- TEKSTI JA KUVAT: Arto Rautio
Syksyisin ja talvisin 1970- ja 1980-luvun Hangossa lasten ja nuorten vapaa-aika kului ulkosalla ja urheillen. Tobias Zilliacus liittyi kavereidensa kanssa Hangö IK:n jalkapallotoimintaan, jossa hänen pelipaikakseen vakiintui maalivahti. Kun hyvän juniorijoukkueen kakkosmaalivahti kyllästyi istumaan penkillä niissäkin otteluissa, joissa oma joukkue oli ylivoimainen, hän siirtyi 12-vuotiaana käsipallojoukkueen maalivahdiksi. Pallopelit pysyivät osana Tobiaksen elämää siihen asti, kun armeijan harmaat kutsuivat. Armeijan jälkeen Tobias lähti Teatterikorkeakouluun ja hänestä tuli sitten muun muassa monista tv-sarjoista ja elokuvista kuten Myrskyluodon Maija tuttu näyttelijä. Pisimpään hän on työskennellyt improvisaatioteatteri Stella Polariksessa, jonka luottopelaajiin Tobias on kuulunut jo yli 25 vuotta.
Tobias Zilliacus syntyi 1970-luvun alussa Helsingissä, mutta tuli hankolaiseksi nelivuotiaana, kun hänen isänsä siirtyi Hangon kaupungin palvelukseen. Hanko tunnetaan kivana kesäkaupunkina, mutta talvella se ei Tobiaksen mukaan eronnut muista pikkukaupungeista kuin tuulen, jota riitti runsaasti, ansiosta. Tobiaksen nuoruudessa 1970- ja 1980-luvuilla syksyinen ja talvinen Hanko tarjosi nuorisolle mahdollisuuden olla ulkona ja urheilla, mihin puitteet olivat Tobiaksen mukaan hyvät.
“Vietimme naapurin pojan kanssa tuntikausia ulkona potkiskellen palloa heidän pihallaan olleeseen komea maaliin, kunnes hän sai tietokoneen ja aloimme viettää aikaa myös sen ääressä. Hangö IK oli silloin hyvä seura ja menin mukaan sen junioritoimintaan. Pelasin maalivahtina, mutta jäin oman ikäkauteni kakkosvaihtoehdoksi. Kun seurassa ei ollut kaikki pelaa -meininki, vaan sain istua penkillä nekin ottelut, joissa olimme ylivoimaisia, kyllästyin etenkin käyttämään koko viikonloppupäivän vieraspelimatkaan, jossa ei edes päässyt kentälle. Niinpä jalkapallo jäi 12-vuotiaana ja siirryin käsipallomaalivahdiksi. Käsipalloa pelasin siihen asti, kun lähdin armeijaan. Hanko jäi jo aiemmin, kun lähdin lukioon Helsinkiin, jossa olen asunut siinä lähtien.”
“Ura Hangö IK:ssa ei tappanut intoa jalkapalloon, vaan aloitin sen uudelleen Helsingissä kavereiden kanssa 17-18 -vuotiaana, mutta nyt topparina pelaten. Tätä vähemmän tavoitteellista futista olen jatkanut jalkavammojen välillä harrastusta haitaten. Nyt vammojen helpotettua olen aloitellut myös futsalin pelaamista. Futsal ja jalkapallo ovat kiva harrastus, mutta kyllähän sen on huomannut, että pallokosketus ja reaktiot ovat hidastuneet, kun ikämittarissa lukema alkaa numerolla 5. Mutta olin innolla silti mukana esimerkiksi teattereiden SM-turnauksessa jokin aika sitten. Sen ikä on myös tuonut, että se on jo turnauksen lopussa hyvä juttu, jos pääsee kaikin puolin ehjänä kotiin”, Tobias naurahtaa.
“Sen enempää oma urheiluharrastus kuin se, että hakeuduin näyttelijäksi, ei tullut mitenkään kodin painostuksesta. Toki faijan kanssa esimerkiksi hiihdettiin ja pelattiin sulkista ja isä toimi joskus kaupungin puolesta eräänlaisena isäntänä Leicester Citylle, joka kävi silloin Suomessa pelaamassa harjoitusotteluita, mutta futikseen lähdin kyllä ihan kavereiden mukana. Eivätkä vanhemmat harrastaneet näyttelemistäkään, isä oli puhdas virkamies. Kaksi tätiäni ja heidän miehensä ovat olleet näyttelijöitä, joten sille puolelle kyllä on ollut esikuvia suvussa.”
“Tuo heinäkuun 1979 Leicester-vierailu, jossa isä piti huolta joukkueen pelaajista ja sai siitä muistoksi Leicester City -solmion, jäi kyllä mieleen oikein ihmeenä”, Tobias kertoo. Ylimmältä sarjatasolta Ensimmäisestä divsioonasta juuri pudonnut Leicester kohtasi silloin Hangossa Länsi-Uudenmaan neljästä alasarjaseurasta HIK, BK-46, EIF ja Lohjan Pallo kootun yhdistelmäjoukkueen, jonka se toki voitti selvästi 1-7. Hangosta joukkue jatkoi sitten Kauniaisiin kohtamaan Martti Kuuselan valmentaman Grankulla IF:n, joka taipui vieraille vain lukemin 0-1.
Dalglish sytytti liekin, Klopp sai sen roihuamaan
Jalkapalloharrastukseen tuli Tobiaksella 1980-luvun alussa mukaan fanitus. Tässä yhtenä aloituspisteenä olivat Espanjan MM-kisat vuonna 1982 ja toisena Liverpool FC. Tobias tykästyi seuraan ja sen tähteen Kenny Dalglishiin, ja alkoi seurata Liverpoolin otteita.
“Penkkiurheilija minusta tuli 1982, kun katsoin kaikki Espanjan kisojen ottelut. Ihailin Brasilian taitavia pelaajia ja muistan yhä esimerkiksi Brasilia-Neuvostoliitto -ottelun ja Brasilian Ederin hirmuvedon Neuvostoliiton maaliin. Niiden kisojen jälkeen aloin katsoa myös kaikki Suomen TV2:n näyttämät liigapelit, joissa Liverpool ja Kenny Dalglish alkoivat herättää kiinnostusta. Luulen, että fanitus alkoi 1983-84. Sitten tulivat Heysel ja 1989 vielä Hillsborough, jotka jotenkin veivät makua koko hommasta. Kun Englannin joukkueet suljettiin Euroopan cupeista, Liverpool jäi sen takiavähemmälle seuraamiselle vielä koko 1990-luvunkin ajaksi. Jalkapalloa en toki jättänyt. Vuoden 1988 EM-kisat sytyttivät rakkauden Hollantiin ja sen pelaajiin, ja europelien myötä AC Milan (jonka riveissä pelasivat Hollanti-tähdet Ruud Gullit, Frank Rijkaard ja Marco van Basten sekä mm. Carlo Ancelotti ja Paolo Maldini) tuli tutuksi ja suosikiksi niissä otteluissa. Kun Litmanen meni Ajaxiin, Ajax nousi tietysti myös seuraksi, jota seurasin ja kannatin.”
Tobiaksen harharetket Manner-Euroopan seurojen perässä päättyivät 2000-luvun vaihteessa, kun Gérard Houllierin Liverpool FC päätti ostaa Hollannin sarjan Willem II:sta lupaavan suomalaisen keskuspuolustajan nimeltään Sami Hyypiä.
“Kyllä Liverpool palasi Hyypiän myötä takaisin läheisimmäksi seurakseni. Ja kun vanhin poikani innostui jalkapallosta, sitä alettiin seurata yhdessä. Vanhempi poikamme onkin meillä innokkain jalkapalloihminen, minä ja nuorempi poikamme olemme sitten aika samanlaisia ehkä enemmän keskitason Liverpool-kannattajia. Mutta toki on sanottava, että Jürgen Kloppin tulon jälkeen omakin Liverpool-fanitus on noussut intohimon puolelle. Vaikka vanhin poika ei asu enää kanssamme, kokoonnumme silti yhdessä katsomaan pelit. Toki samalla täytyy pitää mielessä, että tyttäremme ja vaimoni eivät ole jalkapalloihmisiä ja että heillekin pitää riittää aikaa yhtä lailla”, Tobias kuvaa nykytilaansa, johon on alkanut kuulua myös halu päästä toistuvasti Anfieldille katsomaan pelejä livenä.
“Mutta tosiaan, jos kysyt vaimoltani Lindalta, Liverpool ei ole perheen yhteinen harrastus. Hän lähtee välillä pakoon sitä, että talo muuttuu sporttibaariksi. Mutta poikien kanssa istutaan pitkät ajat yhdessä puhumassa teemasta ja analysoimassa otteita ja joukkueita, laulamassa lauluja ja katsomassa otteluita ottelupäivinä etenkin nyt, kun Viaplaylta voi katsoa yhdellä sopimuksella ottelua vain yhdestä laitteesta. Ja kun Mestarien liiga ei tule Viaplaylta, tulee joskus myös käydyksi tässä Toukolan kotimme lähellä Oljenkorressa katsomassa otteluita. Olen nyt miettinyt Viaplayn tilaamista Ruotsista, jossa UCL näkyy myös Viaplayltä, jolloin ehkä saisi kaikki pelit yhdeltä kanavalta.”
“Kun katsomme pelejä, pojillamme on, pelipaidat päällä, mutta itsellä sellainen on vielä hankkimatta. Ehkä ensi reissulla Anfieldilla se puute poistuu.”
“Otteluiden lisäksi jalkapallo pyörii nykyisin elämässä mm. podcastien muodossa. Olen kuunnellut varmaan kaikki Erik Nivan ja Håkan Andreassonin tekemät When We Were Kings -podcastit, joissa he kertovat jalkapalloseuroista ja -kausista erilaisella tavalla kuin yleensä eli jalkapalloon liittyvät asiat historiaan perustaen. Niistä saa valtavan määrän tietoa muustakin kuin jalkapallosta. Podcastin kuuntelu on suomalaisillekin varmaan helppoa, kun Erik Niva on lähtöisin Norrbottenista eli puhuu ruotsia pohjoisruotsalaisittain.”
Erik Niva on Ruotsissa palkittu urheilutoimittaja ja Ruotsin Viaplayn jalkapallostudioista tuttu asiantuntija, Håkan Andreasson Ruotsissa tunnettu urheilujournalisti. Podcastit löytyvät osoitteesta whenwewerekings.se, jos lukijoita kiinnostaa tutustua tähän Tobiaksen rakastamaan juttusarjaan, jota on julkaistu noin viisi vuotta. Tobiaksen harmiksi sarja on päättymässä keväällä 2025.
Ehkä sukurasitus
Kuten jo tuli esille, Tobiaksen kaksi tätiä sekä heidän miehensä ovat näyttelijöitä. Tämä ei yllätä, kun Zilliacuksen nimi on Suomessa kulttuurin ja sivistyksen alalla monella tapaa tuttu jo 1800-luvulta alkaen.
“Tutustuin ammattiin heidän kauttaan, ja jo yläasteella aloin itsekin kiinnostua esiintymisestä sekä huomasin, että minulla näytti olevan myös edellytyksiä esiintymiseen. Etenkin leffat kiinnostivat jo Hangossa, ja minulle tuli halu päästä itsekin leffatähdeksi. Intissä ollessa hain Teatterikorkeakouluun ja pääsin sisälle. Silloin minulla ei vielä ollut mitään vakavaa urasuunnitelmaa, mutta teatteri imaisi mukaansa ja sille tielle jäin. Silloin nuorena ei esimerkiksi jalkapalloa osannut ajatellakaan elämänurana. Kun nyt vanhempana on nähnyt, miten omat pojat ovat eläneet futista, ja tietää, että sitä pelaamalla voi hankkia myös ansionsa, ymmärtää tämänkin vaihtoehdon olevan olemassa. Omassa nuoruudessanikin oli toki staroja, mutta he olivat niin etäisiä, ettei Suomessa osannut sellaisesta asemasta edes haaveilla.”
Opintojensa jälkeen Tobias oli kymmenisen vuotta mukana teatteri Viruksen toiminnassa, toimien jonkin aikaan myös sen johtajana. Lisäksi hän toimi näyttelijäntyön lehtorina Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisellä laitoksella 2000-2002. Toinen pitkäaikainen Tobiaksen työyhteisö on Improvisaatioteatteri Stella Polaris, jossa hän on ollut vuodesta 1999 lähtien. Muuten töitä on tullut opetuksesta, televisiosta, elokuvista ja eri teattereista kuten Wasa Teater, Åbo Svenska Teater ja Svenska Teatern, Lilla teatern ja Turun Kaupunginteatteri sekä niin Suomesta kuin Ruotsistakin.
“Olen tehnyt näyttelemisen lisäksi opetusta, ohjausta ja käsikirjoitusta eli pelannut joukkueessa monella eri pelipaikalla. Koen teatterin joukkuelajina, jonka yhteisöllisyys ja kollektiivisuus on ihastuttanut. Tykkään tehdä työtä sekä suomeksi että äidinkieltäni ruotsia käyttäen ja tosiaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Improvisaatioteatteri on ollut aina mukana tekemisessäni. Olen ollut Viruksen jälkeen nyt reilut 17 vuotta freelancerina. Sinä aikana improvisaatio on ollut välillä hyvää vastapainoa muulle työlle ja välillä päätyö, johon kuuluu esitysten lisäksi opetus. Improvisaatioteatterissa ollaan luomisessa ja yhdessä tekemisessä asian ytimessä. Kun tulen rantaruotsalaisesta perheestä, en 15-vuotiaana vielä juurikaan osannut suomea. Onhan se siksi aika kiinnostavaa heittäytymistä alkaa tehdä improvisoitua musiikkiteatteri suomeksi”, Tobias hymähtää.
“Suomeni oli Helsinkiin tullessani tosiaan niin huonoa, että en oikein tahtonut viitsiä suutani avata, jos puhuttiin suomea. Sen jälkeen taito alkoi pikkuhiljaa kehittyä, kun kieltä piti käyttää esimerkiksi isäni uuden täysin suomenkielisen puolison kanssa. Ja kun suomen oppi, kaksikielisyys on ollut rikkaus ja avannut töitä laajemminkin.”
Ruotsi äidinkielenä ei toki ole ollut edellytys saada töitä Ruotsista ja ruotsinkielisistä tuotannoista, vaan esimerkiksi Jarmo Mäkinen, Ville Virtanen, Antti Rinne ja Anu Sinisalo ovat olleet mukana tunnetuissa ruotsalaisissa tv- ja elokuvatuotannoissa. Jo edesmennyt Stina Rautelin puolestaan tuli tutuksi Beck-elokuvien reilusti suomenruotsia puhuvana rikospoliisi Lena Klingströminä. Eikä äidinkieli ole aina Tobiaksellekaan tehnyt helppoa päästä sisälle roolihahmoon. Myrskyluodon Maija -elokuvassa hän näytteli Maijan isää, ja on kertonut Ahvenanmaan murteen omaksumisen tuoneen roolityöhön oman lisänsä.
Myös Tobiaksen puoliso Linda on näyttelijä, joka on tehnyt uraa sekä Suomessa että Ruotsissa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös heidän lapsillaan on ollut roolitöitä, mutta Tobiaksen mukaan he eivät ainakaan nyt näytä seuraavan vanhempiensa uravalintaa. Kaksi vanhinta lasta opiskelee jo muita aloja eikä nuorinkaan tällä hetkellä osoita kiinnostusta näyttelemisen.
On hyvä kun puoliso ymmärtää
”Lindan tapasin ensimmäisen kerran, kun hän pyrki Teatterikorkeakouluun. Itse olin silloin juuri valmistunut, joten emme ole opiskelutovereita, mutta pyörimme samoissa porukoissa, ja sieltä se suhde sitten lähti. Tästä tästä kahden näyttelijän liitosta on ollut se etu, että on helppo elää kollegan kanssa, kun toinen ymmärtää ammatin haasteet ja työhön liittyvistä asioitakin voi hyvin keskustella kotona. Olemme onnistuneet säätämään elämämme niin, että emme ole tarvinneet valtavaa lapsenvahtiarmeijaa emmekä etenkään ole olleet yhtä aikaa Ruotsissa pitkiä aikoja. Näin arki on sujunut koko ajan myös lasten kanssa.”
”Minulla ei ollut hirveästi suunnitelmia, kun menin Teatterikorkeakouluun, enkä ole ollut kovin hyvä suunnittelemaan uraanikaan. Asiat ovat enemmän menneet omalla painollaan. Teatterikorkean jälkeen Virus-teatterista löytyi nuorekas kollektiivi, jossa tehtiin teatteria kollektiivina vähän uudenlaisella tavalla perinteiseen verrattuna. Sitten alkoi tuntua oikeaksi jäädä freeksi ja ura kääntyi teatteria enemmän tv- ja elokuvatöihin sekä opetus-, ohjaus- ja käsikirjoitustöiksi. Karkeasti sanoen tein ensin noin 15 vuotta teatteria ja sitten olen tehnyt noin 15 vuotta pääosin kameratöitä.”
”Myös näyttelijä voi ikään kuin leipääntyä työhönsä. Aloin 7-8 vuotta Viruksessa oltuani huomata, että haluaisin kokeilla jo muuta ja antaa muille tilaa Viruksen tuotannoissa. Freenä etuna on, että työympäristöt ja produktiot vaihtelevat, mutta samalla on tietysti rankkaa koko ajan miettiä omaa talouttaan ja tulevaisuuttaan, etenkin kun meillä on kaksi freetä tuomassa leivän taloon. Kyllähän nyt on esimerkiksi huomannut hallituksen politiikan leikkaukset kulttuurialalle ja huomannut, että työmahdollisuuksien näkymät ovat huonontuneet. Mutta olen katsonut taaksepäin, jos on ollut tukalaa, ja huomannut, että jotenkin on aina pärjätty, mikä tietysti antaa uskoa. Se ei kuitenkaan poista tämän ajan huolta kulttuurialan väen eikä omastakaan tulevaisuudesta. Pidän kyllä kovin lyhytnäköisenä tätä politiikkaa, jossa ei mietitä päätöksiä pitkällä aikavälillä. Maksaahan sekin, kun väkeä jää työttömäksi”, Tobias pohtii.
”Meillä on Stella Polariksessa keväällä 2025 taas uusi vaihe, kun meillä ei ole omaa vakituista tilaa, ja vierailumme Helsingin kaupunginteatterin tiloissa päättyi. Mutta jos kiinnostaa nähdä Stella Polarista, käykää katsomassa nettisivuiltamme stella-polaris.fi, missä ja milloin meillä on esityksiä. Niitä on myös muualla kuin Helsingissä. Lisäksi meiltä saa tilausnäytöksiä esimerkiksi yrityksen tilaisuuksiin, sekä järjestämme koulutusta ja kursseja.”
Stella Polariksen koulutusten ytimessä ovat vuorovaikutus- ja esiintymistaidot, joiden harjoittelemisessa nojaudutaan stellalaisten pitkään kokemukseen improvisoijina, esiintyjinä ja vuorovaikutuskouluttajina. Avoimilla kursseilla opetellaan esimerkiksi improvisaatiota ja esiintymistaitoa alkeista lähtien.
Hanko jäi kesäkaupunkina vieraaksi
Kuten alussa todettiin, Hanko tunnetaan kivana kesäkaupunkina. Tobiakselle kesäinen Hanko jäi kuitenkin aika etäiseksi, kun perhe vietti hänen lapsuudessaan kesät paljolti kesäasunnolla Turun saaristossa. Saaristossa hän viihtyy kesäisin edelleenkin.
“Meillä on oma pieni saari, jossa vietämme aikaa veneillen, purjehtien ja kalastaen, mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. Muista harrastuksista jalkapallo- ja futsalhöntsäilyn ohella voi mainita ruoanlaiton. Tykkään tehdä ruokaa etenkin, kun on aikaa, ja kun on tulossa vieraita. Meillä on tapana järjestää sunnuntai-illallisia nyt, kun kaikki lapset eivät asuu enää kanssamme. Silloin muualle muuttaneet lapset tulevat kylään. Ilta jatkuu nykyisin monesti peli-iltana poikien kanssa, kun Liverpoolin ottelut näyttävät usein siirtyvän sunnuntai-iltoihin.”
Kun tutkailin ennakolta, mitä tietoa Tobiaksesta löytyy, huomasin, että hänellä on ainakin silloin tällöin tapana ottaa kantaa asioihin. Hän ei kuulemma kuitenkaan ole mikään järjestö- tai poliitiikan aktiivi. Hän on kyllä ollut mukana Näyttelijäliiton toiminnassa ja sekä Virus-teatterin että Stella Polariksen päättävissä tehtävissä, mutta ne kaikki liittyvät työkuvioihin.
“Olen saanut jo lapsena kotona vanhempien opettamana ajatuksen, että voi tuoda esille, jos kokee jonkin asian epäoikeudenmukaisena tai vääränä. Tuon sellaisen esille ja otan kantaakin, kuten nyt esimerkiksi toin esille nuo kulttuurialan leikkaukset. Muuten aktiivisuuteni on antaa tukea mielestäni tärkeille järjestöille tai toiminnalle. Olen mm. kuukausilahjottaja, ja hyväntekeväisyys on muutenkin sydäntäni lähellä. Nyt jouluna tein joulupukin keikkaa ja lahjoitin kaikki sieltä tulleet rahat hyväntekeväisyyteen.”
“Kun nyt syksyllä on ollut töitä vähemmän kuin aiempina vuosina, olen käyttänyt paljon aikaa Liverpool-podcasteihin ja Liverpoolista lukemiseen. Olen huomannut, että kun on aikaa enemmän, on suuri vaara hurahtaa Liverpool FC:hen kokonaan. ‘Onneksi’ vaimoa ja tytärtä ei LFC vedä, niin täytyy pysyä myös lähellä heitä ja heille tärkeitä asioita.”
“Olemme reissanneet aika vähän koko perheen voimin. Matkoilla on ollut se periaate, että jos siellä katsotaan futista, on lähdetty katsomaan futista. Lomia ei siis suunnitella futiksen ympärille, kun lähdetään kaikki yhdessä. Toki kävimme katsomassa Camp Noun, kun olimme Barcelonassa, mutta silloin siellä ei ollut peliä. Jos jossakin on ottelu, kun olemme paikkakunnalla, ja se on mahdollisuus mennä katsomaan, ottelun voi toki liittää osaksi matkan ohjelmaa.”
“Olimme esimerkiksi jo edesmenneen Ilkka Talasrannan (mm. Stella Polarikseen kuulunut käsikirjoittaja, ohjaaja ja kulttuurivaikuttaja) kanssa esiintymässä Roomassa, kun siellä oli AS Roman ja SS Lazion paikallispeli. Onnistuimme saamaan liput Stadio Olympicolle ja lähdimme aikanaan kohti pelipaikkaa. Onneksi olimme kahden aikamiehen porukalla liikkeellä, kävelyreitti kaupungilla osoittautui silloin aikamoiseksi sotatantereeksi”, Tobias muistelee yhtä “reissupeliään”.
"Jouluna Tobias teki joulupukkikeikkoja, joiden tuoton hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen."
Tobias Zilliacus, lyhyet nopeat
(vastattu joulukuussa 2024)
K: All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
V: Kenny Dalglish.
K. Miksi juuri hän?
V. Dalglish oli ykköstähti kun minusta tuli pool-fani 80-luvulla. Kun olen myöhemmin saanut tietää miten paljon hän teki seuran ja kaupungin eteen Hillsboroughin jälkeen, hän on noussut minun selkeäksi ykköseksi.
K: Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
V: Kostas Tsimikas
K: Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
V: Joukkue on täynnä mahtavia tyyppejä mutta pidän Tsimin huumorista ja asenteesta. Tärkeä pukukoppipelaaja ja tällä kaudella vahvoja otteita myös kentällä.
K: Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
V: Florian Wirtzin Leverkusenista.
K: Miksi juuri hänet?
V: Hän on todella taitava ja voisi tuoda vielä enemmän luovuutta ja monipuolisuutta meidän hyökkäyspeliin.
K: Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
V: Vahvistuksia tarvitaan: Vasen pakki. Vaikka pidän Tsimistä ja Robosta todella paljon totuus on että tarvitsemme tälle paikalle vahvistusta. Robertson ei ole enää yhtä nopea kuin ennen. Kymppipaikalle tarvitaan myös vahvistusta . Meiltä puuttuu oikeastaan selkeä kymppipaikan pelaaja. (Ja riippuen sopimusneuvotteluista saatamme tarvita myös korvaajia Virgilille, Salahille ja Trentille…)
K: Miten Jürgen Klopp onnistui mielestäsi meillä managerina asteikolla 1-10 (max. 10). Perustele arvosana yhdellä lauseella.
V: 9. From doubters to believers.
K: Arne Slott on nyt ollut päävalmentajamme puolisen vuotta. Kerro yhdellä lauseella hänestä saamasi mielikuva. Arvioi asteikolla 1-10 (max. 10), miten hyvin hän on pärjännyt suhteessa odotuksiisi.
V: 10. Aivan huikea debyytti. Ylittänyt kaikki odotukset. Suorapuheinen taktinen mestari.
K: Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
V: Historiallisesti Manu on tietysti inhottu kilpailija, mutta viime vuosina etenkin tulosten valossa melko rakas. Kyllähän City ja Real Madrid viime vuosina on ollut ne kaikkein suurimmat inhokit.
K. Jokin erityinen syy inhoon tai pitämiseen?
V: City ja Real ovat ne joukkueet jotka ovat laittaneet eniten kapuloita meidän rattaisiin. Ilman heitähän meillä olisi läjä pokaaleja viime vuosilta. Vai olisiko?
K: Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
V: Heitetään pari veskaria, Pickford ja Courtois.
K: Hyvässä vai pahassa ja miksi?
V: Pickford on taitava mutta melko ärsyttävä, ja Virgilin polvivamma ei ole unohtunut. Courtois on pitkään ollut melkoinen mörkö meille, ei vähiten cl-finaalissa 2022.
K: Seuraatko reserviemme, naisjoukkueemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
V: Saatan joskus katsoa jotain klippejä jostain matsista mutta melko vähän. Naisten joukkueen tuloksia seurasin enemmän kun Emma Koivisto pelasi joukkueessa.
K: Joku pelaaja reserveissä/juoniorojoukkueissa, josta odotat meille tähteä?
V: Varmaan Trey Nyoni. Hänessä on paljon potentiaalia.
K: Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
V: 2019, Liverpool-Bournemouth, 3-0.
K: Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?
V: Tuo 2019 ainoa mutta olen lähdössä katsomaan Liverpool-Newcastle helmikuun lopussa!
K: Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?
V: Laulan tottakai! Osaan varmaan kymmenen laulua. Meillä niitä lauletaan telkkarin edessä jonkin verran.
K: Oletko käynyt stadionkierroksella?
V: Kyllä.
K: Arvosana kierrokselle (1-10, max 10)
V: 7.
K: Liverpool kaupunkina max kolmella sanalla kuvattuna?
V: Satama, Beatles ja fudis.
K: Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
V: Juon vähän mutta hyvää.
K: Jokin erityinen lempijuoma siellä?
V: Varmaan joku brown ale tai pale ale.
K: Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
V: Fish and chips.
K: Liverpoolin pub tai ruokapaikka tai menopaikka, jossa olet viihtynyt erityisesti?
V: Turkkilainen ravintola Elif.
K: Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1-10 (max 10).
V: 7.
K: Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1-10 (max. 10)
V: 8.
K: Selitä itsellesi antamasi arvosana max kolmella sanalla.
V: Lojaali, omistautunut, tunteva.