- TEKSTI: Jari Ahola
Bilebändi Playan sekä hevibändi Manzanan basisti, biisintekijä ja muusikko Johannes Tolonen on Liverpool FC:n kannattaja, joka tuntee You’ll Never Walk Alone –biisin läpikotaisin. Ja ihailee Dirk Kuytia.
Kuinka sinusta tuli Liverpool FC:n kannattaja?
Tämä on oikein tarina oikeasta elämästä. Olin 8- tai 9-vuotias 80-luvun lopulla. Ystäväni, joka asuu Turun saaristossa, niin sillä oli jostain saatu Liverpoolin paita. Ja mulla oli tietysti Ilves-verkkarit, mutta ei ollut sellaista oikeata jalkapallopaitaa. Pyysin sitten että saisinko minä sen paidan ja jostain syystä se antoi sen minulle. Tämän jälkeen aina kun menin Hyhkyn tai Pispalan kentälle pelaamaan jalkapalloa, niin minulla oli se paita päällä. Se vaan oli jotenkin hieno paita ja siinä oli Crown Paint sponsorina. Eikä minulla siinä vaiheessa ollut mitään tietoa mistään Liverpoolista tai mistään muustakaan futisjoukkueesta. Sitten jossain vaiheessa alkoi vähän kiinnostamaan, että mikähän tämä joukkue oikeasti on. Siihen aikaan kotiin tuli Helsingin Sanomat ja sieltä piti aina sitten alkaa urk-kimaan tuloksia. Jotenkin siihen vain kasvoi sitten pikku-hiljaa.
Muistako hetkeä jolloin näit Liverpool FC:n ensimmäistä ker-taa pelaavan?
En, mutta minulla alkaa olemaan sieltä 90-luvun puolesta välistä sellaisia muistikuvia, että Steve McManaman on maailman kovin jätkä. Ne ovat ensimmäisiä oikeita muistikuvia. Ja siinä 90-luvun loppupuolella, 2000-luvun alusta hurahti sitten vähän isompi vaihde päälle että piti alkaa noita tv-kanavia ostamaan että näki pelejä enemmän.
Mainitsit sanan Ilves. Tampereella eletään aika kovaa jalka-pallobuumia. Oletko kuinka paljon nyt ehtinyt seuraamaan paikallista jalkapalloa?
Tänä kesänä tasan nolla ottelua. Minulla on aina jostain kumman syystä pelipäivänä keikka jossain. Se vähän syö tuota mahdollisuutta, mutta kyllä viime kaudella ehkä neljä tai viisi peliä ehdin paikanpäällä käydä katsomassa. Silloin näytti aika hyvältä ja nyt näyttää ilmeisesti vielä paremmalta, ainakin jos huhuihin on uskominen. Toivon mukaan ne saisivat sitä otteluohjelmaa rukattua meikä-läiselle paremmin sopivaksi, niin kävisin enemmänkin otteluita katsomassa.
Kuka on kaikkien aikojen suosikkipelaaja Liverpoolissa ja minkä takia?
Dirk Kuyt, koska se on nero. Jalkapalloilijassa pitää olla jotain kolmesta ominaisuudesta; joko peliälyä, taitoa tai sitten fysiikka kunnossa. Kuytillä ei sitä taitoa ainakaan ole, niin sitten näiden kahden muun osa-alueen täytyy olla huikeita, päätellen siitä että tulosta on tullut. Kauhean louhikkoista ja hirvittävän näköistä peliä, mutta aina se vaan ratkaisevalle hetkellä sitten sieltä jostain murtautui esiin ja pisti verkot tötterölle.
Kelpaisiko Kuyt vielä Johannes Tolosen Liverpooliin?
Ei mitenkään päin. Ne ovat kultaisia muistoja, mutta siinä oli jotain sellaista selittämätöntä mitä ei paljaalla silmällä voi tällainen maallikko ymmärtää. Miten se Kuyt pääsee aina pelaamaan ja miten se voi onnistua maalejakin tekemään? Mutta näin se vaan teki. Minä pidän sellaisista mystisistä hahmoista.
Mikä on ikimuistoisin Liverpoolin maali?
Steven Gerrardin maali Olympiakosia vastaan. Se on se kaikista kovin. Siitä ei edes Istanbul mennyt fiilistasolla ohi. Se oli niin älytön se purkautuminen kaikin mahdollisin tavoin. Tuossa Montussa katsottiin kavereiden kanssa peliä – oli aika räjähdysaltis meininki. Menee ihan kylmät väreet muistosta. (Kyseinen maali on myös Jari Aholan suosik-kimaali. toim.huom.)
Mainitsit Istanbulin ja tämän kyseisen Gerrardin maalin. Tulisiko mieleen muuta ikimuistoista ottelua näiden lisäksi mikä olisi sinulla tavallaan semmoinen erikoinen pois lukien ns. klassikko-ottelut? Mistä on jäänyt sellainen hyvä fiilis mieleen?
No se peli Man Cityä vastaan missä oltiin 2–0 tappiolla, olikohan 2008 vai 2009. Silloin oli jotenkin luottavainen olo, että tämä kuitenkin voitetaan. Ja se sitten voitettiin. Sillä kaudella oltiin muutenkin hyviä. Se jotenkin kiteytti sen tekemisen meiningin, että ei haittaa vaikka vähän omissa soi, kohta jyrätään. Kyseinen ottelu on sellainen, joka tulee aina mieleen kun miettii että kun omissa soi, niin olisiko tämä taas sellainen matsi joka hoidellaan ihan rauhassa kotiin.
Mikä on ollut se karmein ottelumuisto mitä et tahtoisi välttämättä enää muistella?
Varmaan se toinen AC Milan -finaali. Vaimo kävi kyselemässä aina puolen tunnin välein, että tule jo sisälle nukkumaan. Minä istuin yksin pihalla ja murjotin. Se oli aika kauheata. On niitä tietysti aika monta muutakin, mutta tuo päällimmäisenä.
Mikä on sitten se ”rakkain” vastustaja?
En pidä peleistä Man Utd vastaan, koska se on niin ressaa-vaa se pelien katsominen. Se on ihan perseestä. Eli se ei voi olla se. Pitäisikö nyt sitten sanoa Chelsea, vaikka se lähtö-kohtainen tulos on aina 1–0 tai 1–1. Mutta jotenkin siinä, varsinkin kun vastakkain oli Mourinho–Benitez-kaksikko, niin silloinhan niitä otteluita pelattiin joka toinen viikko. Se on syöpynyt mieleen lähihistoriasta aika vahvasti.
Onko mitään joukkuetta jota vastaan odotat oikein että Li-verpool pääsee pelaamaan?
Kyllä minä jotenkin niistä Everton-matseista tykkään. Ne ovat lähes poikkeuksetta todella kiivastempoisia matseja joissa aina sattuu ja tapahtuu. Mutta kyllä mulla kaikki pelit on kalenterissa ylhäällä. Ja nyt tietysti kun tehdään paluu Champions Leagueen, niin mitä isompi joukkue vastassa niin sitä parempi.
Kuinka Liverpool tulee pärjäämään Champions Leaguessa?
Liverpool menee lohkostaan jatkoon ja sitten ihmetellään.
Uskotko ihmemestaruuteen?
Jos se mestaruus tulee niin ei kai se niin ihme ole. Jos tollaisella tasolla pystytään pelaamaan kun nyt viime kausi parhaimmillaan oli, niin kyllä sillä pelillä haastaa kenet vaan – ja Liverpoolia vastaan on todella vaikea pelata. Jos vastustaja pitää palloa niin sitten niiden tarvitsee pelätä Liverpoolin vaarallisia vastaiskuja ja jos antaa pallonhallinnan Liverpoolille, niin sittenkin on ratkaisuvaihtoehtoja. Minä luulen että Rodgersilla on toi eurooppalainen taktinen reagointikyky hallussa sen verran hyvin, että kaikki on mahdollista.
Menikö viime kausi (2013/14) Gerrardin liukastumiseen?
No periaatteessa se meni siihen, että ylipäätään Gerrard joutui olemaan siinä paikassa missä se voi liukastua ja mokata sen homman. Se ei ihan Stevie G:lle ollut ensim-mäinen kerta kun se – ikävä kyllä – aika ratkaisevalla hetkellä tekee jotain ratkaisevan kauheata. Ehkä se joukkueen kapeus oli kuitenkin se oikea syy, että tällaiseen tilanteeseen ylipäätään jouduttiin. Mutta jos ei olisi liukastunut niin kuka tietää.
Pepe Reina, Mignolet ja Jones. Kuka on mielestäsi ensikauden ykkösveska?
Pepe Reina, koska kuitenkin Liverpool tulee olemaan useimmiten se joukkue joka vie sitä peliä. Minun mielestäni silloin maalivahdin ensisijainen tehtävä ei ole edes torjua palloja, vaan pelata jalkapalloa. Ja Reinalla on nyt tuo pelinavaus, pelinluku ja johtamiskyky aika paljon edellä Mignoletiä. Sen takia Pepe Reina, mutta toisaalta sitten Reina ei ole se tulevaisuuden vastaus Liverpoolille,
Kuka on tällä hetkellä Liverpoolin tärkein pelaaja?
No nyt on sillain vähän hankalaa että kun tuo Luis Suárez on nyt tuolla Katoloniassa. Pitää varmaan tulevaa kaut-ta ajatella sillä tavalla, että Coutinho ja Raheem Sterling nostavat vielä entisestään profiiliaan. Suoritusvarmuus kun vähän nousee, niin jompi kumpi näistä nuorukaisista. Valoisalta näyttää vaikka Suárez lähtikin.
Onko ketään nimiä Suárezin tilalle eli kenet haluaisit nähdä Liverpoolissa?
No, maailman ainoa sympaattinen saksalainen Marco Reus. Jos olisin itse puikoissa, niin pistäisin kaikki punnat yhteen koriin ja rässäisin sinne täysillä, mutta näin ei varmaan tule tapahtumaan. Sen lisäksi Sánchez olisi ollut kiva, mutta se menikin sinne Lontoon humuun. Kait sinne hyviä jätkiä hommataan.
Mainitsit Marco Reusin mutta ketkä kolme maailman parasta pelaajaa haluaisit nähdä Liverpoolin paidassa?
Ensimmäisenä Luis Suárez. Toisena Luka Modrić olisi kyllä semmoinen, jota minä ihailen yli kaiken. Siinä on jotain sellaista tietynlaista ylimaalisuutta: koskaan ei ole kiire ja ihan sama onko vastustajia ympärillä kaksi vai seitsemän, niin syöttö lähtee omille joka kerta – vaikka ulkosyrjällä tai kantapäällä jos ei muuta. Kolmanneksi Thiago Silva. Ei se ihan huono toppari Liverpoolille olisi.
Kukas pelaaja olisi sellainen jota et missään tapauksessa haluaisi pukevan Liverpoolin punaista paitaa päälleen etkä varsinkaan ostaisi tällä nimellä varustettua pelipaitaa?
Ei mulla varmaan semmoista pelaajaa olekaan. Minä olen aika hyvä kääntämään sen punaisen puolen takista jos tarve vaatii. Noista vanhoista perinteisistä mulkuista niin ehkä joku Inzaghi olisi ollut sellainen. Jos miehen lempi-nimi on Pippo, niin ei, ei ja ei.
Mitä mieltä Brendan Rodgersista?
Pidän kauhean paljon siitä, että siinä yhdistyy Liverpoolin managerille vaadittavat ominaisuudet. Hieno persoona ainakin miten julkisuudessa esittää itsensä. Viime kaudel-la osoitti, että pystyy reagoimaan myös vähän itseään vastaan. Se hallintafutis millä aloitettiin Rodgersin aikakausi, siitä mentiin malko lailla päinvastaiseen vastahyökkäys-futikseen ja kaikkeen siltä väliltä tarpeen mukaan. Erittäin valoisalta näyttää tulevaisuus.
Nyt on 25. heinäkuuta ja pelaajia on tullut jo sisään. Ketä vielä haluaisit vahvistukseksi? Mille paikoille?
Se on vähän vaikea juttu kun sen Sturridgen takana ei ole muuta kuin pelkkiä kysymysmerkkejä. Rickie Lambert? En osaa tässä lähteä arvaamaan minkä näköinen pelaaja se tulee Liverpoolissa olemaan. Hienon ja vivahderikkaan uranhan se on tehnyt ja muuta, mutta aina siirtyminen isompaan seuraan on kysymysmerkki. Kyllä mää jonkun sellaisen puhtaan hyökkääjän hommaisin.
Olet seurannut junioreita. Löytyykö sieltä sellaista pelaajaa jolta odotat lähitulevaisuudessa avauskokoonpanoon murtautumista?
Vaihtelevasti seurannut, mutta varmaan Jordon Ibe olisi semmoinen ainoa, mikä mieleen tulee äkkiseltään, jolla on ihan realistiset mahdollisuudet ensi kaudella pelatakin muutama peli. Muutenhan joukkueella on jo sen verran leveä materiaali verrattuna aikaisempiin kausiin, että vaikea nähdä sieltä kenekään yllättäen nousevan ellei loukkaantumissumaa puske päälle.
Siinä tavallaan se paikka ja miljöö, mitä on vaan nähnyt kuvissa, muuttui sitten todelliseksi.
Sanoit käyneesi Anfieldilla. Kerro ihan ensimmäisistä tunteista kun tulit Anfieldille.
No sehän oli, kuten arvata saattaa, sellainen epätodel-linen fiilis. Siinä tavallaan se paikka ja miljöö, mitä on vaan nähnyt kuvissa, muuttui sitten todelliseksi. Aivan päällimmäinen ajatus oli, että tämä paikka todellakin on olemassa. Muuten meni lähinnä ihmetellessä, että kuinka tavallinen paikka se kuitenkin vaan on. Kapeat portaat ja katsomo näyttää aika samalta kuin monessa muussakin paikassa. Ehkä se kaikista hienoin hetki kuitenkin oli se katsomoon saapuminen, kun pilkkopimeässä illassa pää pulpahti sieltä portaikosta sillain, että näki sen vihreyden mikä siellä stadionilla loistaa. Se oli aika liikuttava hetki. Tammelan stadion ei ole koskaan oikein siltä näyttänyt – eikä Ratina tai mikään muukaan. Näytti kovin kauniilta.
Mikä vuosi ja mikä ottelu oli kyseessä?
Viime tammikuu (2013/14) ja otteluna Liverpool–Everton, 4–0. Kyllä se maistui, kelpasi.
Kävitkö stadionkierroksella?
En. Meillä oli ihan tällainen pikainen kolmen päivän ry-pistys ja Leppäsen Harry minut otti siivelleen. Ihan perus-pubit käytiin kattoon, mutta mitään mikä olisi varailuja vaatinut tai muuta, niin ei ehditty tekemään. Se jää sitten ensi kauden tavoitteeksi henkilökohtaisella suoritustasolla.Sinut tunnetaan oluiden ystävänä.
Mikä oli suosikkioluesi Liverpoolissa?
Niitä oli monia, Baltic Fleetissä oli joku Amber Ale mikä kolahti oikein hienosti, mutta ylipäätään ne paikalliset oli hyvin luonteikkaita kaikki. Pidin kyllä.
Olet tehnyt gradua kappaleesta You’ll Never Walk Alone. Sulla alkaa olemaan varmaan eniten Suomessa tietoa aiheesta joten kerro vähän gradustasi ja miten olet löytänyt juuri sen gradun aiheeksi. Ja voit kertoa vielä vähän itse kappaleesta.
Pääaineena on siis musiikintutkimus. Gradun aihetta kun mietin, niin piti valita joku semmoinen, jonka parissa jaksaa puurtaa yömyöhään silloinkin kun väsyttää. Sitten jotenkin luontevasti päädyin Liverpool-aiheisiin ja mietin mikä voisi olla semmoinen juttu, joka menee proffalle läpi. Tuli sitten otettua tapaustutkimus kuinka yhdysvaltalaisesta musikaalibiisistä tuli englantilaisen seurajoukkueen symboli. Ja se on kyllä aika mielenkiintoinen matka, jossa on paljon tietoisia ratkaisuja, mutta vielä paljon enemmän yhteensattumia – ja voisi melkein sanoa, että oikeita tapaturmia. Se on mielenkiintoinen stoori.
Varmasti on monia lukijoita, jotka eivät tiedä miten, milloin ja miksi juuri You’ll Never Walk Alone tuli Liverpool FC:lle tunnuslauluksi.
Ehkä kaikista merkittävin juttu on tietysti se itse biisi. Rodgers ja Hammerstein, eli säveltäjä ja sanoittaja, olivat tämän Tin Pan Alley -aikakauden ehkä tuotteliain kaksikko ylipäätään Amerikassa. Tämä biisi on tehty toisen maailman sodan aikana ja se on keväällä -45 tullut teattereihin. Tässä Carousel-näytelmässä on sellainen stoori, että mies kuolee ja palaa kuolleista kertomaan, että vaikka onkin kuollut, niin elämä jatkuu ja kaikki tulee menemään hyvin. Eli jos miettii, että Amerikassa on sota päällä ja kaikilla on kuolleita sukulaisia ja muuta, niin kyseessä on aika tieten tahtoen tehty kappale, jossa sanoitus on sellainen ettei sitä personoida kehenkään. Se on helppo siirtää mihinkä tahan-sa tilanteeseen. On juhla tai suru, tai mikä vaan, niin se toimii. Ja vielä oikeastaan kulttuurista riippumatta. Se teksti on semmoinen universaali.
No, Liverpool oli toiminut aktiivisena kauppakaupunkina – oikeastaan koko maailmankaupan keskuksena – jo 1800-lu-vun lopulta, joten siellä oli tosi paljon kulttuuripohjaa ja uudet biisit tuli luonnollisesti Liverpoolin kautta Englantiin. Se oli tosi suosittu laulu ylipäätään (eikä mikään Gerry Marsdenin löytö), jonka lähes kaikki Liverpoolissa tiesivät jo valmiiksi. Gerry and The Pacemakersillä oli valtava menestys silloin -63 ja poppoo tarvitsi yhden hitin lisää. Yhtye oli ollut kuukauden putkeen listaykkösenä, peräti neljällä biisillä peräkkäin, mikä oli enemmän kuin The Beetlesillä. Muistaakseni You’ll Never Walk Alone oli juuri se neljäs siihen putkeen. Sattumalta Bill Shankly oli päättänyt, että nyt pitää saada vähän psykologista statusta ja laulu oli vähän tilauksessakin joukkueella. Sitten samaan aikaan alettiin soittaan biisejä ennen ottelun alkua ja neljässä kotipelissä putkeen soitettiinkin You’ll Never Walk Alone. Jostain syystä se oli ainoa biisi mihin yleisö ei vaihtanut sanoja, johtuen ehkä juuri siitä, että se on niin universaali. Esimerkiksi kaikkiin Beatles-biiseihin tehtiin aina joku Liverpool koijaus, mutta You’ll Never Walk Alonelle ei tarvinnut tehdä mitään. Sitten sitä alettiin pikkuhiljaa laulamaan kesken pelejä ja pelin jälkeen, josta se vain jäi elämään.
Jotkut kannattajat ovat sanoneet, että oli samalla kirous kun tämä kyseinen laulu tuli. Uskotko itse tällaiseen taikauskoon että You’ll Never Walk Alone olisi tuonut jonkinlaista kirousta?
No siitä vuodesta alkoi Liverpoolin 30-vuotinen dynastia. Jos siinä joku kirous on, niin ”bring it on”. Mieluiten tuplana vaan.
Sitten muiden kannattajien kysymyksiä:
Jos Fowler, Rush ja Carra joutuivat tappeluun niin kuka voittaisi?
Rush.
Kuka on seksikkäin Liverpoolin pelaaja kautta aikain ja miksi?
Dirk Kuyt. Koska se on niin ruma ja silti kaunis.
Jos saisit valita jonkun pelaajan, valmentajan tai taustahenkilön niin kenen kanssa viettäisit illan pubissa? Ja miksi? Ja Mitä joisit?
Valitsisin Rafael Benítezin. Joisin ihan mitä tahansa Rafa haluaisi tarjota. Ja miksi? Koska olisi kauheasti kysymyksiä Rafalle. Ja uskon, että se on näistä lähihistorian henkilöistä eniten perillä jalkapallosta. Ja olen ensisijaisesti rakastunut jalkapalloon ja Liverpool FC on kaikista kaunein kruunu mitä jalkapallolla on. Rafa olisi juuri se henkilö, joka pystyisi eniten siitä maailmasta kertomaan.
Kenen kanssa haluaisit lapsen?
Chelsean lääkäritytön kanssa ;) (physio Eva Carneiro toim.huom.)
Oletko ikinä haaveillut pelaavasi Anfieldilla kapteenina ja tekeväsi maalin?
Tottakai, joka yö.
Mitä olisit valmis jättämään väliin nähdäksesi Liverpoolin pelin? Missä menee raja?
Ei kait siinä kauheasti rajoja ole. Aika monta keikkaa ollaan siirretty, sound checkejä jätetty tekemättä ja pyöritty pitkin Eurooppaa metsästämässä hotellia tai pubia missä pelin vois nähdä. On tässä kaikenlaisia ollut.
Kenet suomalaisen pelaajan ottaisit Liverpooliin?
En ketään.
Kuka olisi paras suomalainen kommentoija Liverpoolin matseihin tv:ssä?
Sami Hyypiä olisi OK.
Mihin muutamaan sanaan kiteytät Liverpoolin kannattamisen? YNWA ei kelpaa.
Yhteisöllisyys on se juttu. Sulla ja mulla on paidassa tällainen pinssi. Aika usein kun joku sen bongaa, oli maa mikä tahansa, niin yleensä hyviä juttuja puhkeaa siitä että satutaan samaa lintua diggailemaan. Se on se hienoin juttu.
Sinua pidetään jo ehkä suomen parhaana basistina, tai aina-kin siihen kärkeen kuuluvana. Niin mitäs ehkä suomen par-haalle basistille kuuluu näin ammatillisesti tulevan vuoden aikana?
Pitänee soittaa varmaan Lauri Porralle tai jollekin muulle, että mitä ne meinaavat tehdä. Minulla työt jatkuvat Playassa, se on minun vakityöpaikka millä maksetaan asuntolainaa. Eli bilekeikkoja siellä täällä ympäri Suomea. Sitten Manzanalla tehdään viidettä levyä ja sen lisäksi on kai-kenlaisia pikku proggiksia siellä täällä, aina argentiinalaisesta tangosta norjalaiseen Black Metalliin.
Lopputerveiset?
Terveiseni Suomen Liverpool FC kannattajille! Yritetään kokoontua sankoin joukoin peleihin ja nautitaan yhdessä tohinoista.
Juttu on alunperin julkaistu "Norwegian Wood" -lehden numerossa 48 syyskuussa 2014.