Glorius European Nights… Niinpä niin. Toivottavasti näin on, nyt kun otetaan Valioliigasta ja piirisarjapeleistä pikkuisen hengähdystä ja lähdetään lämpimään Campanian maakuntaan tsekkailemaan, kuinka homma lähtee Mestarien Liigan lohkovaiheessa tällä kaudella käyntiin. Tiistain ottelu on Liverpoolille 424. koitos Euroopan kentillä. On noita reissuja kertynyt.

Jos oikein muistan, tämä on 47. kausi kun Liverpool lähtee valloittamaan Eurooppaa. Onhan se toki muutaman kerran onnistunutkin, sillä Anfield Roadin palkintokabinetissa on yhteensä yhdeksän pyttyä Euroopan kentiltä, eikä tuohon ole laskettu mukaan Super Cupin voittoja. Finaaleissa on oltu 15 kertaa. Ei hassummin, voisi joku todeta.

Ottelutahti on varsin kiivas, mutta ei Liverpool suinkaan ainoa seura ole, jolla on tällaisia matsiruuhkia edessä. Loukkaantumisten taakse on aina mukava käpristellä, mutta ei nyt mennä siihen. Kaikilla niitä kolhuja on. Toisilla enempi, toisilla vähempi.

Etelä-Italian suurimmassa kaupungissa, Napolissa, pelattava ottelu on seurojen välillä kuudes virallinen ja yhteensä kahdeksas ottelu. Tokihan Liverpool on italialaisia kohdannut eri euroopan kilpailuissa useamminkin. Yhteensä otteluita on kertynyt 35 ja tilasto on siitä harvinainen, että tässä Liverpool on ollut vastaanottavana osapuolena.

Voittoja on tullut tilille 14, tasan on pelattu kuusi kertaa ja 15 kertaa makaronimaan joukkueet ovat päässeet juhlimaan voittoa Liverpoolia vastaan. Nyt olisi siis tilaisuus tasoittaa tilastot. Se olisi myös suotavaa ja toivottavaa, joskin edessä on oikeasti melkoisen hankala peli.

Ensimmäinen kosketus Euroopan kentillä italialaisvastustajiin saatiin jo kaudella 1964-65, jolloin Liverpool kohtasi euroopan Cupin semifinaalissa Internazionalen, eli tutummin Inter Milanin. Nuo pelit sujuivat puolittain ihan kivasti, sillä kotiottelussa Liverpool oli vahvempi 3-1, sen sijaan vieraissa helähti pataan peräti 3-0.

Kotiottelussa Roger Hunt avasi maalinteon jo kamppailun 4. minuutilla, mutta Alessandro Mazzola tasoitti 10. minuutilla. Ian Callaghan vei kotijoukkueen johtoon 34. minuutilla Huntin syötöstä ja Ian St. John sinetöi loppunumerot 75. minuutilla. Vierasmatsissa nähtiinkin sitten shokkihoitoa, sillä Mario Corso ja Joaquin Peiró iskivät lukemiksi 2-0 jo alle 10 minuutin Giacinto Facchettin ratkaistua kamppailun tunnin kohdalla.

Heti seuraavalla kaudella Euroopan Cupvoittajien Cupissa tuli ensimmäisellä kierroksella vastaan torinolainen Juventus. Nyt saatiin jonkinlainen revanssi, sillä 1-0 –vierastappion jälkeen Anfield Roadilla Liverpool nousi voittoon ja samalla jatkoon numeroin 2-0. Stadion Communalella Gianfranco Leoncini teki ottelun ainoan osuman 81. minuutilla. Kotikentällä Liverpoolin maalintekijät olivat jo ensimmäisellä puoliajalla Chris Lawler (19. min) ja Geoff Strong (22. min).

Viimeisten viiden kauden aikana Liverpool on joka kerta kohdannut italialaisjoukkueen Mestarien Liigassa. Kaudella 2017-18 vastassa oli AS Roma välierissä. Kotona Liverpool pommitti 5-2 –voiton, mutta vieraissa oli käydä köyhästi. Onneksi ei hassummin kuitenkaan käynyt, vaikka AS Roma voittikin tuon matsin numeroin 4-2. Seuraavilla kahdella kaudella oli sitten vastassa juuri Napoli ja näistä peleistä ihan kohta lisää.

Kauden 2020-21 italialaisvastustaja oli Atalanta Bergamosta. Vieraissa Liverpoolilta onnistui kyllä lähes kaikki ja mukaan lähti numerollisesti ylivoimainen 5-0 –voitto. Kotona oli tiukempaa, mutta voitto tuli lukemin 2-0.

Viime kaudella vuorossa oli Mestarien liigan finaaleistakin tutuksi tullut AC Milan. Kotona pidettiin maalikarkeloita ja lopputulos Liverpoolille 3-2. Vieraissa urheiltiin tiukka vääntö, joka sekin saatiin jollakin ihmeen konstilla loihdittua voittonumeroihin 2-1.

Sinänsä mielenkiintoinen detalji Liverpoolin ja italialaisjoukkueiden kesken on se, että erilaisissa finaaleissa on kohdattu peräti viidesti. Ensimmäinen näistä oli tietenkin kauden 1983-84 Euroopan Cupin finaali AS Romaa vastaan Stadio Olimpicolla. Varsinainen peliaika päättyi 1-1 (1-1), eikä jatkoaikakaan tuonut ratkaisua, vaan mestari etsittiin pilkuilla. Hyvin ei tanssi alkanut, sillä Steve Nivol missasi ja Agostino Di Bartolomei upotti omansa. Toisessa parissa itse ottelussakin onnistunut Phil Neal onnistui, mutta Bruno Conti missasi ja näin oltiin kahden parin jälkeen numeroissa 1-1. Graeme Souness onnistui kolmannen parin aluksi ja niin onnistui Ubaldo Righettikin. Hiukan harvemmin pilkkuja vedellyt Ian Rush maalasi neljännen parin aluksi numeroiksi 3-2 ja kun Francesco Graziani epäonnistui, Alan Kennedyn rankku ratkaisi voiton.

Tammikuun puolivälissä 1985 pelattiin Euroopan Super Cupin finaali Juventusta vastaan jostain syystä vieraissa. Aiemmin kyseinen pytty ratkottiin kaksiosaisena, mutta nyt piti vissiin sen verran kiirusta muilla rintamilla, että päädyttiin Stadio Communalelle yhteen matsiin, jonka Juventus korjasi lukemin 2-0 (1-0) puolalaisen punapään, Zbigniew Boniekin kahdella maalilla.

Saman vuoden toukokuussa sitten nähtiin draamaa koko rahalla Brysselin Heysel Stadionilla. Taas oli vastassa Juventus ja taas tuli nokkaan, nyt 1-0 (0-0) Michel Platinin upotettua pilkusta voittomaalin. Harvaa jäi kiinnostamaan ottelun lopputulos traagisten tapahtumien jälkeen.

Seuraavan kerran finaalissa oltiin kaudella 2004-05. Tuon finaalin nuoremmatkin janarit muistanevat. Useat tuntevat sen Istanbulin ihmeenä, eikä suotta. Luultavasti itsekin sammutin TV:n useampia kertoja pelin aikana.

Atatürk Stadionilla vastassa oli AC Milan, joka nappasi ensimmäisellä puoliajalla kolmen maalin johdon. Jo ensimmäisellä minuutilla Paolo Maldini huudatti italialaisia ja Hernan Crespon maalit 39. ja 44. minuuteillä olivat pilata kauden kertaheitolla. Onneksi toinen puoliaika muuti kaiken. Steven Gerrard, Vladimir Smicer ja Xabi Alonso toivat Liverpoolin tasoihin. Kun jatkoaika ei tälläkään kertaa tuonut ratkaisua, mentiin pilkuille.

Jos Roomassa Liverpool aloitti pilkkisan huonosti, nyt niin kävi Milanille, sillä Serginho missai heti ensimmäisenä. Didi Hamann osui ja Liverpool johti 1-0. Jerzy Dudek torjui heti perään Andrea Pirlon vedon ja Djibril Cissé vei Liverpoolin 2-0 johtoon. Jon Dahl Tomasson kavensi ja John Arne Riise missasi. Kaka maalsi ja näin oltiin tasoissa. Smicer puolestaan onnistui ja kun Dudek pukeutui Batmanin tavoin sankarin viittaan Andriy Shevchenkon kohdalla, voitti Liverpool taas rankkareilla pytyn.

Toukokuussa 2007 AC Milan sai revanssinsa Ateenassa pelatussa Mestarien liigan finaalissa. Ottelun italialaissankari oli kahden maalin Filippo Inzhagi, eikä Dirk Kuytin 2-1 –maali 89. minuutilla juuri herättänyt hilpeyttä.

Ensimmäinen matsi Liverpoolin ja Napolin välillä pelattiin vasta 21.10.2010 UEFA Europa Leaguen lohkovaiheessa SSC Napolin kotistadionilla, San Paololla, joka sittemmin on saanut nimekseen Stadio Diego Armando Maradonan. Peli päättyi tuolloin maalittomana. Kotimatsi Anfield Roadilla sen sijaan oli punakoneen heiniä numeroin 3-1 (0-1) erinomaisen loppurypistyksen jälkeen, sillä Ezequiel Lavezzi vei vieraat johtoon 28 minuutilla.

Ottelun Liverpool-sankariksi nousi Steven Gerrard, joka tasoitti ottelun 75. minuutilla, vei kotijoukkueen pilkulta johtoon 88. minuutilla ja täydensi hattutemppunsa minuuttia myöhemmin Lucas Leivan esityöstä. Kuten eräskin taksikuski Liverpoolissa taannoin sanoi, pääsylippuja saa viikolla pelattaviin europeleihin… niin olisi saanut tähänkin, sillä yleisöä oli ”vain” 33 895 läsnä.

Seuraavan kerran joukkueet olivat vastakkain Mestarien Liigan lohkovaiheen otteluissa 3.10.2018 San Paololla ja 11.12.2018 Anfield Roadilla. Molemmat voittivat kotiottelunsa 1-0 Lorenzo Insignen iskettyä voittomaalin Italiassa ja Mohamed Salahin Englannissa.

Kolmannen kerran seurat kohtasivat Mestarien liigan lohkovaiheen otteluissa kaudella 2019-20. San Paololla kotijoukkue oli vahvempi lukemin 2-0 (0-0). Ottelu rateksi vasta viimeisten kahdeksan minuutin aikana Dries Martensin tehtyä johtomaalin 82. minuutilla ja Fernando Llorenten iskettyä 2-0 pilkusta 90. minuutilla. Kotikentällä jäätiin sitten tasapeliin Martensin vietyä vieraat taukojohtoon. Liverpool tasoitti matsin Dejan Lovrenin toimesta 65. minuutilla ja näin pisteet jaettiin lukemin 1-1.

Tälle kaudelle 63-vuotiaan Luciano Spallettin manageroima on pelaajarungoltaan muuttunut melkoisesti. Viime kauden joukkueesta ovat poissa Chelsean myyty toppari Kalidou Koulibaly, Paris St Germainiin lähtenyt keskikentän keskustan tirehtööri Fabian Ruiz, Olympique de Marseilleen menyt puolalainen keskushyökkääjä Arkadiusz Milik, Parmaan kaupattu hyökkääjä Gennaro Tutino, Lilleen myyty oikea laituri Adam Ounas, sekä vasemmalla laidalla viihtynyt Lorenzo Insigne, joka lähti Torontoon ilmaiseksi. Myös Dries Martens lähti ilmaiseksi Galatasarayhyn ja maalivahti David Ospina Al-Nassriin. Lähti sieltä muitakin melkoinen nippu, mutta oli tulijoitakin.

Toppari Min-Jae Kim maksoi Fenerbahcesta reilut 18 miljoonaa euroa, André Zambo Anguissa Fulhamista 15 miljoonaa, Mathias Olivera Getafesta 11 miljoonaa ja Khvicha Kvaratskhelia Dinamo Batumista 10 miljoonaa. Lisäksi joukkoihin on hankittu nippu lainapelaajia ja norjalainen Leo Östigard Brightonista viidellä miljoonalla.

Vaikea sanoa, onko joukkue sitten oikeasti heikentynyt vai vahvistunut. Ainakin sarja on alkanut ihan kelvollisesti. Ensin kaatui vieraissa Hellas Verona 5-2 ja heti perään Monza kotona 4-0. Kahta voittoa on seurannut kaksi tasapeliä, joista ensin maaliton Firenzessä Fiorentinaa vastaan ja sen jälkeen Lecceä vastaan kotona 1-1. Lauantaina Napoli osoitti sen, että se ei ihan aiheetta ole Serie A:n kärjessä kaadettuaan SS Lazion vieraissa 2-1. Oikeasti tästä voi tulla aika helvetin hankala keikka näin melko tahmean paikallismatsin jälkeen. Tai kaikkien tahmeiden matsien jälkeen.

Italialaisesta futiksesta itselläni ei ole kuin toisen käden tietoa, mutta kerronpa nyt yhden monien mielestä hauskan anekdootin teinivuosiltani. Oltiin lähdetty juhannusta pakoon mutsin ja systerin kanssa iskän heitettyä veivinsä maaliskuussa. Mentiin sitten semmoiseen pieneen kylään Gardan rannalle kuin Limone. Yhtenä päivän sitten syötiin ulkona, siis kirjaimellisesti, ja tilasin forellia ranskisten kanssa. Sain lautasen eteeni ja nappasin Heinz-pullollisen ketsuppia. Se oli ollut siinä helteessä koko helvetin päivän ja kun sain korkin auki, se levähti paineella sieltä päin naamaani. Kuten todettua, muilla oli lystiä ketsupin valuessa aurinkolaseistani rinnuksille. Valkoinen paita muuttui kerralla Liverpoolin väreihin. Jep. Lystiä oli. Kai. Ei nyt muuta. No, muutama tulos tietenkin.

Pelit Napolia vastaan Euroopassa
21.10.2010 V UEL                                                          0-0

04.11.2010 K UEL                                                          3-1 (0-1)
28’ 0-1 Ezequiel Lavezzi
75’ 1-1 Steven Gerrard
88’ 2-1 Steven Gerrard (rp)
89’ 3-1 Steven Gerrard

03.10.2018 V CL                                0-1 (0-0)
90’ 0-1 Lorenzo Insigne

11.12.2018 K CL                                1-0 (1-0)
34’ 1-0 Mo Salah

17.09.2019 V CL                                0-2 (0-0)
82’ 0-1 Dries Martens (rp)
90’ 0-2 Fernando Llorente

27.11.2019 K CL                                1-1 (0-1)
21’ 0-1 Dries Martens
65’ 1-1 Dejan Lovren

Treenipelit Napolia vastaan
04.08.2018 N Fr                                5-0 (2-0)
04’ 1-0 James Milner
09’ 2-0 Gini Wijnaldum
58’ 3-0 Mo Salah
73’ 4-0 Daniel Sturridge
77’ 5-0 Alberto Moreno

28.07.2019 N Fr                                0-3 (0-2)
17’ 0-1 Insigne
29’ 0-2 Milik
52’ 0-3 Younes