David Livingstonen koululta Anfieldille – Bruce Grobbelaarin uskomaton matka
On vaikea katsoa tätä rakennusta aivan tavallisin silmin.
David Livingstone Primary School Hararessa, Zimbabwessa, näyttää ulospäin koululta muiden joukossa. Mutta tämän koulun historiaan liittyy yksi jalkapallomaailman värikkäimmistä maalivahdeista. Täällä aloitti seitsemänvuotiaana jalkapallon pelaamisen poika, josta vuosia myöhemmin tuli Liverpoolin maalivahti, Euroopan mestari ja yksi Anfieldin historian tunnetuimmista persoonista.
Hänen nimensä on Bruce Grobbelaar.
Kun seisoin koulun edustalla, oli kiinnostavaa ajatella, että juuri näillä kulmilla alkoi matka, joka vei lopulta Liverpoolin maalille ja yli 600 otteluun maailman tunnetuimpiin kuuluvan jalkapalloseuran paidassa.
Grobbelaar syntyi 6. lokakuuta 1957 Durbanissa, Etelä-Afrikassa, mutta hänen perheensä muutti Rhodesiaan, nykyiseen Zimbabween, kun Bruce oli vasta kahden kuukauden ikäinen. Hän kasvoi siis ennen kaikkea siinä maassa, jota hän itse on myöhemmin pitänyt kotimaanaan ja jonka jalkapallomaajoukkuetta hän edusti.
Jalkapallo tuli mukaan hyvin varhain. Grobbelaar on itse kertonut, että hänen ensimmäinen yhteytensä lajiin syntyi juuri David Livingstone -koulussa seitsemänvuotiaana. Hän ei myöskään joutunut pitkään miettimään pelipaikkaansa. Maalivahdiksi hän päätyi heti.
– Olen aina ollut maalivahti seitsemänvuotiaasta lähtien, Grobbelaar on muistellut.
Hänen lapsuutensa ei kuitenkaan pyörinyt vain jalkapallon ympärillä. Grobbelaar oli lahjakas monissa lajeissa ja pelasi kouluaikoinaan muun muassa krikettiä, rugbyä ja baseballia. Hänelle tarjottiin jopa baseball-stipendiä Yhdysvaltoihin. Jalkapallo veti kuitenkin lopulta pisimmän korren.
Nuoruus vei Grobbelaarin Hararesta neljän tunnin automatkan päähän etelään, Bulawayoon ja myöhemmin ammattilaisjalkapallon pariin. Tie Eurooppaan ei ollut kuitenkaan suoraviivainen. Hän pelasi muun muassa Vancouver Whitecapsissa Pohjois-Amerikassa ja kävi lainalla Crewe Alexandrassa Englannissa. Juuri siellä hänen otteensa kiinnittivät Liverpoolin huomion.
Maaliskuussa 1981 tapahtui ratkaiseva käänne. Liverpool maksoi Grobbelaarista Vancouver Whitecapsille 250 000 puntaa. Seura oli juuri menettämässä legendaarisen maalivahtinsa Ray Clemencen, joka siirtyi Tottenham Hotspuriin, ja Grobbelaar sai valtavan haasteen: hänen piti astua yhden Englannin menestyksekkäimmän joukkueen ykkösmaalivahdiksi.
Alku ei ollut helppo.
Grobbelaar oli temperamenttinen, omalaatuinen ja välillä arvaamaton. Hänen pelityylinsä erosi huomattavasti perinteisestä, rauhallisesta maalivahdista. Hän saattoi tehdä upean torjunnan ja hetkeä myöhemmin vaikuttaa siltä, että pallo oli karannut käsistä lähes mahdottomalla tavalla.
Mutta juuri tästä syntyi myös hänen erityinen vahvuutensa. Grobbelaar pelasi valtavalla itseluottamuksella ja persoonallisuudella.
Liverpoolissa hänestä tuli nopeasti paljon enemmän kuin maalivahti.
Vuosina 1981–1994 Grobbelaar pelasi Liverpoolissa yhteensä 628 ottelua. Hän voitti seuran kanssa kuusi Englannin mestaruutta, kolme FA Cupia, kolme liigacupia ja Euroopan cupin. Liverpoolin oman historiikin mukaan vain kahdeksan pelaajaa on esiintynyt seuran historiassa useammin.
Mutta kaikista pokaaleista yksi ilta on jäänyt erityisesti jalkapallohistoriaan.
Rooma, 30. toukokuuta 1984
Liverpool kohtasi Euroopan cupin finaalissa AS Roman. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen 1–1, joten Euroopan mestaruus ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa.
Silloin nähtiin Bruce Grobbelaar sellaisena kuin hänet parhaiten muistetaan.
Maalin edessä seisova Grobbelaar heilutti jalkojaan oudosti ja näytti suorastaan huojuvan. Hän virnuili ja käyttäytyi tavalla, joka oli maalivahdille tuohon aikaan täysin poikkeuksellista. Yksi tunnetuimmista tempauksista oli hänen niin sanottu ”spagettijalkansa”, jolla hän yritti horjuttaa Roman laukojien keskittymistä.
Temppu toimi.
Francesco Graziani epäonnistui rangaistuspotkussaan, ja Liverpool voitti kilpailun 4–2. Alan Kennedy laukoi ratkaisevan rangaistuspotkun, mutta Grobbelaarin show maalilla varasti illan huomion. Liverpoolin mukaan juuri hänen vuoden 1984 rangaistuspotkuissa tekemänsä temput ovat yksi seuran historian ikonisimmista maalivahtisuorituksista.
Ei pelkkä showmies
Grobbelaar ei kuitenkaan ollut pelkkä showmies.
Hänen uransa kertoo myös sitkeydestä. Liverpoolin maalilla hän pelasi parhaimmillaan uskomattoman pitkän jakson käytännössä jatkuvasti. Debyyttinsä jälkeen hän pelasi peräti 310 peräkkäistä ottelua ennen kuin jäi ensimmäisen kerran sivuun avauskokoonpanosta.
Samalla hän kuului Liverpoolin menestysvuosien ytimeen. Hänen edellään managerina olivat Bob Paisley ja Joe Fagan, myöhemmin Kenny Dalglish. Grobbelaar oli maalilla aikana, jolloin Liverpool hallitsi englantilaista jalkapalloa tavalla, jota on vaikea nykyään täysin käsittää.
Hänen tarinansa on kiinnostava myös siksi, että ennen Anfieldia elämä oli vienyt häntä aivan toiseen suuntaan. Grobbelaar palveli nuorena Rhodesian armeijassa ja osallistui Rhodesian sodan tapahtumiin. Hän on myöhemmin puhunut siitä, kuinka kokemukset pakottivat hänet kasvamaan nopeasti ja ymmärtämään elämän arvon.
Ehkä juuri siksi hänen persoonansa jalkapallokentällä oli niin vahva. Grobbelaar pelasi hymyillen, provosoiden ja välillä jopa pelleillen. Hän vaikutti nauttivan siitä, että maalivahtina hän saattoi olla yhtä aikaa joukkueen viimeinen puolustaja ja koko stadionin huomion keskipiste.
Liverpool-vuosien jälkeen Grobbelaar jatkoi vielä pelaamista useissa englantilaisseuroissa. Hän edusti muun muassa Southamptonia, Plymouth Argylea, Oxford Unitedia, Sheffield Wednesdayta ja Oldham Athleticia. Hän toimi myöhemmin myös valmentajana ja maalivahtivalmentajana.
Silti hänen nimensä yhdistyy ikuisesti Liverpooliin.
Ja siksi juuri David Livingstone -koulu tekee tarinasta erityisen.
Täällä ei syntynyt vielä Liverpoolin legenda. Ei ollut Anfieldia, Euroopan cupin finaalia, valtavia yleisömääriä tai palkintokaappia. Oli vain seitsemänvuotias poika, joka löysi jalkapallon ja päätti ryhtyä maalivahdiksi.
Vuosikymmeniä myöhemmin sama nimi löytyy Liverpoolin historiankirjoista 628 ottelun ja 13 merkittävän pokaalin yhteydestä.
On hieno ajatus, että jalkapalloilijan tarinan voi joskus jäljittää aivan konkreettiseen paikkaan. Tässä tapauksessa se paikka on David Livingstone Primary School Hararessa. Grobbelaarin takia myös minusta tuli maalivahti. Olen ollut Pool -fani noin vuodesta 1974 ja ihaillut ensin Ray Clemenciä ja sitten Grobbelaaria. Molempien opeilla pelasin ensin Noormarkun Koiton junioreissa, vuoden Porin Ässien jalkapallojunnuissa (sen jälkeen jalkapallo loppui Ässisen repertuaarista hahhaa), yliopistoaikana Puistomäen Palloseurassa Turussa ja työelämässä Raittius- ja Urheiluseura Zoomissa ja Kirjailijoiden futisjoukkue FC Kynässä. Suurimman osan peleistä maalivahtina, varsinkin aikuisiässä. Ei ole liigamestaruutta mutta kaksi Rockfutiksen SM-kultaa on… Anfieldillakin olen ollut ottelussa kymmenkunta kertaa.
Yksi hienoimmista fanitapaamisista oli 27.4.2024, kun Grobbelaar saapui Suomeen kunnioittamaan faniclubin tapahtumaa. Oli pakko näyttää kuva David Livingstone -koulusta ja katsoa hänen ilmettään. En kysynyt mitään talousasioista. Erosimme ystävinä, kaiketi…
Kun katsoo koulun edessä otettua kuvaa, kannattaa siis nähdä siinä muutakin kuin yksi matkamuisto. Kuva kertoo hetkestä, jossa nykyhetki kohtaa yhden jalkapallohistorian erikoisimmista urapoluista.
Siellä oli 62 vuotta sitten pieni poika Hararessa.
Maalivahti Liverpoolin maalilla Roomassa.
Ja niiden kahden hetken välissä kokonainen uskomaton elämä.
Bruce Grobbelaar ei ehkä koskaan ollut maalivahti, joka sopi oppikirjaan. Hän oli liian omalaatuinen siihen. Mutta juuri siksi hänet muistetaan.
Liverpool sai hänestä maalivahdin.
Jalkapallo sai hänestä legendan.
Ja kaikki alkoi David Livingstone -koululta.