Väärän ja oikean erottaminen on Liverpool-kannattaja Emilia Tervoselle helppoa. Hänen lapsuutensa Oulussa koululiikunta nimittäin oli talvella hiihtoa ja lumettomana kautena pesäpalloa, jossa väärä syöttö on yksi lukkarin ase vastustajaa vastaan. ”Harmi kun en ole itse saanut pelata tosissaan jalkapalloa, se helpottaisi pelin hahmottamista”, toteaa eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen poliittisena erityisavustajana tällä hetkellä työskentelevä Emilia.

Teksti ja kuvat Arto Rautio

 

Oulussa 35 vuotta sitten päivänvalon nähnyt Emilia Tervonen kertoo olevansa toivon mukaan hyvä esimerkki siitä, että oman elämänuran voi löytää eri polkuja kulkien.

 

- Kirjoitettuani ylioppilaaksi lähdin vuodeksi Kauniaisiin Työväen Akatemiaan lukemaan historiaa. Siellä ollessani pääsin opiskelemaan Oulun AMK:hon medianomiksi suuntautumisalana journalismi. Niinpä palasin seuraavana kesänä Ouluun tarkoituksena valmistua AMK:sta ja aloittaa työura journalistina.

 

- Mutta reilun vuoden AMK-opintojen jälkeen heräsi kiinnostus akateemisista opinnoista. Niinpä hain ja pääsin Oulun yliopistoon lukemaan kirjallisuutta ja journalismista tuli sitten ”vain” laaja sivuainekokonaisuus. Mutta ei siinä vielä kaikki, kuten ostoskanavilla usein todetaan. Kauniaisten aikana olin suorittanut Turun yliopistoon liki perusopinnot kulttuurihistoriassa ja olisin halunnut suorittaa ne loppuun. En kuitenkaan saanut siihen lupaa. No sekös harmitti ja sisuunnutti niin, että päätin hakea Turun yliopistoon lukemaan kulttuurihistoriaa. Pääsin sisään ja muutin Turkuun, Emilia naurahtaa.

 

- Turussa ollessani huomasin, että EU-parlamentin SD-ryhmässä olisi avoinna harjoittelijapaikka. Hain paikkaa ja sain sen, jolloin pakkasin tavarani ja muutin puoleksi vuodeksi Brysseliin. Kun olin palaamassa sieltä Suomeen, minulle tarjottiin määräaikaista tiedotussihteerin paikkaa Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä. Niinpä muutin sitten vuonna 2013 Helsinkiin. Sillä tiellä olen edelleen, kun työpaikkani vakinaistui, SDP:n eduskuntaryhmän vt. viestintäpäällikön tehtävistä eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen viestinnästä vastaavaksi erityisavustajaksi siirtynyt Emilia jatkaa.

 

- Oma polku on mennyt aika lailla niin, että olen innostunut eri asioista ja mennyt sitten uuteen sen mukana. Opinnot Turun yliopistossa sain valmiiksi viime vuonna, minkä myötä minulla on nyt suoritettuna filosofian maisterin tutkinto, jonka kandiosuus on suoritettu Oulussa ja maisteriosuus Turussa. Lopulliseksi pääaineekseni pyörähti lopulta kuitenkin se Oulussa aloitettu kirjallisuustiede, ja mukana on Oulun AMK:sta laaja opintokokonaisuus journalismista.

 

- Toki olisi ehkä ollut helpompi viedä opinnot loppuun ensin ja siirtyä sitten vasta kokopäivätöihin, mutta toisaalta moni asia olisi siten jäänyt kokematta ja tekemättä, Emilia tuumii.

 

Askartelusta se alkoi

 

Kotiolot ovat osaltaan vaikuttaneet Emilian ajatteluun ja kiinnostukseen yhteiskunnallisista asioista. Hänen vanhempansa tutustuivat aikanaan opiskellessaan yhtä aikaa Työväen Akatemiassa, joka oli alkujaan nykyistä paljon lähempänä SDP:tä lähellä oleva kansankorkeakoulu. Vanhemmat ovat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia, äiti on tällä hetkellä Oulun varavaltuutettu.

 

- Ensimmäinen kosketukseni politiikkaan tapahtui jo lapsena, kun askartelin SDP:n vaalimainoksista jotakin kollaasia, liimasin glitteriä ja kiiltokuvia sloganien sekaan, Emilia muistelee hymyillen.

 

- Kodilla on ollut iso vaikutus omaan ajatteluun. Meidän perheessä on tehty työtä niin julkisella kuin kolmannella sektorilla. Äitini on varhaiserityisopettaja ja isäni on juuri eläkkeelle jäänyt osallisuusohjaaja. Sosialidemokraatti olen kolmannessa polvessa, äitini isä oli rautatietyöläinen ja vanhempieni tapaan aktiivinen demari. Omaan ajatteluun on vaikuttanut myös se, että perheemme kolmesta lapsesta kahdella, siskollani ja veljelläni, on kehitysvamma, Emilia toteaa.

 

- Oma yhteiskunnallinen aktiivisuuteni alkoi siitä, että menin kouluun Tarja Halonen -nappi takissa, kun Halonen ja Esko Aho olivat vastakkain presidentinvaalien toisella kierroksella. No minun käskettiin ottaa se pois ”kouluun sopimattomana poliittisena asiana”, mutta siitä se lähti. Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa, puheenjohtajana sekä ainejärjestössä AMK:ssa että Oulun Demariopiskelijat – OOSY:ssä ja lisäksi mukana valtakunnallisessa demariopiskelijoiden kattojärjestö SONK:ssa. Tytti Tuppuraiseen tutustuin jo Oulussa demaritoiminnassa Oulussa – kai vuonna 2007. Tiivistä yhteistyö on ollut sitten vuodesta 2013, jolloin tulin eduskuntaryhmään töihin Tuppuraisen jo ollessa kansanedustaja.

 

- Eurooppaministeri työskentelee Valtioneuvoston kansliassa pääministerin sekä kunta- ja omistajaohjausministerin ohella. Jokainen ministeri valitsee itse avustajansa, eli tulin siis viestinnästä vastaavan erityisavustajan tehtävään Tytti Tuppuraisen kutsumana. Roolini on ennen kaikkea yrittää viestiä monikanavaisesti ja selkeästi ministerin vastuulla olevista teemoista ja asioista. Samaa asiaa pitää usein osata kertoa monella eri tavalla. Perinteinen tiedotteiden teko ei nykyään riitä kuten vielä vuosikymmenen alussa. Kun aloitin 2013 eduskuntaryhmässä, vain rohkeimmat tekivät vaalityötä Facebookissa, Emilia kuvaa työtään ja mediakentän muutoksen vauhtia.

 

- Tässä työssä on väkisin oltava vähän sellainen ”työ tekijäänsä opettaa” -asenne, ei voi ennakolta opetella kaikkea eikä aamulla tiedä, millaiseksi työpäivä lopulta muodostuu. Usein osa päivästä kyllä menee suunnitelmien mukaan, mutta harvoin koko päivä. Samaten on oltava valmis joustamaan ja venymään mm. työajoissa.

 

- Yritän pitää Liverpoolin ottelut vapaana, mutta kun työhön kuuluu myös mm. kiertämistä lähinnä kotimaassa, ei mitenkään pääse aina katsomaan pelejä yhdessä muiden Liverpool-kannattajien kanssa. Tästä työni luonteesta hyvä esimerkki on, että ilmoitin ennakolta olevani vapaalla viime kesäkuun UCL-finaalipäivän. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että pääsin vapaaksi töistä lauantaina kello 19. No onneksi silloinkin ehti Vermoon muiden joukkoon nauttimaan ja juhlimaan voitosta.

 

Jalkapallo on isä-tytär -juttu

 

Vaikka Emilia ei harmikseen ole saanut itse pelata jalkapalloa lapsena eikä nuorena, on jalkapallo silti ollut osa hänen elämäänsä jo lapsesta lähtien.

 

- Oulussa tosiaan liikunta oli koulussa tuolloin talvisin hiihtoa ja sulan aikaan pesäpalloa. Eikä tyttöjalkapalloa silloin ollut vapaa-aikanakaan tarjolla. Se on harmittanut nyt aikuisena, että en ole pelannut koskaan oikeasti. Järjestimme kyllä esimerkiksi yksissä polttareissa futistreenit, jonka seurauksena sulhanen tietysti loukkasi jalkansa. Onneksi hän pystyi kuitenkin kävelemään hääpäivänään ja liitto saatiin onnellisesti alkuunsa.

 

- Oma pelaamattomuus aiheuttaa sen, että en sisäsyntyisesti oivalla peliä kuten ne, jotka ovat pelanneet itse. Sen vuoksi arvostan, että televisiossa on nykyisin Marianne Miettisen tapaisia kommentaattoreita, jotka osaavat selkeästi ja hyvin käydä läpi tapahtumia. Siten alkaa itsekin hiljalleen ymmärtää, mitä eri tilanteissa tapahtui ja mitä olisi voinut tai pitänyt tapahtua.

 

- Isälle jalkapallo on ollut tärkeä laji jo pitkään. Muistelen jo pikkutyttönä olleeni hänen, hänen kaverinsa ja kaverin tyttärien kanssa Raatin kentällä katsomassa jotakin muistikuvieni mukaan kansainvälistä ottelua. Itse en tosin silloin tainnut jaksaa oikein seurata peliä kunnolla. Mutta kun olin jo muuttanut kotoa, jalkapallosta alkoi muodostua meillä sellainen isä-tytär -juttu. Aloimme käydä AC Oulun otteluissa, kun olin käymässä kotona ja oli kotipeli. Samaten olemme katselleet kotisohvalla paljon yhdessä kansainvälisiä otteluja.

 

- Jalkapallosta on tullut meille isäni kanssa myös pienen kinailun aihe, kun hän ei ole Liverpool-kannattaja. Tosin epäilen, että hän kertoo olevansa Manchester Cityn kannattaja vähän kiusallaan minulle.

 

Liverpool-kannattamisessa innostaa sen monipuolisuus

 

Emilia kertoo olevansa huono harrastamaan. Hän kävi kouluikäisenä kuvataideryhmässä, mutta koki ahdistavana mennä joka viikko tiettyyn aikaan samaan paikkaan saman asian takia. Nyt jo työkin on asia, jonka takia esimerkiksi kuorolaulu ei onnistuisi, vaikka laulaminen muuten onkin Emiliasta todella mukavaa. Sen sijaan joogan, pilatesin ja viimeksi barren tapaiset yksilölajit, joita voi tehdä itsekseen kun ehtii, sopivat hänelle.

 

- Onneksi voin näissä Liverpool-kannattajien porukoissa aina laulaa sydämeni kyllyydestä. Kun kävin ensimmäisen kerran Anfieldilla viime tammikuun Leicester-ottelussa, en juuri muuta ostanut seuran kaupasta kuin lauluvihkon. Olen huono keräämään myös Liverpool-tavaraa, mutta se piti saada kahvimukin ohella. Mutta en ole esimerkiksi pelipaitaa hankkinut, kun en osaa päättää kenen nimen siihen laittaisin. Yhden pelaajan fanittaminen ei ole oikein minun juttuni.

 

- Minusta viime kauden joukkueessa parasta oli, että se oli niin tasaisen vahva ja että eri pelaajat nousivat vuorotellen esille ratkaisevaan rooliin. Minusta paras joukkue on sellainen, että siinä ei ole tähtiä. Viime kauden joukkue oli toissa kauden joukkuetta paljon parempi juuri tästä syystä. Emme olleet enää yhden Salahin varassa emmekä samalla lailla haavoittuva joukkue kuin toissa kaudella.

 

- Suhtaudun kannattamiseen myös niin, että en osaa enkä halua vihata ketään. Minusta sellainen ei kuulu jalkapalloon, vaan oman seuran arvostaminen edellyttää myös vastustajien kunnioittamista. Jos vastustaja onnistuu täydellisesti kuten viime kaudella kävi, ei voi mitään. En osaa sen takia olla katkera siitä, että jäimme toiseksi sarjassa. Epäreiluus on sitten toinen juttu. Siksi UCL-finaali 2018 jäi mieleen. Se ei mennyt mielestäni reilusti, kun Salah loukkaantui ja Karius sai tällin päähänsä.

 

Emilialle oli jo selvää, että Liverpool on hänen seuransa Valioliigassa, kun hän lähti harjoittelijaksi Brysseliin. Siellä hän tutustui pariin kolmeen muuhunkin naiseen, jotka symppasivat Liverpoolia. Tällä porukalla katsottiin myös usein otteluja yhdessä.

 

- Kun tulin Helsinkiin, sain Sami Puttoselta yhdellä AC Oulun kannattajamatkalla vinkin, että Helsingissä on aktiivista Liverpool-kannattajatoimintaa. Ensimmäinen todellinen kosketukseni OLSC Finlandin porukkaan on vuodelta 2015, jolloin Liverpool vieraili kesällä HJK:n vieraana. Menin katsomaan porukkaa ottelupäivänä ja jäin kiinni.

 

- Pidän tässä Liverpool-yhteisössä siitä, että sen toiminta menee niin laajalle kentän ulkopuolelle. Toiminta on monella tavalla yhteisöllistä, monipuolista ja myös muista välittävää ja yhteiseen hyvään tähtäävää. Itse käyn esimerkiksi luovuttamassa taas verta Liverpool-kannattajien nimissä heti, kun Italian matkan tuoma karenssi on ohi.

 

Ensimmäinen Liverpool-kokemus oli märkä unelma

 

Vaikka Emilia on ollut aktiivisesti mukana OLSC Finlandin toiminnassa jo vuosia, onnistui hän jotenkin aina unohtamaan OLSC Finlandin eri kausien lippujenhaut. Syksyllä 2018 Emilia kuitenkin onnistui heräämään asiaan ajoissa, kiitos Jani Arposen aktiivisen muistuttelun. Se kannatti, sillä lippuarvonnassa osui kohdalle päävoitto eli lippu KOP-katsomon piippuhyllylle tammikuiseen Liverpool-Leicester -peliin.

 

- Olihan se upeaa, kun pitkäaikainen haave toteutui. Ottelupäivänä oli ihan hyvä kelikin, joten haaveen toteutumisesta sai nauttia mukavissa tunnelmissa. Muuten matkasta tuli kyllä aika märkä unelma, sillä reissu meni lähinnä pubeissa istumiseksi kurjan sään takia. Tulopäivänä ehdin olla puolisen tuntia ulkona ennen kuin takkini oli läpimärkä ja jouduin menemään kauppaan ostamaan kuivaa päälle. Veden lisäksi satoi kylmähköä räntää, jota kertyi maahan monen sentin kerros. Onneksi se suli pois pelipäiväksi ja näimme ottelun, mutta muuten Liverpooliin tutustuminen jäi siis aika vähiin kurjan kelin takia.

 

- Vaikka lähdin reissuun yksikseni, osoitti Liverpool-yhteisö taas tämänkin reissun aikana, ettei missään todellakaan tarvitse kulkea yksin. Niin Anfieldilla, OLSC Finlandin tapaamisissa kuin muuallakin ollessa tulee aina vahva fiilis, että on osa jotakin suurta. Ja aina löytää kyllä kivaa seuraa, kun on Liverpool FC sydämessään. Viimeksi kilistelimme kolpakoita näissä merkeissä Kosovossa, Emilia myhäilee iloisena.

Emilia Tervonen, lyhyet nopeat

 

K: All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?

 

V: En juurikaan harrasta suosikkeja, mutta kaipa sen on kotiseuturakkaana Sami Hyypiän oltava.

 

K. Miksi juuri hän?

 

V. Oli iso juttu nähdä suomalainen futaaja isossa seurassa, isossa roolissa.

 

K: Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?

 

V: Edelleenkin nämä suosikki asiat ovat itselle vähän vieraita, mutta arvostan James Milneriä.

 

K: Mikä nostaa hänet suosikiksesi?

 

V: Kova työmyyrä, joka on eleettömällä puurtamisellaan ollut monta kertaa joukkueen onnistumisen takana.

 

K: Miten Jûrgen Klopp on toistaiseksi onnistunut managerina asteikolla 1-10 (max. 10)

 

V: 9, enää viimeinen niitti ja valioliigapytty puuttuu kympistä. Joukkueen into, tahto ja luotto ovat löytyneet. Viime kausi oli kärkipäässä todella tasokas, niukasta valioliigan häviöstä en osaa olla katkera. Odotan suuria alkavalta kaudelta. Jos sama vire säilyy, joukkueesta on mihin vain.

 

K: Onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?

 

V: Ei puhuta vuoden 2018 mestarien liigan finaalista

 

K: Hyvässä vai pahassa ja miksi?

 

V: Lienee turha edes avata, eiköhän jokaisella ole tilanne yhä raastavana mielessä.

 

K: Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?

 

V: Liverpoolin naisia seurailen. Tällä hetkellä lähinnä somessa, mutta tarkoituksena olisi terästäytyä myös matsien osalta.

 

K: Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?

 

V: Eka matsini Anfieldilla oli tämän vuoden tammikuussa Liverpool-Leicester, 1-1.

 

K: Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?

 

V: Tietysti laulan! Sanotaanko niin, että osaan yleensä ”riittävästi” voidakseni laulaa mukana, tunne on tärkein tulkitsija.

 

K: Oletko käynyt stadionkierroksella ja/tai Melwoodissa?

 

V: Stadionkierroksella kyllä. Se oli mukava tapa valmistautua henkisesti matsiin ja vähän fiilistellä.

 

K: Arvosana Anfield-kierrokselle 1-10 (max 10)

 

V: 9, oli kyllä koko rahan arvoinen.

 

K: Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?

 

V: Märkä, ystävällinen, rouhea. Tammikuu ei ehkä ollut paras mahdollinen aika kaupunkiin tutustumiseen.

 

K: Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?

 

V: Olen cask alen ystävä. Tykkään miedosta oluesta, jota ei ole hiilihapolla pilattu ja joka muuttuu ja elää tankissa. Hifistelylle on hetkensä, mutta kyllä se perus keppanakin kelpaa oikein hyvin ottelun kyytipojaksi. Ja vissy.

 

K: Jokin erityinen lempijuoma siellä?

 

V: Puhun heti ristiin itseni kanssa, kun sanon, että jos tarjolla on cask ale –versio ESB.stä, niin sitä en sivuuta.

 

K: Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.

 

V: Aliarvioitu, perushyvät raaka-aineet.

 

K: Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?

 

V: Seuraavalla visiitillä meinaan tutustua paremmin Baltic Trianglen alueeseen. Viimeksi oli ns. ”kylymää ja märkää”.

 

K: Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).

 

V: 9. This means more. Voiko olla täydellisempää slogania? Vierastan kymppejä, mutta lähellä ollaan. Ei pelkkä harrastus, vaan niin paljon enemmän.

 

K: Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)

 

V: 7

 

K: Selitä itsellesi antamasi arvosana.

 

V: Arkielämän menot ja kiireet ovat rajoittaneet omaa osallistumista, mikä on harmittanut. Futista kuuluu katsoa yhdessä, Liverpoolia kuuluu kannattaa yhdessä. Hyvät hetket, huonot hetket. Ne jaetaan.

Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 63 syyskuussa 2019.