- TEKSTI: Arto Rautio
- KUVAT: Arto Rautio
Liverpool FC on minulle jo lapsuusajoilta periytyvä hyvä ystävä, jonka kanssa on mukava olla aina, kun siihen on aikaa ja mahdollisuus, luonnehtii suhdettaan seuraan Ison Pajan tunnetuin Liverpool-kannattaja Arto Nyberg.
Arto syntyi ja eli lapsuutensa eteläisellä Pirkanmaalla Viialassa, joka on nykyisin osa Akaan kaupunkia. Viiala on rautatien ja hyvien vesistöyhteyksien varrelle syntynyt teollisuuspaikkakunta, josta ovat Arton lisäksi lähtöisin mm. etenkin konstaapeli Reinikaisena tutuksi tul-lut näyttelijä Tenho Saurèn, Teräsbetoni -laulaja Jarkko Aho-la ja muusikko Harri Marstio. Yhteydet kotiseutuun ovat säilyneet, sillä Arto oli elokuussa mukana Viialassa AkaaAll Star vs. Zoom -jalkapallo-ottelussa Zoomin riveissä sekä vetämässä Vasenkätisten Vestivaaleilla vasenkätisten urheilijoiden paneelia.
– Koulupojan kannalta Viiala tarjoisi kesäisin mahdollisuuksia lähinnä uimiseen ja urheiluun. Siellä oli TUL:n ja SVUL:n yleisurheiluseurat sekä jalkapalloseura Viialan Peli-Veikot. Minä lähdin mukaan futikseen, jossa pelasin maalivahtina 16–17 -vuotiaaksi asti. Isäni, joka on myös jalkapalloihmisiä, toimi tuolloin ViiPV:n edustusjoukkuueen valmentajana.
– Suhteeni Liverpool FC:hen on peräisin tuolta ajalta. Luin Veikkaaja-lehdestä juttuja ja ihastuin sitä kautta kymmenvuotiaana Englannin maajoukkuemaalivahtiin Ray Clemenceen. Ajattelin, että noin kovan pelaajan seurankin täytyy olla tosi kova. Sitä kautta löysin Liverpool FC:n vuon-na 1976. Tätä suhdetta vielä vahvisti kirjeenvaihtoystäväni Pohjois-Englannista. Hän nimittäin lähetti minulle tuona samana vuonna Liverpoolin käsiohjelman yhden kirjeensä mukana. Se ikään kuin vahvisti, että tämä on seurani.
– Liverpoolin rinnalla olen aina kannattanut Valkeakosken Hakaa, joka oli ja on Viialasta katsoen kotimaisen jalkapallon valovoimaisin seura. Olinkin vuonna 2001 Olympiastadionilla aika ihmeissäni, kun katsoin Haka–Liverpool -peliä. En oikein tiennyt, kumpaa olisin kannattanut enemmän.
– Omalle jalkapallouralleni yksi ratkaiseva käänne oli Hurriganesin Roadrunner-LP, joka ilmestyi vuonna 1974. Vaikka punk sittemmin muodostuikin itselleni rakkaimmaksi musiikkityyliksi, vei tuo Roadrunner minut rockin syövereihin. Se oli lähtökohta kehitykselle, jonka seurauksena jalkapallo sitten jäi vakavana urheiluharrastuksena, kun rock ja tytöt alkoivat kiinnostaa enemmän. Kun jalkapalloon ja rockiin liitetään vielä olut, syntyy tietynlainen ihmisiä kokoava pyhä kolmiyhteys, johon pääsee hyvin tutustumaan mm. Lontoon ja Liverpoolin pubeissa.
– Erilaista höntsäjalkapalloa olen toki pelannut aina viime aikoihin asti. Kun lähdin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon, kuuluivat höntsäpelit tietysti ”opiskeluohjelmaan”. Viimeksi olen potkinut raittius- ja urheiluseuraZoomissa. Ikävä kyllä nyt on mennyt puolisentoista vuotta niin, että olen jalkani kunnon takia voinut osallistua kunnolla vain Zoomin jääkiekkotoimintaan.
Puheviestinnän opinnoista toimittajaksi
TV-persoonaksi Arto kertoo tulleensa monen sattumuksen kautta. Hän haki kaverin vinkin perusteella Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää.
– Puheviestinnän opintoihin oli aika helppo päästä ja saada opinnot siten käyntiin. Ei minusta kuitenkaan tullut opettajaa tai puheterapeuttia, vaan siirryin journalismin puolelle kuten aika moni muukin puheviestinnän opinnot aloittanut.
Opintojen ohella Arto toimi Jyväskylässä tiskijukkana ja hakeutui sitten myös paikallisradiotöihin. Paikallisradio-buumi oli tuolloin vahvimmillaan, joten sanavalmiille nuorelle miehelle riitti myös radiohommia.
– En ollut mitenkään erityinen toimittaja, kuten silloiset työkaverit muistelevat, mutta sain siitä kipinän ja kokemusta alalle, Arto naureskelee vanhojen kamujen naljailuja.
Tuolloin jo Ylen leivissä ollut Tero Liete kehotti Artoa hakemaan Radiomafiaan kesäksi 1992. Arto lähetti koenauhan Yleen, pääsi radioon töihin ensin kesätoimittajaksi ja sitten vakituiseksi. Samalla hän muutti Helsinkiin, joka on ollut hänen kotipaikkansa siitä lähtien.
Arto on ollut ”more or less” Ylen leivissä siis kesästä 1992 lähtien.
– Kävin tovin Punaisen ristin hommissa Tadžikistanissa ja olin vuonna 1994 puoli vuotta freelancerina Englannissa, kun vaimoni lähti sinne opiskelemaan.
– Televisioura alkoi, kun pääsin juontajaksi Ylen tuo-reeseen Aamu-tv:hen vuonna 1997. Eli ensi keväänä tulee täyteen 20 vuotta tv-töissä. Vuonna 2003 Kari Kyrönseppä kertoi, että Ylelle halutaan perustaa rauhallinen keskusteluohjelma sunnuntain alkuiltaan. Aloimme miettiä oh-jelmaa Liisa Akimofin kanssa ja tämä idea, jossa on kolme erilaista haastateltavaa suorassa lähetyksessä, on kestänyt siitä lähtien. Itse ohjelma alkoi vuonna 2004.
– Tällä hetkellä tiedossa on, että ohjelma jatkuu varmasti tämän vuoden loppuun. Niinpä ensi kevään futismatkoja Anfieldille ei ole vielä voinut alkaa miettiä, vaan täytyy odottaa ensin päätöstä ohjelman mahdollisesta jatkosta, mikä tietysti vaikuttaa omiin aikatauluihini.
– Itse ohjelmaa tekee nykyisin kolme henkeä. Aloitimme uuden kauden suunnittelun heti kevään viimeisten oh-jelmien jälkeen tiukalla parin viikon suunnittelusessiolla. Etenkin alkusyksy pitää saada valmiiksi ennen lomia.
– Jo pelkästään kolmen erilaisen mielenkiintoisen henkilön löytäminen samaan ohjelmaan on aika haasteellista. Henkilömixin kokoaminen on aikamoinen palapeli, sillä mukana ei voi olla esimerkiksi kolmea urheilijaa tai näyttelijää. Lisäksi ohjelma pitää saada sopimaan kutsuttavien henkilöiden kalenteriin. Esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren kalenteriin vierailu ohjelmassa sopi vasta reilun vuoden päästä siitä, kun häntä pyydettiin mukaan.
– Keskusteluohjelman idea on, että haastateltavat ovat keskiössä ja saavat puhua omalla äänellään. Silloin mennään mielestäni pieleen, jos juontaja on pääosassa ja haastateltavien tehtävä on korostaa juontajan egoa.
Gerry Marsden ja Kopin purkaminen
Englannissa ollessaan Arto teki freelancerina töitä mm. Radiomafialle ja kiersi niissä merkeissä eri puolilta saarta. Ylelle syntyi esimerkiksi 12-osainen ”missä he ovat nyt” -sarja, jota varten hän kävi jututtamassa mm. Sladen, Sweetin ja Damnedin jäseniä, Gary Glitteriä sekä tietysti Gerry Marsdenia. Marsdenin takia Arto lähti pariskunnan yhden huoneen, yhden sängyn, yhden kaapin ja jaetun kylpyhuoneen asunnosta Lontoon kupeelta Liverpooliin. Samalla matkalla hän pääsi vierailemaan elämänsä ensimmäisen kerran Anfieldilla.
– Tein juttua Marsdenin kanssa samaan aikaan, kun vanhaa seisoma-Kopia purettiin yleisön buuatessa ympärillä. Pääsin myös käymään stadionin sisätiloissa, jossa minulla oli onni saada moikata Ian Rushia. Mutta livejalkapalloa en siis nähnyt ensivisiitilläni Anfieldille, Arto tiivistää reissun annin jalkapalloilullisessa mielessä.
– Tein tuon Englannissa oleskelun aikana myös juttua Millwallista, jonka ruorissa oli siihen aikaan Mick McCarthy. Yritin terävänä toimittajana kysellä häneltä seuraan liittyvästä oikean laidan liikehdinnästä. McCarthy totesi, että ainoa oikean laidan liikehdintä, josta hän tietää jotakin, tapahtuu kentällä. Että jos olet tullut tänne puhumaan politiikkaa, tuossa on ovi, mutta jos haluat puhua jalkapallosta, jatketaan.
– Suomessa olen nähnyt Liverpool FC:n livenä ensimmäisen kerran Olympiastadionilla vuonna 1982. Meitä taisi olla noin 5000 henkeä seuraamassa, kun HJK voitti Liverpoolin 1–0. Ajoimme Helsinkiin yhdessä isäni kanssa katsomaan peliä ja sitten sen jälkeen takaisin kotiin.
– Harmi kyllä tuon ottelun nauhoitteet ovat tuhoutuneet. Sain ne HJK:sta lainaan yhtä ohjelmaani varten, mutta kun pistimme nauhat pyörimään, kuva oli epäselvää mössöä. Rehellisesti sanoen en muista sen ottelun maalia (tekijä oli muuten Atik Ismail), enkä noin yleensäkään eri otteluiden tapahtumia. Poikkeuksena on Istanbulin ihme, joka on kyllä taltioitunut mieleeni ilmeisen pysyvästi.
– Olin myös Myllykoskella katsomassa MyPan ja Liverpoolin ottelua vuonna 1996. Menin Anjalankoskelle Liverpool-kannattajien linja-autossa ja tarkoitus oli, että tulisin myös takaisin Helsinkiin sen kyydissä. Se bussi lähti kuitenkin niin aikaisin takaisin, että jäin matkasta pois. Mutta jotenkin sieltäkin sitten kotiin selvittiin.
– Kaiken kaikkiaan olen siis nähnyt Liverpoolin pelaavan livenä 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvulla. Ja tarkoitus on päästä näkemään ykkösmiehistö paikan päällä myös tulevaisuudessa.
Matkoilla Babelin ja Suarezin kanssa
– Ensimmäinen jalkapallokokemukseni Anfieldilta on vuodelta 2001, jolloin olin katsomassa Englannin ja Suomen välistä jalkapallomaaottelua. Sen jälkeen olen sitten onnistunut käymään siellä katsomassa myös Liverpoolin pelejä muistaakseni 6–7 kertaa.
– Kun matkustan Englantiin Lontoon kautta, tulevat pelireissut hoidetuksi junalla Lontoosta. Joskus tarjolla on ollut myös tosi edullisia junalippuja ensimmäiseen luokkaan. Huomasin yhden tällaisen reissun paluumatkalla Lontooseen siellä ensimmäisessä luokassa, että vieressähän istuu ihan Ryan Babelin näköinen mies. Etätsekkasin viesteilemällä Kari Ylänteen kanssa, että näköhavaintoni oli oikea. Ja kun se oli oikea, aloin jutustella hänen kanssaan. Jari Litmanen oli tietysti yksi tärkeä puheteema entisen Ajax-pelaajan kanssa.
– Kun matka eteni, havaitsin Liverpool-väritteistä liikehdintää junassa. Hetken kuluttua sen syykin selvisi, kun Luis Suarez tuli osastoon lastensa kanssa. Tietysti hänenkin kanssa piti muutama sana vaihtaa. Selvisi, että Luis on kovin mukava ja rento kaveri. (Tämä oli havaittavissa Arton ja Luisin lämminhenkisestä yhteiskuvastakin, jonka Arto etsi jutustelun aikana esille kännykästään.)
– Ikävä kyllä etenkin tämä sunnuntain alkuillan suora lähetys haittaa aika paljon ottelumatkojen tekoa. Lisäksi Liverpoolin pelit ovat muutenkin viime aikoina usein jääneet väliin, kun niitä on ollut kovin paljon juuri sunnuntaisin. Mielestäni jalkapallo pitää nähdä suorana, minkä takia ei ole ottanut pelejä kovalevylle jälkikatsontaan. Erikoisen hienot maalit tms. huippukohdat voin kyllä kaivaa esiin jälkikäteen, mutta muuten siis elän ottelut mukana niiden ollessa käynnissä tai en ollenkaan.
– Olen seuran jäsen ja ostin jäsenyyden myös pojalleni, että yhteiset futismatkat olisivat mahdollisia. Esimerkiksi alkavalle kaudelle en ostanut kesän myynnistä yhtään lippua, kun otteluohjelma ja tv-ohjelmani tai lomiemme aikataulut eivät antaneet siihen edellytyksiä. Jos on tullut yllättäen tilaisuus käydä paikan päällä, olen kyllä saanut kavereideni kautta ihan normihintaan lipun aina.
– Poikani käy jalkapallopeleissä kanssani, jos pyydän hänet mukaan. Muuten innostus jalkapalloon ei ole tarttunut häneen. Hän viihtyy enemmän lukemisen ja shakin parissa. Etenkin tuo innostus shakkiin on varmaan veren perintöäkin, sillä olen itsekin harrastanut lajia. Etenkin pikashakki on mieleeni. Siinä olen myös kilpaillut ihan hyvällä menestykselläkin aina SM-kisoja myöten.
Olutkirjailija ja rokkari matkustaa
Tv-työn ja jalkapalloharrastuksen lisäksi Arto tunnetaan mm. Lontoon pubit -kirjasta ja Nyrok Dolls -yhtyeen jäsenenä.
– Lontoon pubit on kyllä Kari Ylänteen kirja, jonka teossa avustin parin vuosikymmenen Lontoon käyntien tuomalla tiedollani. Hyvät pubit kuuluvat myös Liverpool-käyntieni ohjelmistoon. Liverpooliahan sanotaan real alen pääkaupungiksi ja hyvän oluen ystävänä tietysti maistelen niitä mielelläni. Samaten paikallinen hyvä ruoka kiinnostaa. Mielestäni kussakin maassa pitää perehtyä sen maan ruokaperinteen helmiin, mikä ohjaa ruokapaikkavalintojani. Sekä oluen että ruoan kanssa olen jossain keskivertokuluttajan ja hifistin välimaastossa. En esimerkiksi tee tarkkoja muistiin-panoja nauttimistani oluista.
– Matkustaminen on ollut aina yksi intohimoni. Olen onnistunut käymään tähän mennessä jo 55 eri maassa. Tämän päivän maailmantilannetta katsellessa tulee välillä mieleen, että onneksi. Kyllähän sitä toisinaan miettii, uskaltaako koh-ta matkustaa mihinkään. Mutta täytyy uskoa, että tilanne tästä rauhoittuu hiljalleen.
Stadionilla paljastui, että ko. liput oli varastettu joskus ja paikat myyty sittemmin uusilla lipuilla, ja Arto ystävineen heitettiin kesken ottelun ulos.
Yksi näistä Lontoon käynneistä oli vuonna 1996 jalkapallon EM-kisojen aikaan. Arto muisteli vuoden 2016 EM-kiso-jen aikaan tehdyssä ja yhä Yle Areenasta löytyvässä Pallopojat-jatkossa etenkin tuon reissun seikkailua Wembleyllä. Arto lähti kavereineen etsimään lippuja Englanti–Sveitsi -otteluun, kun sattui olemaan silloin Lontoossa, ja sai liput lopulta epämääräiseltä hipiltä ilmaiseksi. Stadionilla paljastui, että ko. liput oli varastettu joskus ja paikat myyty sittemmin uusilla lipuilla, ja Arto ystävineen heitettiin kesken ottelun ulos. Vuosien 2000 ja 2004 EM-kisoissa hän on istunut kat-somossa ihan virallisilla lipuilla.
Arto on ollut reilun 10 vuotta myös Mauri Kunnaksen kokoaman Nyrok Dolls -yhtyeen jäsen.
– Tämä lähti Otavan pikkujouluista vuonna 2003. Mauri kierteli siellä ja pyysi suunnilleen kaikkia mukaan bändiinsä. No sanoin sitten lopulta, että lähden jos Pasi Heikurakin lähtee. Pasi lupautuikin mukaan ja lisäksi Juba Tuomola lähti basistiksi. Siitä se alkoi. Bändin nimi on yhdistelmä Maurin Nyrok City -sarjakuvan ja New York Dolls -yhtyeen nimistä.
– Itse en ole mitenkään musikaalinen ihminen enkä soita mitään instrumenttia. Olen ”suunsoittajana” bändissä nykyisin soittavien ja laulavien Mauri Kunnaksen, Juba Tuomolan, Kjell Westön, Aku Syrjän, Silja Sillanpään eli Kat-ti Matikaisen ja Pasi Heikuran jatkeena. Tämä on minulle sellaista mukavasti miestä karaisevaa omille epämukavuus-alueille menemistä. Kovin paljon bändi ei vie aikaa, sillä tänä vuonna on harjoituksia ollut kahdesti. On meillä vuosittain yksi keikkakin.
Raittius- ja urheiluseura Zoom on Artolle Nyrok Dollsia selvästi aktiivisempi harrastus. Tiistai- ja perjantaiaamuisin hän on mukana Zoomin harjoituksissa, tosin nyt siis vain jääkiekkotreeneissä. Zoom on Artolle tavallaan myös osa työtä, sillä Zoomissa syntyneet verkostot ja käydyt jutustelut auttavat myös oman ohjelman suunnittelussa.
Olen casual-kannattaja
Arto luonnehtii itseään Liverpool FC:n casual-kannattajaksi.
– En seuraa Liverpoolia fanaattisesti, mutta en osaa olla ilmankaan, ja olen ollut seuran jäsen jo vuosia. En siis muista klassikko-otteluita tai -maaleja paitsi tuon jo mainitun Istanbulin ihmeen. En myös ole jaksanut aktivoitua esimerkiksi paikallisen kannattajayhdistyksen toimintaan. Seura kulkee elämässä mukana hyvänä ystävänä koko ajan, mutta yhteytemme ei ole erityisen tiivis eikä säännöllinen. Toki työllänikin on tähän vaikutuksensa, kuten jo totesin.
– Televisiosta olen seurannut seuran sarjapelit, kun siihen on ollut mahdollisuus, harjoituspelejä en niinkään. Futiksen ohella seuraan myös jonkin verran lätkää, jossa suosikkijoukkueeni on Tappara. Käymme Simo Frangenin kanssa katsomassa livenä Tappara-Ässät pelin kerran kaudessa ja lisäksi katson jääkiekon arvokisalähetyksiä.
– En kulje Liverpool-asusteissa, en kyllä myöskään Valkeakosken Hakan tai Viialan Peli-Veikkojen. Liverpool-esineistöni rajoittuu vanhoihin otteluohjelmiin ja jäsenmaksun yhteydessä saatuihin kyniin, huiveihin, kirjasiin yms. tuotteisiin. Nyt viimeksi, kun tässä yhteydessä tuli uuden Main standin valmistumisen kunniaksi seuran historiasta kertova kirjanen, ihmettelin muuten, ettei Sami Hyypiää ollut mainittu kirjasessa ollenkaan.
– Olen tyytyväinen, että Anfield säilyi samalla paikalla kuin se on ollut. Näin sen perinne ja tunnelma eivät hävinneet uuden stadionin rakentamisen mukana. Arsenal-kaverini ainakin ovat valittaneet, ettei seuran uudella stadionilla ole samanlaista tunnelmaa kuin vanhalla Highburylla.
Arto Nybergin lyhyet nopeat
All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Maalivahti Ray Clemence
Miksi juuri hän?
– Hänen pelejään en muista yhtään, mutta hänen takiaan aloin seurata Liverpool-merkkistä seuraa noin vuonna 1976.
Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme (tai viime kaudella kai oikeammin)?
– Viime kauden joukkueesta on kyllä paha nimetä ketään, mutta sanotaan nyt Coutinho.
Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
– Hänet, joka parhaiten siihen sopii.
Entä mille pelipaikoille haluaisit nyt vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
- Tätä fundeeratessa se vasen puolustaja taitaa puuttua.
Miten Jürgen Klopp on onnistunut managerina asteikolla 1-10?
– Early days.
Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
– En jaksa keskittyä jalkapallossa jonkun henkilön tai seuran inhoamiseen. Omien seuraamisessa on ihan riittävästi.
Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
– Enpä juuri.
Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
– Maaliskuu 2001, Englanti – Suomi, 2-1. Mutta ihan ensimmäisen kerran kävin keväällä 1994, kun siellä järjestettiin tapahtuma, jolla juhlistettiin, tai ”juhlistettiin” Kopin muuttamista seisomakatsomosta istumakatsomoksi.
– Olin tekemässä radiohaastatteluja liverpoolilaisista entisaikojen ykkösbändeistä. Jututin tuona päivänä mm. YNWA:n levyttänyttä Gerry Marsdenia. Mukava mies. Moikkasin myös Ian Rushin kanssa stadionin uumenissa.
Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?
– 6–7 kertaa, en muista viime kerran peliä..
Laulatko Anfieldilla aina mukana? Osaatko kannatuslauluja?
– En
Oletko käynyt stadionkierroksella ja/tai Melwoodissa?
– En
Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?
– Ystävällinen kulttuurikaupunki
Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä vai meneekö mikä vain sopivassa seurassa tai paikassa?
– Kyllä, joka kerta. Real alen pääkaupunki, kuten itse mainostavat itseään. Hienoja pubeja, loistavia oluita.
Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Mainettaan parempi
Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?
– Roscoe Head. Käyn siellä joka kerta.
Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10?
– 2
Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
– Laiska kannattaja ei ansaitse enempää.
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 54 syyskuussa 2016.