Olen harrastanut jalkapalloa noin 60 vuotta. Pelannut ja seurannut lajia tiiviisti. Olen ollut kahdesti seuraamassa MM-kisoja paikan päällä, Italiassa 1990 ja Saksassa 2006. Italian kisoista jäi ikuisesti mieleen Italian ja Argentiinan välinen välieräottelu Napolissa. Maradona, Baggio, Baresi ja ”Toto” Schillaci loistivat kirkaimpina tähtinä. Ottelu päättyi katkerasti Sergio Goycochean torjuttua Aldo Serenan rangaistuspotkun. Parissa EM-kisoissa olen käynyt. Samoin pääsarjaotteluissa ympäri Eurooppaa. Myös Huuhkajien pelejä olen kiertänyt katsomassa. Silti futissivistyksessäni oli ammottava aukko: Englanti ja Premier League! Mietin kuumeisesti miten saisin tämän aukon umpeen. Monilla Premier League -joukkueella on kannatusyhdistys Suomessa. Ehkä sieltä saisi apua? Lokakuussa sitten liityin Suomen Liverpool Fan Clubiin (oikealta nimeltä Suomen LFC kannattajayhdistys ry). Ajattelin, että mahdollisesti sitä kautta järjestyisi lippu Anfield Stadiumille. Liverpool oli luonteva valinta meren rannalla, teollisuuskaupungissa kasvaneelle jalkapalloentusiastille.
Sitten kuulin tavasta, jolla lippuja päätyy jäsenille. Tuli mieleen, että oltuani jäsenenä 5–10 vuotta minullakin voisi toiveita lipun saamisesta. Siinä vaiheessa en ollut perillä ottelulippujen arvonnoista. Heti kun niistä kuulin, ilmoittauduin mukaan. Jo ensimmäisessä arvonnassa kävi ilmi, että todennäköisyys lipun saantiin oli varsin hyvä. Ruletti ei kuitenkaan vielä ollut suosiollinen, vaikka läheltä liippasikin.
Seuraava lippuarvonta järjestyikin yllättävän nopeasti ja Jani Arponen pisti marraskuun lopulla ruletin pyörimään. Nyt arvottiin lippuja perjantai-iltana 30.12.2022 pelattavaan Liverpool – Leicester -otteluun. Arvontaan osallistui 27 kannatusyhdistyksen jäsentä ja lippuja oli tarjolla 14. Nyt napsahti arpajaisvoitto! Anfield Stadium odotti!
Tässä vaiheessa alkoi kuulua uutisia Britanniaa uhkaavista rajavartioiden ja rautatieläisten lakoista. Nämä oli ajoitettu samaan aikaan matkamme kanssa. Taisi siinä joku kannatusyhdistyksen jäsenistä luopua reissusta kuultuaan uutiset. Päätin kaikesta huolimatta mennä päätyyn asti. Tuli hieman kiire hoitaa matkajärjestelyt. Tietämättömyyttäni ja kokemattomuuttani otin lennot Lontooseen. Helsingissä noustessani koneeseen sain kännykkääni suru-uutisen kaikkien aikojen jalkapalloilijan, myyttisen, Pele´n kuolemasta. Torstai-illan lentoni Lontooseen oli myöhässä. Puolen yön aikaan oli Stanstedissä ostamassa junalippua Tottenham Haleen. Viereeni ilmaantui kaunis aasialaistaustainen daami. Hän kertoi, ettei hänellä ollut pankkikorttia ja pyysi minua ostamaan itselleen automaatista lipun. Hän lupasi maksaa minulle lipun saman tien punnilla. Sanoin, että automaatti on minulle täysin outo ja lipun ostaminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Uusi tuttavuuteni otti aloitteen käsiinsä, osti kaksi lippua ja sain häneltä lipun hinnan 20 puntaa. Daami vielä nousi kanssani samaan junaan ja etsi minulle jatkoyhteyden Eustonista. Olin varannut hotellihuoneen Eustonista rautatieaseman vierestä. Päättelin, että pääsen siitä kätevästi jatkamaan matkaa seuraavana aamuna kohti Liverpoolia. Vaikka yritin siirtyä mahdollisimman sujuvasti hotellille, sain painettua pään tyynyyn klo 2.30. Ilman saamaani apua yöuni olisi jäänyt lyhyeksi. Onneksi mulla oli jatkoyhteys Liverpooliin seuraavan aamuna vasta 9.30 aikoihin. Kun seuraavan kerran matkaan Liverpooliin, otan lennot Manchesteriin, josta matkaa Liverpooliin on vain n. 50 km.
Noin 2,5 tunnin junamatka meni levätessä. Liverpooliin päästyäni nautin lounaan, siirryin hotelliini. Hotellissa otin vielä pienet tirsat ennen kuin lähdin siirtymään kohti Anfield Roadia. Double deckerillä kyydille keskustasta Anfield Roadille tuli hintaa pari puntaa. Olin hyvissä ajoin liikkeellä. Poikkesin pre-pintillä parissakin pubissa. Stadionille saavuin noin tunnin ennen ottelun alkua. Halusin nauttia tunnelmasta huolella ja ajan kanssa. Olin varautunut siihen, että kierrän stadionia pitkään ennen kuin löydän oikean portin. Yllätyksekseni pääsin ensimmäisestä portista sisään eikä lipun lukemisessa kännykästäni ollut minkäänlaista ongelmaa.
Siirryttyäni paikalleni katsomossa oli vielä erittäin väljää. Juttelin paikallisten kanssa, joille kerroin huomanneeni, että tilastojen mukaan Anfield Stadium on ottelusta toiseen loppuunmyyty. Kysyin, onko kaikki paikat käytössä. Vastaus oli: ”Wait till you see.”
Pelaajista ensimmäisinä olivat lämpöä ottamassa Leicesterin veskarit. Muut tulivat kentälle kolmisen varttia ennen ottelua alkua. Alkulämmöt eivät suuresti poikenneet tavasta miten ne Suomessa hoidetaan. Suurin ero oli maalivahtivalmentajien osaaminen. Heiltä lähteneet laukaukset olivat kaikki torjuttavia, maalia kohti suuntautuneita.
Hyvissä ajoin ennen ottelun alkua lähti laulu raikaamaan. Tupa oli todellakin täynnä. You’ll never walk alone! Alkuseremoniassa muistettiin hienolla tavalla edesmennyttä Pele´ä. Laulua ja kannustusta riitti ottelun alusta loppuun. Leicesterin neljännellä minuutilla tekemä johtomaali yllytti yleisön lisäämään supportia. Ilmeisestikin brittitapaan päätykatsomossa seistiin koko ottelun ajan, vaikka mahdollisuus istumiseenkin olisi ollut tarjolla. Tosin istuessa näkymä kentälle olisi pahasti kärsinyt. Ottelussa tapasin vieressäni istuneet kolme OLSC:n jäsentä (jälkikäteen selvisi että kaikki 14 istuivat samalla rivillä vierekkäin). Muiden kanssa yhteydenpito jäi valitettavasti whatsappin varaan. Syynä, ainakin osalla, oli se, että pelipäivän aamun lento Helsingistä Manchesteriin oli peruutettu. Tämä joukko ehti Anfieldille hieman sen jälkeen, kun Leicester oli siirtynyt johtoon.
Eikä kannustus mennyt hukkaan. Tosin onnea, ja Leicesterin kannalta epäonnea, oli mukana. Leicsterin topparille sattui synkkä ilta: kaksi palloa omiin ensimmäisen puoliajan lopussa. Siihen maalit jäivätkin, kolme pistettä Poolille. Hyvillä mielin siirryin jälleen double deckerillä kohti keskustaa.
Seuraavana aamuna, uudenvuoden aattona, matkasin junalla Lontooseen. Tutustuin matkalla kolmeen saudiin, jotka olivat edellisiltana myös olleet Anfieldillä. Pojilla oli suunnitelmissa käydä vielä katsomassa Hotspur Stadiumilla katsomassa Tottenham – Aston Villa -matsi ennen kotimatkaansa.
Kiitos OLSC Finland! Iso aukko futissivistyksessä tuli paikattua! Onneksi vielä on monta aukkoa tilkittävänä!