- TEKSTI ja KUVAT: Arto Rautio
Juha Varis lienee suomalaisille tutuin joko äänenä piirroselokuvissa tai töistään kameran edessä niin elokuvissa, tv-töissä kuin mainoksissakin. Nuo ääni- ja kameratyöt ovat Juhalle kuitenkin vain leivän lisä, päätyönään hän näyttelee Kansallisteatterissa. Liverpool-kannattaja Varis on ollut jo 1970-luvulta lähtien. Isoveli, tv ja Kevin Keegan saivat Juhan sydämen sykkimään Liverpoolin punaisille.
Tie teatterilavalle alkoi Juha Variksella jo lukiolaispoikana Viitasaarella. Hän oli vielä 14-vuotiaana hiihdossa oman ikäluokkansa kymmenen parhaan joukossa, mutta väsyi sitten huipputason kilpaurheilun eräänlaiseen julmuuteen ja yksilölajien - hiihdon lisäksi etenkin juokseminen – kovaan ja yksinäiseen treenaamiseen.
- Pohjoisessa Keski-Suomessa yksilölajit ja etenkin hiihto olivat vahvoilla. Kun urheilu kiinnosti ja asui pikkukylällä, energia suuntautui sitten etenkin hiihtoon. Eihän siinä treenaamisessa aina hirveästi hohtoa ollut, kun yksin juoksi suolla tai veti lenkkejä jossain metsäautotiellä autonrenkaat painoina. Olisin saattanut edetä hiihdossa pitkällekin, mutta lukioiässä mielenkiinto alkoi suuntautua muualle. Kaverit sanoivat sitten kilpaurheilun lopetettuani, että sinun pitäisi suunnata energiasi johonkin. Energiankäytön kohteeksi valikoitui harrastajateatteri, Juha kertoo.
- Lapsena esiintyminen rajoittui Löytänän ala-asteella tehtyihin kouluesityksiin. Asuinpaikka vaikutti vahvasti siihen, mitä saattoi tehdä. Siksi en ole esimerkiksi koskaan pelannut jalkapalloa puulaakitasoa ylempänä. Jalkapallo kyllä kiinnosti ja sitä potkittiin kotipiirissä kavereiden kanssa paljon. Raivasin itse pellolle pienen kentän, johon tein itse myös maalit, ja jonka myös pidin omin voimin pelattavassa kunnossa käsin työnnettävällä ruohonleikkurilla. Siellä sitten vietettiin kaverien kanssa ne hetket, jotka olivat mahdollisia. Vapaa-ajastahan kului paljon siihen kilpaurheiluun treenaamiseen.
- Näytteleminen tuntui heti harrastajateatteriin mentyäni omalta asialta, ja pärjäsin siinä hyvin. Sain mm. teatterifestivaalilla kunniakirjan. Tämän ansiosta sain 16-vuotiaana kiinnityksen Tampereen kesäteatteriin yhteen Hair-musikaalin päärooliin. Se puolestaan poiki työtarjouksen Kokkolan kaupunginteatteriin, jonne menin vakituiseen työsuhteeseen vain 17-vuotiaana vuonna 1998.
Juha kertoo työn Kokkolassa olleen mukava kokemus. Kun Kokkolan ympyrät ovat etenkin talvisaikaan sangen pienet, nuoren miehen mieli alkoi jo vuoden päästä palaa isommalle paikkakunnalle, jossa tapahtuisi Kokkolaa enemmän. Niinpä hän siirtyi seuraavaksi kiertävään lasten ja nuorten teatteriin Ahaa Tampereelle. Ahaassa Juha Varis viihtyi kolmisen vuotta.
- Ajattelin sitten 21-vuotiaana, että kyllä tässä pitää saada ihan oikea ammatillinen koulutus. Hain Teatterikorkeakouluun ja päätin, että jos en pääse, vaihdan sitten alaa. Mielessä oli, että jos ei neljän vuoden työkokemuksella teatterista pääse alan korkeakouluun, on väärissä hommissa. No pääsin kouluun ja sitä kautta ensin paikkaamaan Kansallisteatteriin. Tuossa paikkausroolissa miekkailin Esko Salmisen kanssa ilmeisesti niin vauhdikkaasti, että sain vuonna 1995 jo ensimmäisen ihan oikean roolin Kansallisteatterista. Ja vuonna 1998 Kansallisteatteri tarjosi niin sanottua hautapaikkasopimusta eli vakituista kiinnitystä. Siitä lähtien olen tehnyt päätyönäni teatteria Suomen Kansallisteatterissa.
Teatteri on kuin jalkapallojoukkue
Juha on tehnyt vuosien varrella paljon myös äänirooleja, tv- ja elokuvatöitä sekä mainoksia. Tuoreista äänirooleista mainittakoon esimerkkeinä Madagaskar-elokuvista tuttu pingviini Rico, Itse Ilkimys 3:n Balthazar Bratt, Zootropoliksen Mr. Big, Megamind ja Muumipappa tv-piirretyn uudelleen äänitetyssä versiossa. Kameratöistä viime ajat on ollut näkyvästi esillä Atrian mainossarja, jossa Juha on perheenisän roolissa.
- Teatterityö ja kameratyö ovat luonteeltaan kuin kaksi eri ammattia. Teatterissa samaa roolia voi esittää yli satakin kertaa, jolloin olennaista on uusiutua ja kehittää roolia niin, että niin itse kuin yleisökin saa uutta koko ajan. Kameran edessä se oma osuus voi olla kerrasta poikki. Teatterissa tehdään töitä yhdessä, tuetaan ja paikataan toisia mielestäni samaan tapaan kuin jalkapallojoukkueessa. Kameratöissä taas porukkaa tulee ja menee ja ala on kaikkineen välillä aika kova. Freelancereita on paljon ja moni on valmis tekemään halvalla roolin, että saa tehdä työtä, johon on intohimo. Siellä ovat kyllä aika vahvasti työnantajan markkinat, Juha Varis arvioi.
- Itselleni teatterityö on selkeästi pääasia, joka toki myös tuo taloudellisen perusturvan. En tyrkytä itseäni ääni-, kuva- tai mainosrooleihin enkä juokse koekuvauksissa. Jos joku haluaa nähdä minun esiintyvän, laitan lipun ja pyydän katsomaan työtäni näyttämöllä. Saatan toki soittaa ohjaajalle ja kertoa olevani kiinnostunut, jos kuulen jostakin kiinnostavasta projektista, mutta enemmän kyllä roolit liittyvät teatterin ulkopuolella siihen, että joku on minuun päin yhteydessä. Nämä sivutyöt sopivat teatteritöiden lomaan ja kun näyttelijän leipä ei ole kovin leveä, teen niitä perheen arkisten menojen eli leivän ja mm. lasten harrastusten rahoittamiseksi.
Vaikka Juha Varis on vasta 48-vuotias, on hänelle ehtinyt kertyä työkokemusta palkallisestakin näyttelemisestä jo 30 vuotta. Sitä kautta on ehtinyt oppia paljon ja saada uskoa myös kykyyn oppia ja uusiutua jatkossakin. Hän iloitsee ammatissaan siitä, että ei ole kahta samanlaista roolia. Teatterityössä miellyttää myös sen kollektiivisuus, jossa hän kokee tosissaan hyvin paljon sitä samaa, mihin on tutustunut mm. 15 vuoden aikana eläessään lasten jalkapalloharrastuksen mukana sekä pelatessaan itse salibandya aina kakkosdivaritasoa myöten.
- Kansallisteatteri on minusta ihannetyöpaikka. Työympäristömme on uniikki ja talon henki todella hyvä. Ohjelmisto on monipuolinen ja kiinnostava, ja ohjaajat vaihtuvat, mikä tuo tietysti oman lisärikkautensa työhön. Kyllä tämä on minulle aivan optimityöpaikka. Mainosroolit ovat omanlaisensa työsarkansa, mutta niissäkin Juha kertoo toimivansa asenteella ”heittäydyn rooliin sata lasissa”. Hänelle ne ovat samalla lailla vakavasti hoidettava leivänlisä kuin muutkin keikkatyöt.
- En lähtisi mainokseen, jos se sotisi omia eettisiä käsityksiäni vastaan. Kun olen hyväksynyt ajatuksen olla mukana mainoksessa, loppu mennään sitten täysillä sen idean pohjalta, joka mainoksen suunnittelijoilla on.
- Vaikka teatterityö on päätyö ja itselleni merkityksellisintä, on erilaisia keikkoja kiva tehdä taloudellisten syiden lisäksi siksi, että ne lisäävät osaltaan työn monipuolisuutta ja kirjoa, Juha summaa.
Haluan tulla muistetuksi isänä
Tapasimme Juha Variksen kanssa kesäisenä hellepäivänä hänen nykyisillä kotikulmillaan Helsingin Kallion Karhupuistossa. Teatterin kesälomasta huolimatta Juhan päivissä riitti ohjelmaa, mutta toki sieltä tovi löytyi myös Norwegian Woodille.
- Tietysti kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär, ovat tärkeä osa elämää, ja he ovat vieneet paljon työn ulkopuolisesta ajasta. Kun tulee loma-aika, isän seuralle riittää kysyntää. Siihen kuluu vielä aikaa ennen kuin kaikki lapset ovat lentäneet omaan pesäänsä. Kun miettii, mistä haluaisin tulla muistetuksi, toivon, että minusta jää mielikuva lapsia rakastavana ja heistä huolehtivana isänä, Juha kuvaa omia elämän arvojaan.
- Vaikka teen roolini aina niin, että lipun ostanut katsoja tai muu työn maksaja saisi täyden vastineen rahalle, ei haaveeni ole siis nousta legendaksi jossakin roolissa. Eikä se ole oikein mahdollistakaan, sen olen huomannut vuosien mittaan. Näyttelijät ja heidän roolinsahan unohtuvat väkisin katsojasukupolvien vaihtuessa - olitpa niitä tehdessäsi kuinka suuri tähti tahansa. Ja vaikka kamerarooleista jää pysyvämpi jälki, sama kehitys näkyy sielläkin. Kyllähän Aku Hirviniemi on kiistatta nykyihmisille paljon tutumpi näyttelijä kuin Tauno Palo, Juha hymähtää tähteyden merkitystä pohtiessaan.
- Mutta jos palataan vielä tähän loma-ajan viettoon, se ei ole muutenkaan mitään pötköttelyä. Kun olen kotoisin Viitasaarelta maalaistalosta, sen arjessa oli aina jotain tehtävää, ja totuin jo lapsena tämän jatkuvan työn teon rytmiin. Nykyisin olen ainoa perikunnasta, joka osaa pitää huolta siitä kotitalosta, jossa 90-vuotias mummoni yhä aika ajoin viettää aikaa. Niinpä loma-aikoina olen siellä paljon tekemässä jotakin ruumiillista työtä - kunnostushommia, kaatamassa polttopuita moottorisahan kanssa tai muuta vastaavaa, Juha kertoo yhdestä kiireiden taustatekijästä.
- Muutenkin tykkään käsillä tekemisestä. Esimerkiksi puun kaataminen kotipuolessa tuntuu hyvältä konkreettiselta asialta, joka on myös hyvää vastapainoa enemmän ilmaan piirtelyksi luonnehdittavalle työlle – etenkin kun sitä ei tarvitse tehdä koko ajan. Käsillä tekemiseen kuuluvat myös mm. polkupyörien rakenteleminen ja erilaiset puutyöt, Juha kuvaa vapaa-aikaansa.
- Sukututkimus ja monipuolinen liikunta ovat samaten osa arkeani. Liikunnassa olen kilpaurheilun lopetettuani hakenut nautintoa. Pelailemme yhä tutulla porukalla jalkapalloa tai salibandya. Lisäksi teen mm. pitkiä pyörälenkkejä. Saatan lähteä jonnekin ajamaan ilman tarkkaa suunnitelmaa, ottaa yöpaikan, kun siltä tuntuu, viettää illan olosta nautiskellen, ja jatkaa sitten seuraavana päivänä matkaa.
Jalkapallo ja Liverpool tulivat veljen mukana
Juha Variksen syntymäpaikaksi on merkitty Tampere. Tampereella hän on käytännössä kuitenkin asunut vain tovin noin parikymppisenä, kun oli työssä Ahaa-teatterissa.
- Sukuni juuret ovat olleet Viitasaarella lähes 500 vuotta, ja se on oikea kotipaikkani. Vanhempani, joista äitini on jo edesmennyt, lähtivät työn perässä Tampereelle. Synnyin siksi siellä vuonna 1970. Perheemme palasi kuitenkin pian takaisin Viitasaarelle, kun se ruoho ei ollut Tampereella sen vihreämmän oloista. Käytännössä olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni ison pitäjän pohjoisosassa Löytänän kylässä äitini vanhempien kanssa.
- Vaikka kolme vuotta vanhempi veljeni eli senhetkisistä käytännön sanelemista syistä lapsuutensa isäni vanhempien luona, olimme silti paljon yhdessä. Kun minä olen ollut aina tekijä, velimies on aina ollut enemmän katsoja. Niinpä hän ehti alkaa seurata jo 1970-luvulla televisiosta englantilaista jalkapalloa, ja opetti silloin minutkin katsomaan sitä. Muuan Kevin Keegan ja hänen seuransa Liverpool FC nousivat niistä otteluista sankareiksi ja jättivät lähtemättömän jäljen sydämeeni. Ja oli veljen ”opastuksella” varmaan vaikutusta myös omaan intoon potkia palloa kotipellolla kavereiden kanssa.
- Omaa jalkapallouraa minulla ei siis ole puulaakitason ja höntsäpalloilun lisäksi, mutta lasten kanssa on tullut olluksi tiiviisti helsinkiläisen jalkapallon kanssa tekemisissä jo noin 15 vuotta. Siinä mukana eläessä ja vähän valmennukseen osallistuessa on herännyt myös ajatus, että olisi mukava toimia joskus juniorivalmentajana. Nyt uskoisin olevani riittävän kypsä siihen työhön. Tosin valmentajan työsuhteissa on helposti samoin kuin teatterinjohtajan työssä vain kaksi hyvää päivää – aloitus- ja lopetuspäivä, Juha naurahtaa.
Juhan vanhin poika on jo armeijassa ja lopettanut pelaamisen, mutta nuorempi vetää 16-vuotiaiden joukkueessa PPJ:ssä yhä. Hän oli nuorempana oman ikäluokan HJK-edustusjoukkueessa, mutta sen valmennus- ja toimintamentaliteetti ei ollut Juhan mielestä pojalle omiaan.
- Siellä oltiin liian kilpailuhenkisiä ja istutettiin minusta liika penkillä. Minusta 8-14 -vuotiaita ei pitäisi liikaa jaotella senhetkisen tason mukaan, jo murrosikä voi muuttaa asetelmia paljon. Nyt hänellä on PPJ:ssä hyvän psykologisen silmän osaava valmennus, jonka ansiosta porukka nauttii pelaamisesta sen sijaan, että tekisi sitä hampaat irvessä. Siellä ymmärretään sekin, että palkinto motivoi hyviin tuloksiin paljon paremmin kuin kilpaurheiluun turhan usein liittyvä suoranainen julmuus, Juha kiteyttää oman nuorisovalmennusajattelunsa.
Yksi osa kannattajuutta Juhallekiin on ollut ostaa erilaisia Liverpool-asusteita ja vähän muutakin tilpehööriä. Asusteista jäljellä tosin ovat vain yhdet pelihousut 1990-luvulta, muut ovat hänen poikansa ottaneet ylpeinä omaan käyttöönsä.
Hiljainen Liverpool-kannattaja
Jalkapallon seuraaja ja Liverpoolin kannattaja Juha on ollut nyt jo noin 40 vuotta. Lajin seuraaminen ei ole rajoittunut vain Englantiin, vaan Juha kertoo seuranneensa aika ajoin myös muita sarjoja, esimerkiksi 1980-luvulla paljon Bayern Münchenin otteita. Myös maajoukkuefutis on kiinnostanut. Venäjän MM-kisoihin hän päätti lähteä poikiensa kanssa katsomaan neljännesvälieräottelua heti, kun lippuja tuli myyntiin, periaatteella ”maksaa mitä maksaa”. Poikien palaute ja koetut tunnelmat osoittivat, että satsaus oli kannattava.
- Unelmana on kokea kaikki tuo MM-kisojen tunnelma ja enemmänkin joskus myös Anfieldilla. Harmi kyllä kesälomamme aikana ei ole otteluita, ja ainakaan vielä aikataulujen hallinta ei ole sallinut matkaa sarjakaudella. Mutta unelma elää, ja kyllä se sitten varmaan tuntuu vielä tuota MM-otteluakin paremmalta, kun se unelma aikoinaan toteutuu.
Juhan vaimo on myös teatterialalla, mutta se ei ole lisännyt aikatauluongelmia.
- Puolisoni kanssa meillä on aika hyvä tasapaino töiden suhteen. Kumpikin saa tehdä niin paljon kuin lystää ja huvittaa, ja aikataulut sovitellaan yhdessä sen mukaan. Molemmat
olemme hyvin joustavia ja pidämme haasteista, jopa aikatauluhaasteista.
- Liverpool-kannattajana luonnehdin itseäni hiljaiseksi. Haluan nähdä joukkueen pelit, mutta katson ne yksin tai poikien kanssa keskittyen ja nauttien. Luulen, että tekisin niin, vaikka elämäntilanne sallisi lähteä johonkin katsomaan otteluita. Ottelupäivissä minulla on omat rituaalini ihan samoin kuin on ennen esityksiä tai oli ennen vaikkapa ennen hiihtokisoja. Se luo sitä merkityksellisyyttä asiaan. Ja pidän ehdottoman hyvänä, että tässä Liverpool-perheessäkin on tilaa erilaisille perheenjäsenille. Hienoa, että toiset haluavat ja jaksavat olla aktiivisempia kuin minä ja osallistua yhteisiin harrastuksiin.
- Vaimonikin seuraa jonkin verran futista, mutta yleensä katson ottelut siis yksin tai poikien kanssa. Eikä tv-ajasta ei tarvitse kisata, sillä emme katso sieltä juurikaan muuta kun
futista - tai no ehkä jotain muutakin urheilua. Muistelen, että kerran taisi olla jotain keskustelua siitä, että taasko on matsi. No sanoin, että annas rouva ne jalat tänne niin hieron
ne auki samalla kun jännitän matsia. Ja vaimo sai sitten voimallisen jalkapohjahieronnan ja näin itse sen matsin, jonka halusin katsoa.
Yksi osa kannattajuutta Juhallekiin on ollut ostaa erilaisia Liverpool-asusteita ja vähän muutakin tilpehööriä. Asusteista jäljellä tosin ovat vain yhdet pelihousut 1990-luvulta, muut ovat hänen poikansa ottaneet ylpeinä omaan käyttöönsä.
Nyky-Liverpoolin otteet ja Jürgen Kloppin tuoma ilme miellyttävät Juhaa. Hän pitää rohkeasta jalkapallosta enemmän kuin pyrkimyksestä junnata voittoja 1-0 -tuloksella.
- Usein jokin yksi pieni asia on voinut tuoda todella upeiden suoritusten lomassa epämiellyttävän tuloksen, mutta ne virheet pitää sitten käydä läpi ja ottaa niistä opiksi. Tässäkin jalkapallo ja teatteri muistuttavat toisiaan, Juha naurahtaa.
Juha Variksen lyhyet nopeat
All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Kevin Keegan. Lapsuuteni ehdoton idoli.
Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme ja mikä nostaa hänet suosikiksesi?
- Mo Salah. Hänen pelitapansa ja tottakai kehonhallinta ja nopeus.
Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme ja miksi?
- Kevin De Bruyne. Vahva keskikenttäpelaaja.
Entä mille pelipaikoille halusit kesällä vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
– Puolustus ja keskikenttä
Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10 (max. 10)
– 8
Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
– Real Madrid
Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
– Syy inhoon lienee kaikille selvä, kun joukkueessa pelaa eräskin S. Ramos
Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
– S. Ramos
Hyvässä vai pahassa ja miksi?
– Ei hyvässä. En ole koskaan välittänyt pelaajista, jotka pyrkivät ennen kaikkea vahingoittamaan muita.
Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
– Valitettavan vähän
Harrastatko oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
– Harrastan sitä kotimaassa
Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Fish and chips
Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
– 8
Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)
– 5
Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
– Ajanhallintaongelmainen kannattaja
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 60 syyskuussa 2018.