- TEKSTI: Tommi Liutu
-KUVAT: Timo Härkönen
Tällä kertaa lehtemme sivuja saapuu valloittamaan Kaakkois-Suomessa vaikuttava ja näköradiostakin monelle tuttu sinisiin pukeutuva punaisten kannattaja, vanhempi konstaapeli Timo Härkönen.
Esittele itsesi useammalla lauseella.
Oi! Olen Timo Härkönen Imatralta ja kannatan Liverpoolia. Joku teistä lukijoista on saattanut nähdä meikäläisen seikkailevan telkkarissa sellaisessa sinisessä haalareissa. Olen kotoisin Savonlinnasta ja aikojen saatossa työ heitti minut monen mutkan kautta Imatralle.
Pikkulinnut lauloivat, että olet itsekin potkinut palloa aikoinasi.
Kyllä vaan. Taisin aloittaa jalkapalloilun vuonna 1981 ja pelasinkin jalkapalloa aktiivisesti noin 17 vuotta.
Juniorivuodet meni kasvattajaseura STPS:ssa. A-junnu-ikäisenä pelasin sitten FC Savonlinnassa nuorten I-divaria ja karsittiin A-juniorien SM-sarjaan. Lopulta ei vaan taito kuitenkaan riittänyt nousuun.
Jatkoin FC Savonlinnassa ja pelasin muutamassa II-divarin pelissäkin 90-luvun alkupuolella, kun savonlinnalainen jalkapallo vielä oli tuolla tasolla. Armeijavuoden jälkeen pelasin muutaman vuoden IV-divaria Kerimäen Sapo:ssa, jolloin taidettiin karsia III-divariin parinakin vuotena. Tuolloin ei kyllä enää ollut sellaista palavaa poltetta menestyä ja onnistua, vaan se oli enemmänkin hauskanpitoa lievästi hammasta purren.
Pelaaminen jatkui opiskeluaikanani poliisikoulun joukkueessa ja kun lopulta päädyin Imatralle töihin pääsin vielä mukaan PaSa:n joukkueeseen. Tämän seuran riveissä aktiivinen ”jalkapallourani” seuratasolla lopulta päättyi syksyllä 2004 ja naulasin Adidaksen Copa Mundialit seinään. Aika ei vaan enää riittänyt – eikä 30-vuotiaana pystynyt enää kunnolla palautumaan yövuoroista neljän tunnin yöunilla lähteäkseen seuraavana päivänä bussimatkalle vieraspeliin.
Vieläkö aika riittää veralla pallotteluun?
Eräässä paikallisessa irkkupaarissa oltiin käyty vuosia katsomassa jalkapallomatseja ja viisasteltu/analysoitu eri joukkueiden pelejä, kunnes yllättäen pubin kantapeikkoporukka haastoi meikäläisen takaisin viheriölle. Tämä ihme tapahtui vuonna 2012. Ei muuta kun nappikset jalkaan ja kentälle, vaikka kahdeksaan vuoteen en ollut pitänyt jalkapallokenkiä edes jalassa!
Se tunne kun keskitykset, laukaukset ja syötöt alkaa pikku hiljaa menemään kohdilleen. Niin, ja se leikatun viheriön tuoksu! Nyt käydään edelleen samalla pubiporukalla pelaamassa talvella sisäfudista ja kesällä nurmella, mutta ei enää millään sarjatasolla. Jalkapallourani aikana on kohdalle osunut myös melkoisen monta loukkaantumistakin. Molemmat polvet ja vasen nilkka ovat ”rytkähtäneet” useita kertoja rimpuillessani pallon perässä niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä.
Seuraatko paikallista tai ylipäänsä kotimaista jalkapalloa?
En oikeastaan seuraa imatralaista jalkapalloa. Seuraan kotimaisista joukkueista enemmän KTP:tä ja MyPa:aa, sekä tietysti Huuhkajia. MyPa:n pelissä pääsin käymään viime kesänä kahdesti ja KTP:n pelissä kerran. Myös Huuhkajien edesottamuksia olen käynyt seuraamassa Helsingissä.
Kuinka sinusta tuli Liverpool FC:n kannattaja?
Isäukon kanssa seurattiin hyvinkin kiinteästi Englannin jalkapalloa 1980–90-luvuilla telkkarista joka lauantai. Tuolloin kannatin Wimbledon FC:tä. Olihan tuo Crazy Gang voittanut FA Cupin vuonna 1987 – ja vieläpä juuri Liverpoolia vastaan.
Löytyy muuten vielä vanha Wimpelin pelipaitakin kaapista.Kun sitten aikanaan Wimbledonin Valioliigataival päättyi, oli vaan valittava uusi kannatuksen kohde Valioliigasta. Isäukko oli Liverpoolin kannattaja, joten oli helppoa alkaa seuraamaan sitä – varsinkin kun isäukko vielä tiesi tästä Liverpoolin paremmasta seurasta melkoisesti.
Näkyykö kannattajuus arjessasi?
Kyllä näkyy. Vaatekaapista löytyy kolme kaulahuivia, kaksi verkkatakkia, kolme pelipaitaa, tuopinalusia, avaimenpe-riä, pinssejä, isohko lippu ynnä muuta. Kylälle kun lähtee, niin jotain Liverpoolia pitää olla aina yllä. Työpaikalla on pari kahvimukia toisten joukkueiden kannattajien harmiksi.
Entä miten kannattajuus on vaikuttanut elämääsi?
Seuraan some-maailmassa joukkueeseen liittyviä sivustoja ja ryhmiä. Ja jos jossain illanvietoissa tulee jalkapallosta puhetta, alan ensimmäisenä selvittämään kuka on minkäkin joukkueen kannattaja.
Mitä laulu ”You’ll Never Walk Alone” merkitsee sinulle?
Se merkitsee paljon. Se merkitsee minulle sitä tunnetta, että et ole maailmassasi yksin ja vaikka räntää tuleekin joskus niskasta sisään, on toivoa aina. Voin sanoa, että silmäkulma kostui kun ensimmäisen kerran kuulin laulua laulettavan Anfieldilla.
Miten kiteyttäisit lyhyesti Liverpoolin kannattamisen?
Se on kuin perheenjäsen, joka välillä kiukkuaa ja sotkee paikkoja (joukkueen hävitessä). Silti rakastat sitä, etenkin kun elät sen kanssa vielä tulevat vuosikymmenet.
Onko lähipiirissäsi muita Liverpoolin kannattajia?
Kyllä on, useita. Näistä ehkä kovimpana fanina imatralainen Pate. Hänen fanituksensa on sen verran korkeammalla tasolla, että meikäläinen ei pärjää hälle millään. Toisaalta eipähän ole tarvetta pärjätäkään, koska olemme samalla puolella. Hän on myös käynyt myös usein Anfieldilla.
Mitä ajattelet brittiläisestä kannatuskulttuurista siviilinä?
Kannatuslaulut, soittimet ja ivalaulut kuuluvat kannattamiseen ja ovat raikuneet varmaan jo roomalaisten ajoista lähtien. Hyvä niin. Minkäänlainen väkivalta ei kuitenkaan kuulu kannattamiseen missään lajissa ja tämän suhteen brittiläinen kannatuskulttuuri onkin mennyt parempaan suuntaan vuosien saatossa. FIFA:n huliganisminvastaiset toimet ovat purreet hyvin myös saarilla.
Mielestäni rasismi, sen lietsominen ja ääritekoihin valmiit kannattajajoukot eivät kuuluu jalkapallokulttuuriin ollenkaan. Euroopassa on valitettavasti yhä useita maita, joissa suoranainen huliganismi on jokapäiväistä. Mikäli seura, maan viranomaiset ja jalkapalloliitto eivät yhdessä saa huligaanejaan kuriin, tulisi joukkue – oli sitten kyse seura- tai maajoukkueesta – sulkea kokonaan pois arvoturnauksista määräajaksi.
Soihtujen polttamisen kanssa on vähän niin ja näin. Itse koen, etteivät tifot ja soihdut kuulu yhteen ja samaan paikkaan. Tosin näin hiljattain erään videon, jossa yhden joukkueen matsissa poltettiin ihan huolella soihtuja, mutta soihtujen polttaminen tapahtui paloviranomaisten valvonnassa: Kentän kupeeseen ja osittain katsomoon oli kokoontunut soihdunkantajia, jotka polttivat soihtunsa turvallisessa paikassa palomiesten valvonnassa ja lopul-ta nakkasivat palavat soihdut vesisaaveihin. Jotenkin näin valvottuna soihtujen polttaminen voisi olla ihan hyvä juttu ja toisi varmasti tunnelmaa katsomoon.
Ensin tulisi pyrkiä ajattelemaan järkevästi ja annetaan vuolas palaute vasta sitten eikä karjuta törkeyksiä eetteriin samatien kun harmittaa.
Entäpä miten näet asian työsi puolesta?
Näen nämä asiat pelkästään turvallisuusviranomaisen silmin myös vapaa-aikanani. Tappelut ja ilkivallanteot katsomoissa tai kaduilla ovat äärimmäisen typeriä. Ja aina joku (toim.huom. valitettavan usein vielä väärä tai täysin ulkopuoli-nen taho) joutuu korvaamaan aiheutuneet vahingot. Itse en ole ollut katsomassa tai työni puolesta valvomassa sellaista matsia missä olisi nujakoitu. Kaduilla kyllä.
Suomessakin poliisi toki varautuu kannattajaryhmien välisiin yhteenottoihin. Täälläkään kypäräpäiset mellakka-poliisit eivät pyytele anteeksi jos joutuvat sukeltamaan hulinoivan sakin keskelle hakeakseen jonkin agitaattorin pois tilanteen rauhoittamiseksi. Siellä voi tulla ”virvotuksi” tai saada OC-kaasua kasvoilleen mikäli ei usko poliisin käskyjä. Poliisi siis vastaa voimankäytöllään hangoitteleville huligaaneille.
Miten kuvailisit Liverpool FC:n kannatuskulttuuria?
Wonderful! Kerrassaan erinomainen. Toivoisin ainoastaan, että se oma mielensäpahoittaminen jokaisen osalta olisi maltillista: Ensin tulisi pyrkiä ajattelemaan järkevästi ja annetaan vuolas palaute vasta sitten eikä karjuta törkeyksiä eetteriin samatien kun harmittaa.
Poolissa taas sain käsityksen, etteivät kannattajat tappelisi keskenään ja nauttisivat jopa jonkinasteista keskinäistä kunnioitusta. Laululla ja naljailulla kuulema pärjää Liverpoolissa punaiset ja toffeet keskenään. Paikalliset kertoilivat myös, että Scumchesterissa Cityn ja ManU:n kannattajat tappelevat kyllä kylillä keskenään. Kuinka yllättävää...
Onko kannatusyhdistyksen toiminta sinulle kuinka tuttua?
Osittain on. En ole virallisen kannattajayhdistyksen jäsen, sillä en ole omaa saamattomuuttani saanut aikaiseksi maksaa vuosimaksua. Olen kuitenkin lukenut tätä lehteä, jonka Arponen on toimittanut minulle muutamana jou-luna joululahjaksi. Lisäksi seuraan Liverpool-aiheisia si-vustoja ja olen mukana OLSCF:n Facebook-ryhmässä. On erinomaista, että Liverpoolin fanittamiseen innostuneet kannattajat tekevät lehteä. Se yhdistää kannattajia Suomessakin ihan varmasti.
Ymmärtääkseni olet itsekin vieraillut Anfieldilla?
Jes, kyllä vaan! Lada66 järkkäsi neljälle innokkaalle reissun vuonna 2010, jolloin pääsimme helmikuiseen Liverpool–Blackburn -peliin. Peli päättyi lopulta 2–1 kotivoittoon ja näin kun Stevie G iski maalin. Toistaiseksi kyseinen reis-su on ollut ainoa, mutta tekisi niin mieli lähteä sinne uudelleen. Paljon jäi näkemättä ja kokematta vaikka viikko kaupunkia rymyttiin. Stadionkierrosta ei tullut rumuttua.
Kaupunki oli lopulta aika selkeä. Keskustan ostosalueet, pubit, Albert Dock, eri kaupunginosat ja katedraali olivat lopulta kohtalaisen selkeitä, eikä kaupunkiin parin päivän jälkeen juurikaan eksynyt. Tykkäsin valtavasti.
Löytyi ja useita! Pubeista jäi mieleen ainakin Baltic Fleet (jossa pääsimme tutustumaan kellaritason olutpani-moon), Cavern Club ja Pub, Fly in the Loaf, Swan Inn, Glo-be, Pilgrim, Belvedere Arms, Peter Kavanagh’s, Philhar-monic, Beehive, Albert ja Jacaranda. Ai miksi jäi mieleen? Onneksi Lada otti runsaasti reissusta kuvia...
Oi! Monia real ale ja bitter -tyyppisiä oluita, joista ehkä päällimmäisenä Cainsin oluet. Sitten oli ihan yksittäisiä löytöjä, joista erityisesti mieleen jäi Cross Bay Breweryn Hurricane Bitter ja Boggart Breweryn Rum Porter! Toki monessa paikassa oli saatavilla Guinnessia.
Joukkue on nyt hieman heikompi kuin edellisellä kaudel-la. Suárezin lähtö ja Sturridgen loukkaantumishuolet ovat ajaneet joukkueemme jonkin sorttiseen kriisiin, eikä voittoja tunnu tulevan.
Haastattelujen lomassa (8.11.) saimme juuri köniin Chelsealta lukemin 1–2, joten hammasta tässä joutuu puremaan. Mestareiden liigassakaan ei jatkopaikka ole omissa käsissä, mutta kyllä täältä vielä ponnistetaan. Mestaruus lienee karannut jo käsistä, mutta jos edes kolmen sakkiiin Valioliigassa päästäisiin.
Rodgers teki kovan tempun nostaessaan Swansean Valioliigaan. Lisäksi viime kaudella meillä oli hallussa mesta-ruusavaimet ja tällöin BR kantoi hienosti vastuunsa, eikä selitellyt turhia. Nyt BR:lle olisi varmistettava työrauha ja annettava miekkosen tehdä tämän kauden osalta kaik-ki mihin vain kykenee. Taustavoimat meillä on kuitenkin kunnossa, eikä BR kulje koskaan yksin, vaikka pelit menisivätkin hetkellisesti päin peetä.
Stevie G. Tykkään myös Raheem Sterlingista ja Daniel Sturridgesta. Lisäksi Simon Mignolet on mielestäni osoittanut olevansa hyvä veskari.
Entä ketä pidät joukkueen tärkeimpänä pelaajana?
Tää on vaikee. Tällä hetkellä ehkä edelleen Stevie G. Ei myöskään tule unohtaa kannattajoukon tukea, joka antaa kenttäpelaajille lisää tunnetta ja voimaa peleissä.
Kuka puolestaan on kaikkien aikojen suosikkipelaajasi?
Jaahants... Tähän on lueteltava useita tähtiä, koska yhtä ainoaa en pysty nimeämään: Ian Rush, Peter Beardsley, Robbie Fowler, John Barnes, Steven Gerrard, Jamie Carragher ja tietenkin Sami Hyypiä!
Nimeä kolme pelaajaa jotka haluaisit Liverpooliin, jos voisit valita kenet tahansa?
Franck Ribéry, Luis Suárez takaisin ja tulevaisuutta ajatellen nuori norjalaistähti Martin Ødegaard.Suárez, koska pystyy tekemään sekä maaleja että tilaa toisille hyökkääjille omalla liikkeellään. Ribéry, koska meiltä puuttuu nyt sellainen äärettömän kova terrierimäinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan kovaa molempiin suuntiin 90 minuuttia. Martin Ødegaard siksi, että hän jos joku on osoittanut olevansa jo nuorena kovan luokan pelaaja ja melkoinen tähti. Tämä nuori norjalainen kaveri nostaa vielä monta pyttyä Euroopan suurissa seuroissa. Ehkä Liverpoolissa?
Ketä et missään tapauksessa haluaisi nähdä Liverpoolin punaisissa?
Tähänkin on vaikea vastata. Ehkä sellainen pelaaja, joka on ollut ikoni jossain toisessa seurassa. Ei ole helppo tulla jostain Liverpoolin fanien vihaamasta seurasta punaisten riveihin. Tällä hetkellä voisi olla Fernando Torres, jota en haluaisi nähdä enää joukkueessamme.
Toiveita tammikuun siirtoikkunaa silmällä pitäen?
Paha sanoa, en osaa toivoa oikein mitään. Meillä on kaikesta huolimatta kuitenkin hyvä ja vahva joukkue, vaikka voitot karttavatkin meitä juuri nyt. Kunhan saadaan Sturridge kehiin, niin eiköhän se ala peli kulkemaan.
Oletko seurannut junioriakatemian edesottamuksia?
En ole seurannut junioriakatemiaa.
Miten näet ottelut?
Vapaalla ollessani tallaan lähipubiin, jossa näkyy Valioliigan tai Mestareiden liigan matsit. Satunnaisesti katson matsit striiminä netistä. Töissä ollessani täytyy vilkuilla tilanteita livetuloksien avulla.
Pystytkö olemaan objektiivinen vai seuraatko otteluita punalasein?
Pystyn. Olen hyvinkin objektiivinen, enkä hae katsoessani yksittäistä syyllistä johonkin epämieluisaan tulokseen tai tilanteeseen. Kokonaisuus ratkaisee aina, vaikka yksittäiset suoritukset olisivatkin joskus uskomattoman hienoja tai huonoja.
Muistatko koska näit Liverpool FC:n ensimmäistä kertaa pelaavan?
Ellen ihan väärin muista, niin Yle näytti aikanaan vuonna 1988 FA Cupin finaalin, jossa Wimbledon FC voitti kaikkien ällistykseksi Liverpoolin 1–0. Tämä on jostain syystä jäänyt mieleen. Maalissa taisi Liverpoolissa silloin olla silloin Bruce Grobbelaar. Olin silloin 14-vuotias pojanjoonas.
Paras ottelumuistosi? Entä ikävin?
Mestareiden liigan voitto Turkissa AC Milania vastaan. Olin silloin yövuorossa Imatralla emmekä pystyneet seuraamaan matsia, koska oli monenlaista työkeikkaa. Olin jo menettänyt toivon ensimmäisen puoliajan jälkeen kun tilanne oli 3–0 Milanille. Tulimme keikalta kun toistapuoliaikaa oli pelattu jonkin aikaa ja näin Alonson 3–3 tasoitusmaalin rankkarin jälkitilanteesta. Silloin tiesin sydämessäni, että voitto tulee. Jotenkin se tunne oli vaan niin varma. Rankkarikisan jälkeen olin pakahtua ylpeydestä ja voitonhuumasta. Eipä tuntuneet ikävätkään keikat tuona ilta enää yhtään ikäviltä.
Ikävin muisto on aika tuoreessa muistissa: Se kun Chelseaa vastaan hävittiin keväällä. Tuolloin Stevie G liukastui menettäen pallon ja tästä seuranneesta tilanteesta Chelsea teki maalin. Tässä ottelussa mestaruus lopulta lipesi meiltä. Toisaalta kautta oli pelattu pitkälti, eikä tuohon yhteen lipsahdukseen voi mestaruuden menetystä perustaa. Jos olisi käännetty kauden aikana ne muutamat tasurit voitoiksi, niin ei tarvitsisi selittää.
Jos saisit valita minkä tahansa joukkueen, niin ketä vastaan toivoisit Liverpoolin pelaavan?
Öööh...KTP! Olisi upeaa nähdä Arto Tolsa areenalla KTP:n pelaavan Liverpoolia vastaan.
Entäpä mitä joukkuetta et missään nimessä haluaisi punaisten kohtaavan?
Pohjois-Korean maajoukkuetta. Kävi ottelussa kuinka t-hansa, niin Pohjois-Korea voittaisi sen oman maansa uutisten mukaan 3–1.
Mitä pidät rakkaimpana vihollisjoukkueena?
Everton on ehkä se rakkain, sillä Evertonia pystyn kunnioittamaan ja arvostamaan. Manchester Unitedia taas en oikein pysty kunnioittamaan tai arvostamaan heidän saavutuksistaan huolimatta.
Ketä et haluaisi koskaan nähdä kentällä Liverpoolia vastaan?
Aika vaikea. Mustanaamiota tai Chuck Norrisia, koska Mustanaamio ja Chuck Norris voittavat aina.
Sitten muiden kannattajien kysymyksiä:
Missä päin Liverpoolia synnyit?
Synnyin Suomessa Merseysiden kreivikunnassa Savonlinnassa vuonna 1974 työläisperheeseen. Olen perheen ainoa lapsi.
Kuinka aiot hyödyntää Fellow Scouser -haastattelun tuoman julkisuuden?
En halua julkisuutta, mutta tulen tuulettamaan väriemme puolesta aina kun siihen on mahdollisuutta.
Jos saisit tai joutuisit viemään yhden julkisuuden henkilön Anfieldille, niin kenet ja miksi?
Jos joutuisin? Annettaisiin siis mahdollisuus viedä...ööh...Halle Berryn!
Lopuksi vielä:
Sana on vapaa. Terveisiä fanzinen lukijoille?
Rakastakaa toisianne älkääkä pöhköilkö! Ja jos joskus sat-tuu ikäviä juttuja, niin et koskaan kulje yksin. Ystäviä ja tukea joukostamme löytyy aina. YNWA.
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 49 tammikuussa 2015.