- TEKSTI: Arto Rautio
- KUVAT: Arto Rautio
Timo Julkunen - Iisalmen Lebron James
Vaikka oma urheilu-ura huipentui pelaajana koripallon mestaruussarjassa, on Timo Julkusen sydän aina sykkinyt syvimmin Liverpoolin punaiselle jalkapallojoukkueelle. Ja vaikkei Timo omistakaan pientä siivua Liverpool FC:stä, vaan Liverpool FC ison siivun Timon sydämestä, voi hänelle yhdistäen koripallotaustan ja lapsuuden kotipaikkakunnan silti antaa Suomen Fellow Scousereiden joukossa lempinimen Iisalmen LeBron James.
Timo Julkunen mieltää olevansa Iisalmesta lähtöisin,kun on käynyt tässä yläsavolaisessa pikkukaupungissa niin ala-asteen, yläasteen kuin lukionkin. Tänä päivänä siteet kaupunkiin ovat tosin sangen löysät, kun hänen vanhempansa ovat muuttaneet takaisin Timon isän lapsuudenkodin maisemiin Kuopion Karttulaan. Urheilu tuli keskeiseksi osaksi nuoren Timon elämää sekä kodin että kovin urheiluhenkisen kaveriporukan myötä. Timon isä on kiinnostunut etenkin yleisurheilusta ja lentopallosta, mutta muutakin urheilua arvostettiin kotona kovasti. Kun televisiosta tuli urheilua kuten Englannin liigan jalkapalloa, sitä katsottiin. Sitä kautta Timolle syntyi myös yhteys Liverpool FC -nimiseen jalkapallojoukkueeseen, jonka riveissä etenkin Kenny Dalglish herätti huomiota.
– Ainoana lapsena kaveriporukka oli tietysti tärkeä minulle. Siinä aina joku ehdotti, että pelataan jotakin. Koulussa pelattiin usein talvellakin välitunnit ja mielellään
liikuntatunnitkin jalkapalloa, välitunneilla usein luokat vastakkain. Kun Immo Kuutsa palasi Hiihtoliiton hommista kouluumme opettajaksi, pelkäsimme, että jatkossa koululiikunta olisi pelkkää hiihtoa. Onneksemme Immokin arvosti joukkueurheilua ja ”vanha meno” sai jatkua.
SM-pronssia jalkapallossa
– Meillä oli Iisalmessa tosi tiivis porukka, joka oli yhdessä niin koulussa kuin vapaa-aikoinakin. Pelasin jalkapalloa Iisalmen Pallokerho 37:ssä eli :ssä aina A-juniori-iän loppuun asti. Jalkapallo eli noihin aikoihin Iisalmessa vahvana. Joukkueemme oli silloin sen ikäluokan ykkösdivisioonatasoa ja PK-37:n ykkösjoukkue tavoitteli paikkaa miesten Ykköseen, jossa se pelasikin 1990-luvulla. Lukiomme joukkue voitti lukioiden SM-kisoissa pronssia turnauksessa, jossa voittajajoukkueessa pelasi mm. Rami Rantanen. Voitimme kisassa muun muassa Oulun ja Rovaniemen porukat. Meitä ehkä auttoi, että lukiomme joukkue oli käytännössä sama kuin PK-37:n sen ikäkauden joukkue eli porukkamme ei ollut jakaantunut eri kouluihin, Timo muistelee.
– Jalkapallossa olen pelannut myös esimerkiksi sellaisia myöhempiä kotimaan tähtiä kuin Marko Rajamäkeä ja Kim Suomista vastaan. Kävimme omien sarjojen ohella pelaamassa muun muassa Helsinki cupissa ja Ruotsissa Gothia cupissa. Kun Helsingissä sattui vastaan joku brasilialaisjoukkue, sai kyllä hyvä päivityksen omasta tasosta, Timo hymähtää.
– Vapaa-aika meni käytännössä jonkinlaisen liikunnan piirissä. Kesällä Iisalmessa oli tarjolla useita hyviä kenttiä. Kun kantakaupunki on pieni ja tiivis, löytyi jostakin aina pienen pyörämatkan päästä vapaa kenttä meille potkia palloa tai urheilla muuten huvin vuoksi. Talvella harrastin koripalloa ja jääkiekkoakin, mutta jääkiekko jäi jo aika varhain pois, kun valmentaja alkoi vaatia vain siihen lajiin keskittymistä. Talvellakin lähdin jääkiekkoharjoituksiin pyörällä varusteet päällä, ei meitä silloin kuljetettu harrastuksiin, Timo muistelee.
– Koen, että monipuolinen urheilu lapsena ja nuorena on ollut minulle etu myöhemmällä koripallourallani, ja että nuoria ei pitäisi pakottaa keskittymään vain johonkin lajiin. En olisi varmaan jalkapallossa edennyt ylimmän sarjatason pelaajaksi kuten koripallossa tein opiskelupaikkakuntani Jyväskylän Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoissa HonSUssa. Olin jalkapallojoukkueessamme kärkimies ja vaikka tein kohtuuhyvin maaleja, evääni jalkapalloon olivat kuitenkin rajalliset. Sovin mielestäni ominaisuuksiltani vain joko kärkimieheksi tai keskuspuolustajaksi, Timo arvioi peliaikojaan.
SM-pronssia koripallossa
– Koripallo tuntui oikein minulle sopivalta lajilta. Keskityinkin pelkästään koripalloon lähdettyäni Jyväskylään opiskelemaan kauppatieteitä vuonna 1991. Jyväskylässä koripallo ja opinnot oli erinomaisen hyvä yhdistää keskenään, kun treenipaikka ja luennot olivat ihan vierekkäin ja harjoituksista pystyi kävelemään parissa hetkessä suoraan luentosaliin tai päinvastoin. Koripallosta tuli lisäksi sen verran tuloja, että pystyin rahoittamaan sillä opintoni.
HonSU oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla yksi suomalaisen koripallon huippujoukkueita, jossa Timo pelasi vuoteen 1998 asti ja voitti SM-pronssia kaudella 1992–93. Timon pelikaverina olivat tuolloin muun muassa jalkapalloilija Eero Markkasen ja koripalloilija Lauri Markkasen isä, vuoden koripalloilijaksikin valittu Pekka Markkanen sekä moninkertainen vuoden koripalloilija ja maajoukkuemies Petteri Nieminen.
– Emme ihan saavuttaneet HonSUssa, mitä tavoittelimme, mutta se oli kaikkineen tosi kivaa aikaa. Koen itseni etuoikeutetuksi, että sain yhtä aikaa sekä urheilla että opiskella täysipainoisesti ja rahoittaa opiskelut vielä urheilulla. Mutta kun valmistuin, huomasin, että työ ja huipputason urheilu eivät sovi yhteen. Niinpä päätin panostaa työhön ja lopetin urheilun sillä tasolla. Päätöstä vauhditti tuntemus, että Suomen kentät on jo nähty.
Jyväskylässä koripallo kukoisti tiettyjen vetäjien voimin aikansa samoin kuin on kukoistanut oman aikansa jalkapallo. Jyväskyläkin on sangen pieni kaupunki ja taloushaasteet olivat yksi tekijä, joka asetti rajat esimerkiksi huippukoripallon jatkumiselle. Jyväskylässä yliopisto ja sen liikuntatieteellinen tiedekuntakin vauhdittivat koripallonkin nousua kukoistukseen, mutta samalla se sidos toi toimintaan lyhytjänteisyyttä. Moni koripalloilijakin lähti Timon tapaan opintojen jälkeen muualle, jolloin seuratoimintaan ei syntynyt pitkäjänteisen menestyksen vaativaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta.
– Jyväskylä on minulle edelleen mieluisa paikka käydä. Kun nykyisin johtamani WSOY osti sieltä Docento-kustantamon vuoden 2020 lopussa, nyt on syytä työasioissakin vierailla Keski-Suomessa, Timo iloitsee.
Nykypäivään poikkeava urapolku
Tapasimme Timo Julkusen kanssa Mestarien liigan Villareal-vierasottelun jälkeen kustannustalo WSOY:n tiloissa. Ympärillämme on muistoja noin 140 vuoden kulttuurihistoriasta ja edessämme pöytä, jonka ääressä monet tunnetut kirjailijat kuten Mika Waltari ovat istuneet. Kun edellisillan ottelu päättyi sydäntä tykyttäneen ensimmäisen puoliajan jälkeen Liverpoolille lukemin 2–3 ja tie finaaKESÄKUU
2022 | nw | 19
liin aukesi yhteistuloksella 5–2, oli tunnelma tapaamisessamme korkealla.
– Onneksi poikamme käänsivät toisella jaksolla pelin. Olisihan tässä paljon nihkeämmät fiilikset jutella, jos olisi karsiuduttu finaalista, Timo toteaa.
Tapaamispaikka on WSOY siis sen takia, että Timo toimii nykyisin ruotsalaisen Bonnierin omistukseen siirtyneen kustannustalo WSOY:n toimitusjohtajana. Timon ”reviiriin” kuuluvat nykyisin myös mm. kustantamot Tammi, Minerva ja Kosmos.
Timon varsinainen työura alkoi matkapuhelinoperaattori Radiolinjan – nykyisen Elisan – myyntipuolella 1990-luvun lopulla.
– Ajattelin valmistuttuani, että mobiili on tulevaisuutta. Pääsinkin töihin Radiolinjalle - ehkä urheilutaustani siivittämänä, koska minut palkkasi eräs Tapparan entinen maalivahti. Olin Radiolinjalla noin vuoden, kunnes minua pyydettiin vetämään Satama Interactivea, jossa teimme muun muassa tiivistä yhteistyötä Nokian kanssa. Se yhteistyö opetti paljon työelämää varten. Kuuden Satama-vuoden jälkeen tieni jatkui mainostoimistojen Hasan & Partnersin ja Taivas sekä markkinointi- ja viestintätoimisto Valven vetäjäksi, mikä kaikki toi tietysti oman lisänsä kokemukseeni. Markkinoinnissa keskeistä on oppia ymmärtämään ihmistä sekä tuotteen merkitystä ihmisille ja sitä sisältöä, mitä ihmiselle tarjotaan eli miten tuote markkinoidaan, mikä kristallisoitui näinä vuosina hyvin. Satama oli hyvä pohjakoulu myös kirjamarkkinan digitalisoitumiselle ja kustantajien digituotteiden läpilyönnille, joka on tapahtunut viimeisen 4–5 vuoden aikana.
– Vuonna 2010 urapolkuni alkoi kaartua kohti nykyisiä tehtäviä, kun aloitin työt A-lehdissä. Työni siellä oli kehittää yhtiön digitaalisia palveluita, jotka ovat lehtitaloissakin tänä päivänä tärkeä osa toimintaa. Etenkin A-lehdissä myös jalkapallo nivoutui läheisesti osaksi työpäivien arkea, kun A-lehtien pääomistaja Olli Lyytikäinen on HJK:n vahva taustahahmo, ja talo julkaisi tuolloin muun muassa Urheilulehteä, jonka päätoimittaja oli Jukka Rönkä. Kyllähän eri yhteyksissä tuli puhutuksi paljon jalkapallostakin. Sama on jatkunut täällä WSOY:ssä, meillä on monia jalkapallosta innostuneita työntekijöitä. Kaikki eivät toki sitä innostustani, joka esimerkiksi hyvin menneiden otteluiden jälkeen voi pulputa ympäri tilojamme, ehkä täysin ymmärrä, mutta hekin ovat siihen tottuneet, Timo naureskelee.
– Kun Bonnier oli ostanut WSOY:n Sanomilta, eräs headhunter otti minuun yhteyttä. Totesin, että tykkään kyllä kirjoista ja lukemisesta, mutta en tunne kustannusalaa. Minulle kerrottiin, että talosta löytyy kyllä kustannusosaamista, ja että haussa oli nyt johtamisen osaamista. Siinä kului sitten puolisen vuotta, jonka aikana vierailin muutaman kerran Tukholmassa ja käytiin ruotsalaistyyppistä diskuteeraamista, ennen kuin lyötiin kättä päälle. Olen nyt ollut kymmenisen vuotta WSOY:n leivissä.
– Urakehitykseni on mennyt nykypäivässä hieman poikkeavasti mobiililiiketoiminnasta ensin digitaalisiin sisältöihin ja sieltä painetun kirjallisuuden puolelle. Toki meillä WSOY:ssäkin äänikirjat ovat nykyään yksi suosittu osa toimintaamme. Samalla olen siirtynyt sisällöissä kevyemmästä vakavampaan päin. Tämän vakavamman tarve on nyt Ukrainan tapahtumien myötä taas korostunut, hän tietää.
– Työni täällä ei minusta eroa suuresti aiemmista. Ideana on tuottaa kirjoja siltä pohjalta, että tunnetaan ihmiset ja heidän tarpeensa. Liikeyrityksenä emme halua julkaista huonosti menestyviä kirjoja, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että on se meille koko ajan kuitenkin yllätys, mitkä kirjat menestyvät todella hyvin. Tämä kustantaminen on jatkuvaa varpailla oloa, että pysytään ajan hermolla ja osataan tyydyttää lukevan yleisön tarpeet.
Hangosta löytyi koti
Timon työpaikka on ollut pääkaupunkiseudulla jo liki 25 vuotta, mutta täysin urbaaniksi ihmiseksi hänestä ei ollut. Timo kertoo jo ensikosketuksellaan Hankoon ihastuneensa pikkukaupunkiin. Kun sieltä tuli myyntiin vanha puurakenteinen omakotitalo – Timon sanoin unelmakoti – noin 15 vuotta sitten, palaset loksahtivat paikalleen.
– Asun työhöni liittyvien menojen takia etenkin talvella arkisin enemmän Helsingissä, mutta ajan kyllä mielelläni sen noin sata kilometriä suuntaansa päästäkseni yöksi kotiin Hankoon, jos se vain on mahdollista. Kaikki mahdolliset viikonloput ja arkiset kesäyötkin olen ehdottomasti
Timo Julkunen otti esille pääasian, jota tässä edustaa Anfieldin myymälästä Liverpool-Burnley -ottelun yhteydessä ostettu Liverpool FC:n huivi.
20 | nw | KESÄKUU 2022
Hangossa. Jo pelkkä ajomatka Hankoon toimii asiana, joka irrottaa mielen työasioista. Eikä etenkään sen vanhan puutalomme remontointi, jota olen tehnyt koko ajan hiljalleen, sallikaan, että päässä pyörisi jotakin muuta kuin se, mitä juuri sillä hetkellä on tekemässä.
– Hangossa miellyttää meren läheisyys ja samantyylinen pikkukaupunkimaisuus kuin lapsuuteni Iisalmessa. Talomme on tavallisten hankolaisten asuinalueella, jossa kaupungin turistirannan meno ei häiritse elämää. Hangossa voi tarvittaessa niemen puolta vaihtamalla päästä tuulta pakoon ja nauttimaan merestä kivoissa oloissa, on hienoa luontoa ympärillä ja lyhyet matkat mennä kävellen tai pyörällä kaikkialle. Sijainnin takia Hangon kesäaika on 2–3 viikkoa pitempi kuin muualla ja lämmin talvi miellyttää minua myös kovasti. Toki päivän pimeä aika on pitempi kuin vaikka vanhempieni luona Karttulassa ja välillä tulee taivaalta kaikenlaista märkää, mutta kaikkineen Hanko on meille ihana paikka, Timo ylistää.
– Tuo omakotitalo on nykyisin tärkein vapaa-ajan harrastukseni ja vie yhä aika paljon muuhun kuin peruselinkustannuksiin liikenevät varatkin. Työn luonteen takia en voikaan aktiivisesti olla mukana esimerkiksi Hangon järjestö- tai harrastetoiminnassa. Niinpä myös tänä vuonna järjestetty ensimmäinen Hangon kirjallisuuspäivä on syntynyt täysin sikäläisten aktiivien, etenkin kirjailija Matti Remeksen ja kaupungin kulttuuriväen, voimin. Oma osuuteni oli olla tässä menestykseksi osoittautuneessa päivässä vain käydä kiittämässä ja kehumassa tekijöitä, Timo kertoo.
– Tiivistetysti ja rehellisesti sanottuna työpaikka WSOY:ssä ja omakotitalon osto Hangosta ovat asioita, joita en ole katunut hetkeäkään.
– Jos vielä palataan työhön, olen sen merkeissä saanut kokea monenlaista ikimuistoista. Sain olla yhtenä kuuden eri kustantamon edustajista Lontoossa illallisella Paul McCartneyn kanssa liittyen hänen muistelmiensa julkaisemiseen. Kutsun tullessa meille kerrottiin, että osanoton ehtona on, ettei kukaan pyydä häneltä nimmaria eikä ota selfieitä. Ja yksikään puhelin ei ollut kenenkään kädessä illallisen aikana. Olen myös voinut tavata Nobel-voittajia. Nyt syksyllä 2022 meillä on Bio Rexissä tilaisuus, johon tulee viimeisin nobelisti puhumaan. Istumapaikat tilaisuuteen varattiin hetkessä.
Liverpool on aina kalenterissa
– Paul McCartneyn tapaaminen oli merkittävää siksikin, että musiikki ja etenkin Beatles ovat minulle iso asia. Liverpool, Liverpool FC ja Beatles linkittyvät minulle tiiviisti toisiinsa erittäin tärkeinä. Liverpool on myös Paulille yhä tärkeä, hän puhuu ja tekee koko ajan asioita viedäkseen kotikaupunkiaan eteenpäin. Vaikka en ole erityisen innokas juoksemaan turistinähtävyyksien perässä, on Liverpoolissa tietysti pitänyt kiertää Beatles-museo ja The Cavern, Penny Lane yms. tärkeät Beatles-paikat. Cavernissa oli yllättävää ja positiivista, kuinka porukka hoilasi yhteen ääneen täysillä bändin mukana tuttuja rakkaita biisejä, Timo muistelee lämmöllä.
– Olen epämusikaalinen, mutta populaarikulttuuri ja etenkin Brittien saarilta tulevat bändit ja artistit ovat aina olleet kiinnostukseni kohde. Tapanani on soittaa tiettyjä klassikoita vinyyliltä. Opiskeluaikoina tuli ostetuksi hutejakin, mutta 2000-luvulla olen oppinut ostamaan varmoja klassikoita. Liverpoolista piti tietysti ostaa Gerry and the Pacemakersia vinyylinä, että on myös se yhteys kaupunkiin Liverpool sitä kuunnellessa mukana.
– Olen usein sanonut muille, että kannattaa mennä Liverpooliin Lontoon sijaan. Minusta moni ei osaa ajatella, että Iso-Britanniassa on muutakin kuin Lontoo. Minulle Liverpoolin arvoa nostaa, että seuramme päätti laajentaa vanhaa Anfieldia nykyisellä paikallaan. Minusta uuteen paikkaan tehdyt uudet stadionit kuten Arsenalilla, West Hamilla ja Manchester Citylla ovat vähän kuin juuriltaan
irti revittyjä paikkoja. Olisihan se outoa, jos Helsingin Olympiastadion olisi purettu ja tehty uusi stadion vaikka jonnekin Pasilan pohjoispuolelle, Timo pohtii.– Ensimmäiset muistikuvani Liverpool FC:n kannattamisesta ovat 1980-luvun alusta ja liittyvät etenkin King Kennyyn. Muistan myös, että Buster-lehdessä oli juttua Kevin Keeganista, mutta minulla ovat mielessä pysäytyskuvat nimenomaan Kenny Dalglishista. Muistan toki myös John Barnesin ja Ian Rushin, ja sitten myöhemmin itsekin urheillessani innostuin seuraamaan Robbie Fowlerin uraa. Ihan ensimmäinen selkeä tiettyyn hetkeen liittyvä Liverpool FC -muistikuva on Heyselin illasta, jolloin muistan kääntäneeni sattumalta silloin tulleista television ruotsinkielisistä uutisista isälleni tietoja mellakan uhreista. Minä olin silloin jo lukenut ruotsia koulussa sen verran, että pystyin tähän.
– Tosi tarkkaan olen seurannut Liverpool FC:n otteita koko 2000-luvun eli lopetettuani koripallon ammattilaistasolla. Sami Hyypiän ja Jari Litmasen tulo Liverpooliin tietysti lisäsi kiinnostusta ja myös ylpeyttä omasta seurasta. Samoin treble 2001 ja Mestarien liigan voitto 2005. Mutta samalla oli tietysti joka vuosi se pettymys sarjan päättyessä, johon liittyi samalla ajatus ”ehkä ensi kaudella”.
– Jürgen Kloppin tulo manageriksi 2015 oli minulle upea hetki. Hän on jotenkin ihan jotakin muuta kuin Mourinhot ja vastaavat. Toivoin, että hän onnistuu. Nyt on mukava nähdä, että voidaan olla mille tahansa aiemmalle aikakaudelle verrattavissa olevien hetkien äärellä. Jollekin sellaisellekin, missä Alex Ferguson onnistui Unitedissa. City on nyt sarjassa se mahdollinen kompastuskivi meille, ja siinä kilvoittelussa yksikin loukkaantuminen voi vaikuttaa. Mielestäni Kevin De Bruyne on Citylle paljon tärkeämpi kuin yksikään pelaajamme meille, Timo arvioi kauden 2021–22 edessä ollutta kahta finaalia ja sarjakauden loppua odoteltaessa ikään kuin ennakoiden Cityn Wolverhampton-ottelua, jossa De Bruyne harmiksemme teki neljä maalia.
– Kloppin joukkueessa tykkään siitä, että löytyy tällaisia Diazeja, joita ei tunneta, eikä edes olla kiinnostuneita jostakin Erling Braut Hålandista. Että osataan scoutata ja tuoda pelaajia, jotka kehittyvät ja istuvat joukkueen peliajatukseen jopa salamannopeasti. Se on eri asia kuin ostaa kalliilla yksilöitä, jotka eivät sitten välttämättä istukaan joukkueeseen. Eikä tähtimentaliteetti välttämättä edes sopisi Kloppin ajatusmaailmaan. Pelaajan pitää olla hänen johdettavissaan, Timo arvioi.
– Kloppin yhteys kannattajiimme on uskomaton. En osaa nimetä ketään muuta manageria, jolla se olisi samanlainen kuin hänellä. Eikä tämä ole hänelle uutta. Juttelin erään saksalaisen toimittajan kanssa, joka oli tavannut Kloppin Dortmund-aikoina. Hän kertoi, että Kloppin aura oli sielläkin lehdistötilaisuuksissa aivan omaa luokkaansa.
– Tänä päivänä kannattamiseni on ennen kaikkea otteluiden katsomista. Ne merkitään kalenteriin ja kotona tiedetään, että ne ajat on varattu. Työssä pitää olla tosi tärkeä este, että joku ottelu jää väliin. Toki myös näytän ottelupäivänä ja sen jälkeen sitä, että kannatan. Minulla on Valioliigan mestaruusvuoden pelipaita ja muutakin Liverpoolista seuran kaupasta ostettua tavaraa. Se on erittäin tärkeää, että tuotteet on ostettu jostakin ottelutilaisuudesta. Kun kaverillani on nyt lippu Pariisin UCL-finaaliin, olen ajatellut, pyytäisinkö häntä tuomaan minulle otteluhuivin sieltä. Tänään otin kuvausta varten mukaan huivin, jonka ostin Anfieldin kaupasta käydessäni katsomassa tulokseen 4–2 päättynyttä ottelua Burnleyta vastaan.
– Olen käynyt Anfieldilla vasta kaksi kertaa ja fiilis on, että pitäisi päästä käymään enemmän. Olenkin nyt suunnitellut, että rakentaisin esimerkiksi Lontoon kirjamessuille matkat niin, että niihin voi liittää junamatkan Liverpooliin ja käynnin Anfieldilla.
– Anfieldin tunnelma on mykistävän hieno, minkä ymmärsin kunnolla vasta sinne ensimmäisen kerran mentyäni. Intohimoinen fanitus isossa seurassa luo jotakin ainutlaatuista, mitä ei voi kokea muualla eikä muissa tilaisuuksissa kuten vaikka konserteissa. Ensimmäisen käynnin hospitality-lippujemme paikoille oli jostakin syystä tuplabuukkaus, minkä ansiosta se reissu parani entisestään sillä, että pääsimme istumaan ”varapaikoilla” liki eturivillä.
– Jalkapallo on liittynyt muutenkin matkoihin, jos mahdollista. Tuon McCartney-tapaamisen aikaan kävin esimerkiksi katsomassa Brentford-Norwich -ottelun, jossa Teemu Pukki teki maalinkin. Kun sitten istuin koneessa valmiina kotimatkalle, Teemu tuli yllätyksekseni istumaan liki viereeni ollessaan matkalla Suomen maajoukkueen riveihin. Kiva oli paiskata kättä ja kehua häntä hienosta maalista.
– Kirja-alallakaan ei tarvitse Liverpool FC:n kannattajana ja jalkapallon ystävänä kulkea yksin. Sain esimerkiksi tehdä Jari Litmasen ja Paavo Arhinmäen kanssa töitä heidän kirjoihinsa liittyen, ja monet seuraavat jalkapalloa kuten minä. Kun olen eri lajeja harrastanut ja seurannut, olen huomannut jalkapallon olevan jotenkin paljon isompaa ja erilaista tunnetasolla kuin minkään muun lajin. Ilokseni meidän työntekijöistämme nekin, jotka eivät muuten seuraa lajia, voivat tempautua jalkapallon luomiin tunnetiloihin, mihin muut lajit eivät näytä kykenevän. Se on jännää ja upeaa, Timo summaa kannattamisen iloja.
Timo Julkunen, lyhyet nopeat
All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Kenny Dalglish
Miksi juuri hän?
– Silloin kun fanius toden teolla alkoi muodostua niin King Kenny oli se, johon eniten huomio kiinnittyi. Ja on ehkä se ikonisin pelaaja lopulta kuitenkin.
Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
– Vaikea. Tasapainoilen Van Dijkin ja Mo Salahin välillä. Valitse Virgilin.
Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
– Pelipaikkansa paras maailmassa. Kuluva kausi osoittanut miten tärkeä joukkueelle. Todellinen johtaja.
Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme ja miksi juuri hänet?
– Haastava kysymys. Kloppilla & Co on taito löytää aina joku, joka ei ihan kaikkien tutkassa ensimmäisenä. Ja tehdä hänestä sitten parempi. Nyt puhutaan Fulhamin Carvalhosta, joten hänet nostan tähän.
- Keskikenttä kaipaa vielä uutta verta etenkin pitkien kausien rasituksen takia. Esim. Fabinho ei millään voi jatkaa näin kovilla minuuteilla kaudesta toiseen.
Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
– Tulikin mainittua Fabinho. Eli siihen keskikentän pohjalle kasvamaan tuleva Fabinho. Kuka se sitten onkaan.
Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10
- 10. Antaisin yksitoista jos mahdollista.
Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
– Manu varmasti se rakkain viha-rakkaussuhde. Man City kolkuttelee jo toki samaa tasoa.
Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
– Pitkät perinteet menestyksen jahtaamisessa. Nykyisin Cityn kanssa matsit melko uskomattomia jalkapallon mittareita myös.
Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
– Kyllähän se Ronaldo ärsyttää. Aikanaan Manussa myös Nani sai ei niin lämpimiä ajatuksia.
Hyvässä vai pahassa ja miksi?
– Sekä että. Nanin kohdalla sukeltelu jäi myös mieleen kentällä.
Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita? Joku pelaaja josta odotat meille tähteä?
– Aika vähän. Valitettavasti.
– Toivon että Harvey Elliott nousee kuntoon. Alkukausi ennen loukkaantumista antoi mahtavia viitteitä.
Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
– Liverpool-Man City 3–0. Huhtikuu 2010
Montako kertaa yhteensä? Koska viimeeksi, peli & tulos?
– Vain valitettavasti kahdesti. Lisää tulee kyllä aivan varmasti. Viimeksi Liverpool-Burnley 4–2 maaliskuu 2019.
Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?
– Never Walk Alone kyllä ehdottomasti. Melkein aina kotonakin ennen matsia. Laulukirja on hankittu kyllä. Mane, mane, mane Abban tahtiin tarttui kyllä heti.
Oletko käynyt stadionkierroksella? Arvosana kierrokselle (1-10, max 10)
– Kyllä. 10.
Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?
– Jalkapalloa, musiikkia ja tuttu.
Jokin erityinen lempijuoma siellä?
– Pintti on aina hyvä valinta.
Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Toimii. Ei mitään moittavaa.
Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?
– Anfieldin lähellä The Park toki. Vaihtelee paljon. Jopa turistirysäksi muuttunut The Cavern toimii. Brittien yhteislaulukulttuuri on siellä voimissaan ja tutustumisen arvoinen.
Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10?
– 10. Merkitys nousee vain iän myötä.
Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 ?
– 8
Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
– Tekisi mieli antaa enemmän mutta on niin paljon vielä kirittävää.