, jos minulla on kesällä kaksi vapaata viikonloppua. Kaikki muut viikonloput ja monet kesän arjetkin menevät erilaisissa tilaisuuksissa, joihin minua pyydetään. Eikä kutsuista voi kieltäytyä kuin erittäin poikkeuksellisesta syystä, muuten saa leuhkan leiman. Lisäksi pitää lukea ja tarvittaessa käsitellä toista sataa sähköpostia päivässä sekä tietysti perehtyä niihin asioihin, joita eduskunnassa käsitellään. Että ei tässä oikeasti lomailla pitkiä lomia, vaikka eduskunta ei olekaan koko ajan koolla, Lintilä selventää.

Jalkapallodiplomatiaa

Mika Lintilä on ollut eduskunnan jalkapallojoukkueen jäsen vuodesta 1999 eli siitä asti, kun tuli valituksi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran. Ura kansainvälisessä jalkapallossa alkoi kuitenkin jo aiemmin, kun hän oli rauhanturvaajana Golanilla.
– Aika harva suomalainen voinee sanoa pelanneensa jalkapalloa Syyriassa. Golan-aikoina pelailimme tilanteen niin salliessa Suomen väreissä. Siellä oli tosi koviakin sarjatason jalkapalloilijoita. Kämppäkaverini, KePS:n Kimmo Savolainen, esimerkiksi voitti myöhemmin Ykkösen maalikuninkuuden. Peliolot olivat mitä olivat. Nurmikentistä ei voinut edes haaveilla, mutta ei se meitä haitannut, Lintilä muistelee.
– Kun nousin eduskuntaan, oli eduskunnan jalkapallo-joukkue noviisiedustajalle hieno tapa tutustua sen hetken keskeisiin päättäjiin ja eri puolueiden kansanedustajiin. Tuolloin 1999 joukkueessa pelasi kolme ministeriä. Nykyiseen joukkueeseen kuuluu mm. ministeri Olli Rehn.
– Lisäksi olen jalkapallokerhomme toiminnan kautta saanut olla paljon tekemisissä ulkomaisten parlamentaarikkojen kanssa. Suomi on kisaillut 1970-luvulta lähtien ”saksankielisten” maiden parlamenttien mestaruudesta Sak-san, Itävallan ja Sveitsin kanssa. Ruotsikin oli turnauksessa hetken mukana, mutta he luopuivat kisasta pian, kun eivät pärjänneet. Muuten pelaamme myös Ruotsin Riksdagenin joukkueen kanssa säännöllisesti. Samoin on kohdattu usein etenkin Venäjän Duuman ja Viron Riigikogun miehistöjen kanssa. ”Maaotteluiden” lisäksi hyväntekeväisyyspelit Suomessa kuuluvat otteluohjelmaamme, Lintilä kertoo.
– Tuossa ”saksankielisten” maiden turnauksessa olen pelannut jo yli 15 kertaa. Tämän eduskunta-aikani ylivoimaisesti pahin vastustaja onkin tullut vastaan näissä kisoissa, sillä Saksan Bundestagin miehistössä pelasi aikanaan monta kertaa vuoden 1974 MM-sankareihin kuulunut Wolfgang Overath. Vaikka hän ei ollut enää ihan MM-finaalin kunnossa, ei taito esimerkiksi käsitellä palloa ollut hävinnyt, Lintilä naurahtaa.
– Kovia urheilijoita on tullut vastaan myös mm. Duuman joukkueessa. Siinä on pelannut mm. useita eri lajien olympi-avoittajia tai maailmanmestareita. Duuman eräs puhemies oli pelannut Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja Duuman jäsen, nyt jo ikävä kyllä edesmennyt, Konstantin Eremenko ehti voittaa urallaan mm. EM-kultaa, -hopeaa ja -pronssia sekä MM-pronssia. Eremenko, joka ei ole sukua Suomen Eremenkoille, on valittu aikoinaan 1900-luvun parhaaksi futsalin pelaajaksi. Meillä Jouko Skinnarin tehtäväksi annettiin pitää Eremenkoa, mutta eihän hän pysynyt perässä ollenkaan, Lintilä muistelee.
– Harmi kyllä ehkä eniten odottamani kohtaaminen eli pelaaminen Aleksei Karelinia vastaan ei toteutunut. Karelin joutui perumaan tulonsa läheisen henkilön kuoleman takia.

Parlamenttien välinen futis on ollut Suomelle menes-tyksekkäämpää kuin maajoukkuefutis. Näissä ”saksankielisten” maiden kisoissa joukkueet ovat hyvin tasaväkisiä ja muitakin vastaan on pärjätty kunniallisesti. Suomi järjestää seuraavan ”saksankielisten” maiden turnauksen 2016 Kuopiossa. Siitä tulee ilmeisesti ensi vuoden suurin parlamentaarikko tapaaminen Suomessa, kun paikalla on yli 100 edustajaa neljästä eri maasta. Näitä kisoja voivat ainakin Kuopion suunnan Fellow Scouserit käydä halutessaan katsomassa. Edelliset Suomen järjestämät kisat olivat toukokuussa 2012 Tampereella.
– Olen pelannut jotain 70–80 eri parlamenttijoukkuetta vastaan. Kaikissa näissä parlamentaarikkojalkapallotilaisuuksissa on aina hyvin mutkaton ja positiivinen tunnelma. Niissä jalkapallodiplomatia toimii hyvällä tavalla eri maiden päättäjiä myönteisesti yhdistäen ja epävirallisia suhteita synnyttäen, Lintilä summaa parlamenttipalloilun annin itselleen ja kollegoilleen.

Hevospelillä Veltins-Arenalle

Raviharrastus tuli osaksi Mika Lintilän elämää nuoruus-vuosina. Lintilän kotikylällä on edelleen Saarisen Nahka- ja Valjasliike (nykyisin virallisemmin Valjasliike Saarinen), jonka edellisen yrittäjäsukupolven mukana teini-ikäinen Mika alkoi kulkea raveissa. Kiinnostus jalkapalloon ei vieny Lintilää jalkapallon luottamustehtäviin, mutta hevosharrastus on tuonut mukana alan edistämiseen ja edunvalvontaan liittyviä tehtäviä. Tänä päivänä Mika Lintilä on Suomen Hippoksen puheenjohtaja.
– Hevos- ja raviharrastuksessa on paljon jalkapallo- ja jääkiekkoväkeä jostain syystä. Ilolla olen huomannut, että jalkapallo kiinnostaa hevosurheiluväkeä muuallakin. Olimme kerran menossa Gelsenkircheniin Hippoksen edustajina kansainväliseen alan kokoukseen. Huomasimme, että samana viikonloppuna Veltins-Arenalla oli Schalke 04:n ja Bayern Münchenin peli. No, yritimme jopa yhden tutun kautta kiertoteitä Teemu Pukkiin yhteyttä ottamalla saada liput otteluun, mutta se oli täysin mahdotonta. Arvaat kai, millaisella Hangon keksillä naamamme olivat, kun kokouksen aluksi saksalainen isäntämme kertoi, että by the way, teidät kaikki on tietysti kutsuttu aitioomme Veltins-Arenalle Schalken ja Bayernin ottelua katsomaan.
- Asun Helsingissä ihan Sonera Stadionin lähellä ja niin täällä kuin työreissuissakin yritän mahduttaa elävää jalkapalloa ohjelmaan niin paljon kuin mahdollista. Ikävä kyllä se ei ole ollenkaan niin usein mahdollista kuin toivoisin. Erityisen häpeällistä tällaiselle jo nelisenkymmentä vuotta Liverpoolia kannattaneelle kuitenkin on, että Anfieldin tunnelma on vielä kokematta, Mika Lintilä murehtii elämän kiireitä.

Mika Lintilän lyhyet nopeat

All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
- Kevin Keegan.

Miksi juuri hän?
- Hieno pelaaja.

Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
- Jordan Henderson.

Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
- Asenne.

Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
- Alexis Sanchez.

Miksi juuri hänet?
- Pallollista energiaa kärkeen.

Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
- Kärkeen.

Miten Jürgen Klopp on onnistunut ensimmäisten viikkojensa aikana managerina asteikolla 1-10?
- 7.

Onko joku vastustajajoukkueemme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
- Chelseasta on tullut inhokki.

Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
- Mourinhon ylimielisyys (toim.huom. Jose sai potkut haastattelupäivänä).

Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen hyvässä tai pahassa?
- Eipä oikeastaan.

Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
- En.

Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
- Ikävä kyllä vielä tekemättä.

Harrasta(isi)tko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
- Maistelisin kyllä, kun ehtisin sinne, sillä olut maistuu monipuolisesti.

Arvioi brittiläinen keittiö max. kolmella sanalla?
- Surkea.

Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10?
- 7.

Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10?
- 4.

Selitä itsellesi antamasi arvosana mielellään max kolmella sanalla?
- Käymättä Anfieldilla. Hävettää!

Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 52 tammikuussa 2016.