- Teksti: Petri Kuikka

Liverpool Football Club on yksi maailman suurimmista jalkapalloseuroista ja siitä on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan kirjahyllyttäin mielenkiintoisia teoksia. Suomessa aihe on kuitenkin jäänyt hämmentävän vähälle huomiolle: lähinnä mieleen tulevat Liverpool-legendoista kirjoitetut elämänkerrat ja niistäkin vain aniharva on käännetty suomeksi. Nyt tilanteeseen on saatu merkittävä muutos: Arto Rautio on nakuttanut rakastamansa seuran historian hienoon “Anfieldin taika” -teokseen. Historian lisäksi kirja tarjoaa mielenkiintoisen sukelluksen kirjoittajan omaan kannattajahistoriaan ja suomalaisten Liverpool-kannattajien maailmaan.

Raution Liverpool-kannattamisen pohjana on hänen rakkautensa jalkapalloon. Futisinnostus tuli hänelle “verenperintönä” lapsuudessa 1960-luvulla.  

- Kun jalkapalloa katsottiin, jostakin syystä siellä mustavalkotelevisiossa yksi joukkue alkoi viehättää. Me asuimme Ruotsin rajalla, joten meillä näkyi jalkapalloa enemmän telkkarista kuin mitä Suomen tv:ssä näkyi. Pääsin jo nuorena asiaan kiinni. Se on yksi tekijä. Tietysti se vaikutti myös, että Suomessa seurattiin englantilaista jalkapalloa vakioveikkauksen takia. Tämä innostus on voinut alkaa sykkiä myös aiemmin. Niin pitkään kuin muistan, minä olen aina katsonut miten Liverpool pärjäsi.

Sen oikean joukkueen löytymisen taustalla pienellä karunkilaispojalla oli Bill Shanklyn ja Bob Paisleyn luotsaamien joukkueiden pelityyli.

- Jokin juttu siinä Shanklyn ja Paisleyn pelaamisessa oli. Aloin olla aina sen joukkueen puolella. Selittämättömiähän nämä monesti ovat. Jollakin fanittamisen syynä saattaa olla se, että hän on pelannut kortteliliigassa Liverpoolin joukkueessa. Tai niin kuin yhdellä kaverillani: hän on Aston Villan kannattaja siksi, että hänen mielestään Aston Martin oli kova auto. Sen vuoksi jalkapallossa hänen suosikkiseurakseen tuli Aston Villa.

Mitä Liverpoolin kannattaminen on sinulle antanut? 

- Aina se Liverpool on jollakin tavalla mielessä, pyörii ajatuksissa ja on seurannassa. Mutta kaikki etenkin ne 1970-luvun, mutta miksei 1980-luvunkin vuodet olivat aivan järjettömän hienoa jalkapalloa, kaikki ne riemunhetket ja fiilikset sieltä. Ei sitä osaa oikein sanoin kuvata. Oma uusi lukunsa alkoi sitten, kun ensimmäisen kerran loppujen lopuksi vuonna 1996 kävin katsomassa ensimmäisen pelin livenä Anfieldilla. Tämä on vaan hitsautunut sellaiseksi jutuksi, että se on rakkaus, joka ei koskaan kuole. Se on suhde, josta ei voi koskaan erota ja kuin ilmassa oleva happi: jos sitä ei voi hengittää niin elämä on aika vajaata.

Arto Rautio järjesti 1.8.2005 HJK-Liverpool -harjoituspelin yhteydessä Helsingin Olympiastadionin läheisyyteen "alkoholittoman fanitilaisuuden". Päivän aikana täytettiin myös melkoinen määrä OLSC Finlandin jäsenhakemuksia.

Arto Rautiolle Liverpool FC on varsinainen elämäntapa, joka muovaa hänen arkeaan monin eri tavoin. Jalkapallon intohimoiselle seuraamiselle löytyy kaikeksi onneksi ymmärrystä myös kotoa. 

- Onneksi on puoliso, joka ymmärtää tämän hulluuden. Hänen kanssaan olemme keksineet hyvän keinon, jotta voimme yhdessä matkustaa. Käymme ottelureissuilla katsomassa jotain kulttuuria pelien vastapainoksi. Molemmat ovat tyytyväisiä ja haemme yhdessä uusia paikkoja. Vaikka tänä päivänä ei ole enää niin valtavaa tarvetta päästä Anfieldille kuin vaikkapa 2000-luvun alussa, on se silti jatkuva ja pysyvä olotila se Liverpool-kannattajuus.

Monien muiden “fellow scousereiden” tapaan varsinkin pelipäivän rutiinit ovat Rautiolle lähes jumalanpalveluksen kaltainen pyhä hetki. 

- Se on semmoista, että kun ottelupäivä alkaa, on tarkkaan mietittynä mistä mukista juodaan aamutee ja mistä aamukahvi. Pitää olla se tietty lasi mistä juodaan otteluolut. Mietitään tarkkaan mitkä sukat on jalassa ja mikä paita pannaan päälle kun mennään kauppaan ennen kuin pukeudutaan pelipaitaan. 

Arto Rautio tunnetaan Suomen Liverpool-kannattajayhdistyksessä varsin aktiivisena toimijana ja Liverpool-kulttuurin luojana. Hän kirjoittaa ahkerasti artikkeleita “Norwegian Wood” -jäsenlehtiin ja huolehtii sitä, että mahdollisimman moni yhdistyksen jäsen käy luovuttamassa verta. Jälkimmäisestä tärkeästä toiminnasta Rautio ja muut verenluovutuksiin osallistuneet Pool-kannattajat on palkittukin SPR:n Veripalvelun toimesta. Rautio naurahtaa kuullessaan maininnan aktiivisuudesta.

- Aktiivisuus on tietysti vähän suhteellista. Mikä sitten on aktiivisuutta ja mikä ei? Minä olen aika huono lähtemään peli-iltoihin ja sellaisiin kuvioihin. Minusta vaan on kiva tehdä hommia tärkeiden asioiden hyväksi. Kai sitten on huomattu, että tuossa on semmoinen hölmö, joka ei osaa sanoa ei kun minulta pyydetään juttua lehteen tai teetkö jotakin. Omaksi iloksenihan minä tätä teen enkä tekisi, jos se olisi tylsää. Yhdistyksessä on tosi hienoja ihmisiä ja mukavaa porukkaa.

Kaikkein pyhimmässä eli Liverpoolin pukuhuoneessa 28.5.2013. Rautio maalivahdin tamineissa valmistautumassa esittämään "rayclemencemäisiä" torjuntoja virallisten kannattajayhdistysten turnauksessa.

"Ossi sen keksi siinä viime metreillä"

“Anfieldin taika” -kirjan konkreettinen alkusysäys löytyy sekin kannattajayhdistyksen toiminnasta. Kummeli-tv-sarjan pääministerisketsiä mukaillen “Ossi se oli, joka veti ässän hihasta”. 

- Tästä voi syyttää Nummelinin Ossia ihan täysin. Hän kerran jossakin kiitteli näistä minun jutuista ja sanoi, että “sun pitäisi tehdä näistä kirja”. Nyt kun jäin eläkkeelle vuodenvaihteessa, olin alunperin ajatellut lähteväni tutkimaan syntymäkotikuntani Karungin historiaa. Tornion kaupunki, johon Karunki nykyään kuuluu, sattui kuitenkin tilaamaan sen yhdeltä opiskelukaveriltani. Minulle jäi näin ollen ylimääräistä aikaa ja otin sitten työn alle toisen rakkaan kohteen, Liverpool FC:n. Ajattelin, että lähden kasaamaan sellaisen paketin, että myös 2000-luvulla syntyneet pääsevät vähän jyvälle siitä, että mistä seura on tullut ja miten se on kehittynyt sellaiseksi kuin se tänä päivänä on.

Arto Rautio epäilee, että pidempään Liverpoolia seuranneille kirjan kansien välistä löytyy paljonkin ihan tuttuja asioita. Hän muistuttaa, että seuran historiasta löytyy valtava määrä mielenkiintoista kerrottavaa. 

- Ihmisten on hyvä tietää, että meillä on ollut mahtavia managereita jo 1800-luvun lopulla ja hienoja tarinoita miten joukkuetta on kehitetty. Esimerkiksi Tom Watson on sellainen henkilö.  On myös hyvä muistaa se, että aina ei ole eletty gloriassa. Halusin rakentaa sellaisen tarinan, joka tuo esiin sen mitä tämä seura on niin sanotusti syönyt. Syy miksi kirja loppuu sinne Gérard Houllierin aikakauden loppuun on se, että kaikki hänen aikakautensa jälkeiset managerit olivat vielä viime kaudella aktiivimanagereita. Tuntui, että heitä ei ollut vielä soveliasta lähteä analysoimaan. Minä en kauheasti anna arvoa näille jalkapalloilijoiden omaelämäkerroille. Mielestäni 30- tai 35-vuotias kaveri ei kauheasti pysty sellaista kirjoittamaan. Katsoin, että nyt ei ollut eväitä objektiivisesti arvioida Houllierin jälkeisten managereiden toimintaa ja siinä tulee helposti omat mielipiteet liian vallitseviksi. Jos yrittää luoda objektiivista kuvaa, se ei sitten välttämättä toteudu.

Kuten jo todettiin, kirjaprojekti tuli ajankohtaiseksi vuodenvaihteessa, kun Rautio siirtyi viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Kirjailija sai teoksen valmiiksi ja painosta ulos elokuun alussa juuri ennen uuden Valioliiga-kauden alkua. Kirja on siis syntynyt varsin lyhyessä ajassa. Kansien välistä löytyy Raution tekstejä pitkältä ajalta, mutta myös valtava määrä täysin uusia Liverpool-aiheisia tarinoita. 

- Kun ajankäyttöä miettii, tätä “Kenkähuoneen pojat” -juttua työstin aikanaan kaikkiaan puoli vuotta. Täysin uutta tekstiä on Tom Watsonista Bill Shanklyyn eli vuodesta 1915 vuoteen 1959. Myös kaikki mikä liittyy Kenny Dalglishiin ja sen jälkeen on uutta. Esimerkiksi Houllierin aika. Lisäksi olen lukenut ajatuksen kanssa tarkkaan ja useampaan kertaan kaiken sen mikä on vanhaa tekstiä. Esimerkiksi Anfieldin tarinaa olen täydentänyt kun on tiedossa, että vuonna 2023 pitäisi viimeinenkin osa stadionin uudistamisesta olla valmis, sekin on tuotu kirjaan mukaan. Tarina on siis päivitetty seuran 130-vuotisjuhlan tasolle. 

Kirjan loppupuolella on “Norwegian Wood” -kannattajalehden sivuilta tuttuja henkilökuvia suomalaisista Liverpool-faneista. 

- Niitä on täytynyt vähän katsella, että siellä ei ole vanhentunutta tai ajan kuluttamaa tietoa. Esimerkiksi Arto Nyberg pyysi, että saisiko hän lukea oman juttunsa tekstin ja lähetin sen hänelle. Ei hän siitä juuri mitään halunnut poistaa eli ihan relevanttia sisältöä se oli edelleenkin. Kaikilta on kysytty lupa, että saako “Fellow Scouser” -sarjan jutun työstää tähän kirjaan ja lupa on saatu. Kirjan teksti on siis ajanmukaista ja paikkansa pitävää.

Gérard Houllier ja seuran silloinen toimitusjohtaja Ian Ayre odottamassa Liverpoolin joukkuetta kentälle Steven Gerrardin viimeisen Anfield-ottelun jälkeen 16.5.2015.

Aikamatka myös omaan kannattajahistoriaan

Kirjaa lukiessa tulee lukijalle vääjäämättä mieleen, että Arto Rautio on vuosien mittaan tavannut melkoisen määrän kovia Liverpool-legendoja. Esimerkkeinä voi nostaa esiin Robbie Fowlerin, John Barnesin ja Ray Clemencen nimet. Kirjailija myöntää, että kirjoitusprosessin aikana hän on päässyt matkaamaan ajassa taaksepäin niihin hetkiin.

- Onhan se toki ollut sitä. Tietysti täytyy Suomen kannattajayhdistystä kiittää siitä, että on ollut tällainen mahdollisuus päästä tapaamaan näitä herroja vuosittain perinteisellä “black tie dinner”:illä. Olin kauhean onnellinen, kun viimeksi en ollut siellä, mutta paikalla oli kuitenkin iso kahdeksan tai kymmenen ihmisen Suomen delegaatio. Muutaman vuoden paukutin sitä kuinka helvetin hauskaa siellä on, kun saa tavata mukavia kanssakannattajia ja legendoja. Se on vähän niin kuin kirjan lopussa oleva ensimmäinen kerta Anfieldilla minkä muistan vielä yli 20 vuoden päästä melkein minuutilleen koko reissun. Kyllähän nämä legendojen tapaamiset ovat samanlaisia. Vieläkin tulee välillä ajateltua, että olen tavannut Robbie Fowlerin ja heittänyt hänen kanssaan muutaman herjan, paiskannut kättä, kuullut sen juttuja ja niin edelleen. Fowler sattuu olemaan minun koko kannattajaurani ajalta ainut pelaaja, jonka nimellä minulla on paita. Minulla on siis yksi ainut pelipaita, jonka selässä on pelaajan nimi ja se on Robbie Fowler. Sen takia hänen tapaamisensa kasvokkain oli hieno kokemus. Minulla ei ole enää kuin ehkä Bruce Grobbelaar sellainen pelaaja, jonka tapaamisen jälkeen voisi todeta “hallelujaa, nyt on kaikki nähty mitä tarvitsee”.

27.04.2018 oli Arto Rautiolle suuri päivä, kun hän tapasi itse Jumalan, Robbie Fowlerin. Saman pöydän ääreen istahti myös Sami Hyypiä. Kuvassa myös Arton puoliso Kirsi.

Arto Raution mukaan “Anfieldin taika” -kirjan suurin haaste oli sen kuvitus, sillä pitkällisistä neuvotteluista ja pyynnöistä huolimatta seuralta ei tullut apuja tähän ongelmaan. 

- Puoli vuotta yritin käydä seuran kanssa neuvotteluja, että olisiko mahdollista saada valokuvia tai jotain sellaista materiaalia, jota voisi hyödyntää kirjassa. Ensin Suomen kannattajayhdistys otti yhteyttä OLSC-tiimiin ja siellä suhtauduttiin hyvin asioihin, mutta totesivat “että he eivät voi auttaa”. Seuraava porras oli sellainen, että “he yrittävät selvittää”. Sitten mentiinkin jo jollekin “licensing”-osastolle. Se oli sama kun olisi suohautaan heittänyt tavaraa. Se pyyntö vain häipyi sinne. Sitten jouduin vain käyttämään luovaa mielikuvitusta sen suhteen miten kirjaan saadaan sellainen kuvitus, joka edes jollakin tavalla palvelisi tarkoitusta. Rupesin käymään läpi omia kansioitani ja tekemään sitä sillä tavalla. 

- Tekstin osalta pääsin helpommalla, kun olen kuitenkin työkseni tottunut etsimään tietoa erilaisia tekstejä varten, joten ei se sinällään mitenkään hankalaa ollut. Kirjoittaessa on tietysti aina se ongelma, että kirjoitanko minä tästä liikaa ja jaksaako tätä kukaan lukea. Niinhän se on aina vähän tämmöisissä jutuissa eikä kirjasta kaikkea ole pakko lukea.

Kenelle “Anfieldin taika” on suunnattu? Kuka voisi viihtyä sen parissa? 

- Ajatusmalli on ollut kirjoittaessani sellainen, että onhan siellä paljon sellaistakin mikä on englantilaisesta jalkapallosta ihan yleisestikin. Uskoisin ja toivoisin, että siellä on luettavaa muillekin kuin Liverpool-kannattajille. Jos koet itsesi aktiiviseksi ja selkeästi Liverpool-faniksi ja haluat vähän tietää mistä ainespuista tämä nykyinen Liverpool FC on rakentunut, kyllä kirjasta löytyy luettavaa. Olen yrittänyt tehdä kirjan siten, että se ei olisi kauhean raskasta luettavaa. Ei siellä ole myöskään tilastoja tai taulukoita. Se on tarkoitettu ihan luettavaksi tekstiksi. Sanotaan näin, että jos joku jaksaa lukea Helsingin Sanomien kuukausiliitettä, tykkää jalkapallosta ja Liverpoolista, kyllä tätäkin jaksaa lukea.

Lukijalle “Anfieldin taika” vaikuttaa jaottelultaan varsin selkeältä ja se on teemoitettu hyvin. Lisäksi kirjan luvut vaikuttavat sopivan pituisilta eli oman lukemisensa voi paloitella sujuvasti. Kirjailija myöntää, että juuri tähän onkin pyritty: tarkoitus on antaa lukijalle vapaus lukea kirja omien mieltymystensä mukaan. 

- Jokin “Kenkähuoneen pojat” -osuus on iso kokonaisuus, mutta toisaalta sekin on paloiteltu alaotsikoilla pienempiin osiin. Ideana minulla oli se, että lukija voi lukea kirjan missä järjestyksessä hän haluaa. Otat minkä tahansa pääotsikon ja luet sen, pääset aiheesta varmasti jyvälle. Ja jos haluat ensin lukea mitä esimerkiksi Arto Nyberg on jutellut ja sitten mitä nämä “Kenkähuoneen pojat” ovat, se on täysin mahdollista eikä ole pakko lukea kirjaa järjestyksessä.

Ray Clemencen tapaaminen on yksi niistä erikoishetkistä, jonka Rautio on pitkällä kannattajaurallaan saanut kokea.

Nuoremmankin fanin hyvä tuntea menneisyys

Nyt Liverpool on jälleen suosiossa ja junioritkin seuraavat tarkasti joukkueen nykysankareita - aivan samoin kuin vanhempi sukupolvi 1960-luvulta tai 1970-luvulta lähtien omia suosikkipelaajiaan. Jürgen Kloppin myötä Liverpool on taas menestysputkessa. Tämän hetken hypestä huolimatta myös mennyt aika on hyvä tuntea ja “Anfieldin taika” avaa ansiokkaasti seuran historian myös uudemmille kannattajille. Arto Rautio: 

- Minä olen siinä mielessä puolueellinen, että olen koulutukseltani historiantutkija. Olen aina sanonut sitä, että jos ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykyisyyttä eikä osaa ennustaa tulevaisuutta. Tavallaan on hyvä ymmärtää miten asiat voivat mennä tulevaisuudessa eteenpäin. Esimerkiksi Hicksin ja Gillettin ajanjakso on hyvä muistaa siitä, että me olimme aika lirissä eikä siitä kuitenkaan ole kuin vajaat viitisentoista vuotta. Nuo tapahtumat tuovat mieleen seuran 1950-luvun vuodet, jolloin monella tapaa tuli esille ettei seurajohdolla ollut kunnianhimoa eikä ajatusta siitä mitä tehdään. Silloin Liverpool valahti toiseen divisioonaan ja oli vähällä pudota kolmanteen divisioonaan. On hyvä muistaa ja tietää historia, jotta osaa arvostaa nykyisyyttä.

Historia opettaa myös nöyräksi. Raution mielestä menestyksen vuosinakaan ei kannata lähteä leijumaan tai keulimaan.

- Minä muistan kun 2000-luvulla oltiin Brittein saarilla ja Manu-kannattajat irvailivat, kun minulla on aina nämä Liverpoolin vermeet päällä ulkomailla liikkuessa. Sanoin heille, että teillä oli 25 vuotta pelkkää surkeutta ja kun Alex Ferguson lopettaa managerina, ennustan että teille tulee pitkä kuiva kausi. Ei kannata tänä päivänä riekkua jos menee hyvin, koska sitten on tosi paska olo kun menee huonosti. Jos nyt Manu-kannattajien elämöintiä on seurannut niin siinähän on käynyt juuri niin, että siellä on kuviteltu menestyksen olevan ikuista ja pysyvää. Se on vähän kuin bitcoinin ostaminen tai pyramidihuijaukseen lähteminen, jos ei tätä konkretiaa tai realismia muista. Silloin voi pudota niin korkealta ja kovaa, että ei meinaa selvitä siitä.

Heyselin tragedia muistuttaa kirjan tekijää siitä, miten jalkapallo oli rikki 1980-luvulla.

Kirja valmis - kirjoittaminen jatkuu

Yhden unelmansa Liverpool-kirjan muodossa toteuttanut Arto Rautio on luonnollisesti tyytyväinen, kun “Anfieldin taika” on nyt valmis ja valmis postitettavaksi suomalaisfanien koteihin. Ilman hyvää tiimiä kirja ei olisi kuitenkaan koskaan valmistunut. Erityisellä lämmöllä hän nostaa esiin kirjan taitosta vastaavan Tarja Lehtisen, joka on tehnyt työnsä paitsi kovalla ammattitaidolla myös sydämellä. Tyytyväinen kirjantekijä iloitsee myös teoksensa saamasta vastaanotosta. 

- Nyt on ollut sellainen järjettömän tiivis periodi, jossa olen tehnyt pitkiä päiviä saadakseni kaikki tilaukset maailmalle ja laskut ihmisille lähtemään. Tämä tilausten vyöry yllätti täydellisesti laitettuani tiedon kirjasta julkisuuteen. Aikajänne, jossa tilaukset tulivat oli nopea ja kun sähköposti alkoi laulaa, kyllähän se on tehnyt kiitollisen ja onnellisen olon. Porukka on tykännyt, että tämä kirja on hyvä ajatus. Vielä meillä on painosta jäljellä, joten hitaammatkin ehtivät tilaamaan vielä. Tosiaan en pane pahakseni, jos siellä paikallisessa kirjastossa aletaan kysellä, että eikö teillä ole “Anfieldin taikaa”. Siellä voi sanoa, että kannattaisi tilata.

“Anfieldin taika” pitää sisällään lähes 240 mielenkiintoista sivua, mutta tarinoita ja aiheita Arto Rautiolla riittää jatkossakin “Norwegian Wood”:in lukijoiden iloksi. 

- Itse asiassa olin kirjaprojektin tiimoilta yhteydessä erääseen tunnettuun jalkapallolähetysten asiantuntijaan, jolle toimitin hänen pyynnöstään myös painetun kappaleen kirjasta. Hänen kanssaan on aikomus jutella, että saisiko hänet “Fellow Scouser” -juttusarjaan haastateltavaksi. Toimitin hänelle painetun version kirjasta ja sain nyt viestin, että jutun teko onnistuu, “siitä vaan”. Kun saan nämä hässäkät hoidettua niin sellainen on suunnitteilla. Tavallaan tämä historiahomma lähti siitä, kun seura täytti 125 vuotta ja lähdin siitä kirjoittamaan. Jos näin ajattelee, tätä kirjaa on valmisteltu ja tehty viitisen vuotta. Nyt on vaikea sanoa, että löytyykö sellaisia juttuaiheita enää. Ja jaksanko enää kaivaa smokin tai mustan puvun esille ja raahata sen Liverpooliin, jossa voisi tavata legendoja, tai voiko heitä tavata jossain muualla, se jää sitten nähtäväksi. Mutta kyllä minä nyt taas varmasti syksyn puolella pääsen aktivoitumaan. Nyt on päällä sellainen projekti, että minulla on kakkosasunto myyty ja se täytyy tyhjentää elokuussa. Eli en paljon pääse tässä henkäisemään: kirjaprojektista suoraan talontyhjennykseen.

Kiitos haastattelusta ja jutuista, Arto! You'll Never Write Alone.

Tyytyväinen kirjailija on juuri hakenut kirjat painosta. Arto Raution kädessä on ensimmäinen kirja ensimmäisestä avatusta laatikosta. Tuo teos ei ole myynnissä.

Näin voit hankkia "Anfieldin taika" -kirjan

Tilaus sähköpostitse osoitteeseen info(at)lfc.fi ja viestiin seuraavat tiedot: 

• Nimi
• Lähiosoite
• Postinumero
• Postitoimipaikka
• Sähköpostiosoite
• Puhelinnumero
• Tilattava määrä

Kirja laskutetaan sähköpostilla etukäteen, jolloin kustannus on kirja + postimaksu, ja kirja lähtee, kun maksu on kustantajan eli LFC Group Oy:n tilillä. Voidaan toki lähettää postiennakollakin, mutta se lisää lähetyskustannuksia, tai sopia toimituksesta "suoraan käteen" Vantaan Jokiniemessä, jolloin säästyvät toimituskulut. Kirjan hinta suoraan kustantajalta tilattuna on 25,00 euroa + toimituskulut. Yhden kirjan tilaus lähetetään kirjeenä, jolloin toimituskulu on 9,20 euroa. Jos tilataan kaksi tai useampia kirjoja, toimitus tapahtuu pakettina ja postimaksu menee painon mukaan.

Kirjaa voi ostaa myös muun muassa Suomalaisesta kirjakaupasta, Prisman verkkokaupasta ja Adlibriksen verkkokaupasta. Niillä on kirjalle omat hintansa.