- TEKSTI: Arto Rautio
- KUVAT: Arto Rautio

Fellow Scouser: Matti Rönkä - Joukkueen ankkuripelaaja

“Lapsuudessani vapaa-aika vietettiin ulkona, yleensä jotakin urheillen tai pelaten. Kun lähdin kaverieni mukana Outokummun Vesan jalkapallotoimintaan, syttyi elämänmittainen läheinen suhde jalkapalloon. Jalkapallo jäi kuitenkin enemmän hauskaksi harrastukseksi, kun menin 15–16 -vuotiaana mukaan Outokummun Partion lentopallotoimintaan ja lentopallosta tuli päälajini. Liverpool-kannattaja minusta tuli Sippolan vävynä, kun pääsin siellä osaksi Myllykosken Pallo -47:n yhteisöä ja aloin seurata Sami Hyypiän uraa. Samin siirryttyä Englantiin tutustuin tarkemmin Liverpool FC:hen, seurasta huokuvaan fiilikseen ja minusta tuli kannattaja”, kertoo helmikuun lopussa Ylen uutisankkurin töistä eläkkeelle jäänyt outokumpulaislähtöinen kirjailija Matti Rönkä.

Matti Rönkä on syntynyt syksyllä 1959 Pohjois-Karjalassa Kuusjärvellä, jonka nimi muutettiin Outokummuksi kunnan saatua kauppalaoikeudet vuoden 1968 alussa. Hänen sukujuurensa ovat kuitenkin Savossa, josta maanviljelijäperheistä lähtöisin olleet äiti ja isä muuttivat Kuusjärvelle autonkuljettajaksi kouluttautuneen isän saatua töitä kuopiolaisesta kuljetusliikkeestä,
jolla oli varikko paikkakunnalla.
”Sisarussarjan keskimmäisinä kumpikaan ei voinut jatkaa kotitilalla. Isä siis teki töitä autonkuljettajana, ja äiti oli töissä postilla. Perhetaustani poikkesi useimmista kavereistani siinä, että kumpikaan vanhemmistani ei ollut Yhtiöllä töissä, kuten Outokumpu Oy:stä pitäjällä yleisesti puhuttiin. He rakensivat omakotitalon Kuusjärven kirkonkylälle, joka sijaitsi viitisen kilometriä Outokummun varsinaisesta keskustasta. Siellä me kylän vaatimattomalla urheilukentällä pelailimme jalkapalloa ja koulun salissa sisäpelejä. Ja toki myös hiihdettiin ja yleisurheiltiin eli esimerkiksi hypättiin korkeutta, heitettiin keihästä ja juostiin sekä pelattiin muun muassa jääkiekkoa. Se monipuolisuus näkyy siinäkin, että olen kisannut numerolappu rinnassa yli viidessä, ehkä jopa noin kymmenessä lajissa. Lapsuudessa Outokummussa aktiivisesti myös harrastettu pesäpallo oli poikkeus, siitä en koskaan innostunut”, Matti kuvaa lapsuusmaisemiaan.
”Meille sattui hienoja valmentajia, jotka innostivat olemaan porukassa mukana. Muistan lämmöllä esimerkiksi kauppalan suunnittelusihteeriksi tullutta nuorta ekonomia, joka valmensi meitä, ja jonka kotona käydessämme saimme myös mallia, millaista akateemisesti koulutetun henkilön elämä voi olla. Ja toki samaten mielessä on, miten urheiltiin vapaa-ajalla ihan ilman ohjausta. Yksi peli oli nimeltään kusetus. Siinä porukka jaettiin kahteen joukkueeseen ja alettiin sitten heittää keihästä. Se joukkue voitti, joka sai ensimmäisenä keihään heitetyksi yli vastustajan kenttäpuolen päätyrajan. Näin jälkikäteen ajatellen onneksi kenellekään ei siinä sattunut mitään”, Matti pohtii.
Matin lapsuudessa ja nuoruudessa yhteiskunnassa näkyi monella tapaa jakautuminen ammattien ja taustojen mukaan. Yksi osa sitä oli urheilu, minkä takia Outokummussakin oli ns. porvarillinen seura Partio ja ns. työväen seura Vesa. Mattia tämä jako ei kuitenkaan haitannut, vaan hän toimi aktiivisesti molemmissa.
”Kuusjärven Partio, kuten nimi alkujaan oli, perustettiin muuten aikoinaan vuonna 1911 urheiluseuraksi sen takia, että Venäjän tsaari oli kieltänyt maassaan partioliikkeen toiminnan. Itsenäistymisen jälkeen se nimi jäi sitten urheilutoiminnalle, ja partiotoiminta on jatkunut erillään Partiosta. Tämä on yksi sellainen detalji, jonka takia olisi kiva saada eri urheiluseuroista samanlainen kirjasarja kuin Helsingin Sanomat aikoinaan teki Helsingin kortteleiden vaiheista teemalla Helsingin korttelit kertovat. Täällä Tapanilan kotini ympäristössäkin toimii monta mielenkiintoista isompaa ja pienempää seuraa.”

Pallopelit veivät nuoren miehen

”Kun kaverini innostuivat jalkapallosta, lähdin minäkin C-juniori-ikäisenä mukaan Outokummun Vesan jalkapallotoimintaan. Siitä ei kuitenkaan tullut päälajiani, vaan innostuin 15–16 vuoden iässä lentopallosta, jota aloin sitten pelata Outokummun Partiossa, ja josta tuli pitkäaikainen päälajini. Kun ikäluokat olivat tuolloinkin jo sangen pienet, pääsivät lahjakkaimmat juniorit usein mukaan itseään vanhempien ikäluokkien joukkueisiin ja kehittymään siten lisää. Niin minäkin lentopallossa. Lukiovuosina pelasin Partiossa ja sitten lähdettyäni Helsinkiin yliopistoon jatkoin Helsingin yliopiston urheiluseurassa HYUS:ssä ja myöhemmin Kivenlahden Kirissä, Etelä-Vantaan Urheilijat EVU:ssa, Vantaan Lentopallossa ja Malmin Urheilijoissa kolmos- tai kakkossarjaa pelaten ja osin joukkueita valmentaenkin kaikkiaan 39 sarjakautta. Ja olen sen jälkeenkin lentopalloa pelannut Sikariportaan joukkueessa.”
”Jalkapallo jäi lentopallon myötä kakkoslajikseni, mutta pysyi toki sekin aktiivisena harrastuksena aina siihen asti, kun laji piti lopettaa polvi- ja nilkkaleikkausten myötä. Koen, että jalkapalloilijana olin parhaimmillani vasta ikämiehenä. Aloitin pelit hyökkääjänä ja valuin sitten iän lisääntyessä ja vauhdin hidastuessa ylemmän keskikentän kautta alemmalle keskikentälle ja lopuksi puolustuksen ankkuriksi eli toppariksi – tosin vähän vastustajien iän mukaankin omaa pelipaikkaa vaihtaen.”
”Pääkaupunkiin muutettuani olin ensin mukana Helsingin Pallo-Pojissa ja sitten Malmin Palloseuraan liittyvissä joukkueissa. Yksi joukkueeni oli kirjailijoiden FC Kynä, jossa kaikilla pelaajilla on paitansa selässä numero 7 ja nimi Kivi, ja jonka ottelutapahtumissa ei kirjallisuudesta pahemmin juteltu. Tästä paidasta meinasi tulla ongelma ottelussamme Saksan kirjailijaliiton joukkuetta vastaan, kun tuomari ensin kieltäytyi tuomitsemasta ottelua pelipaitojemme takia. Peruste oli, miten hän voi tehdä merkinnät pelipöytäkirjaan, jos kaikilla on sama numero ja nimi”, Matti muistelee naureskellen.
Myös elämä Sippolan vävynä eli avioliitossa entisestä Sippolan kunnasta syntyisin olevan puolison kanssa toi paljon jalkapalloon liittyvää Matin elämää. Sippolaanhan, josta tuli toki jo vuonna 1975 yhdessä naapurikunta Anjalan kanssa Anjalankosken kaupunki ja vuonna 2009 osa Kouvolaa, kuuluivat muun muassa Myllykoski ja Inkeroinen. MyPa-yhteisö eli tuolloin kukoistuskauttaan ja Matti vietti siellä päin ollessaan paljon aikaa Saviniemen kentällä, jossa pääsi höntsäilemään myös sellaisten seuralengendojen kuin Anfieldilla syyskuussa 1996 MyPan europelissä pallon Liverpoolin verkkoon upottaneen Mauri Keskitalon kanssa.
”MyPalla asiat olivat tuolloin vielä hyvin ja jalkapallo kukoisti. MyPallahan oli yhteyksiä brittifutikseen jo heti perustamisensa jälkeen, kun seuran taustavoimiin kuulunut paperitehdas sponssasi Nottingham Forestin hyökkääjän Myllykoskelle opettamaan jalkapalloa kesinä 1948 ja 1949. Seuralla oli lisäksi brittivalmentaja 1980-luvun lopulla ennen sen nousua Harri Kampmanin valmennuksessa kotimaisen jalkapallon huipulle. MyPa oli Kampmanin jälkeenkin 1990-luvulta pitkälle 2000-lukua väylä lupaaville pelaajille päästä osaksi laadukasta valmennusta ja joukkuetta ja ehkä eteenpäinkin peliurallaan kuten esimerkiksi Sami Hyypiälle kävi. Sami Hyypiä oli jo MyPassa iso, fiksu ja taitava pelaaja, ja kun hän siirtyi Liverpooliin, aloin seurata sitten seuraakin. Nuorempana olin kannattanut lähinnä West Hamia sen takia, että seuran tähtipelaajalla Trevor Brookingilla oli suomalainen vaimo. Samin myötä pääsin aistimaan sen kokonaissympaattisuuden, mikä Liverpool FC:llä seurana on, ja tykästyin seuraan syvästi. Jürgen Kloppin aikana tämä inhimillisyys on entisestään vahvistunut seurassa, vaikka se toisaalta tekeekin hurjaa bisnestä samalla”, Matti kuvaa tietään Sippolaan liittyvän rakkauden myötä Liverpool-rakkauteen surren samalla MyPan 2010-luvulla talousvaikeuksissa tapahtunutta hiipumista.
”Nykyisin katson noin 95 prosenttisesti Liverpoolin ottelut eli käytännössä aina. Käytän siihen Allenten satelliittikanavia, että voin tarvittaessa tallentaa ottelut perinteisesti kovalevylle, jolla olen säilyttänyt myös legendaarisimpia otteluita. Lisäksi maksan Ruutu+ -suoratoistopalvelusta voidakseni seurata lentopalloa. Tämä mahdollisuus tallentaa oli erityisen tärkeää, kun olin vielä töissä. Työpäivät sattuivat monesti ottelun kanssa samaan aikaan. Pystyin muun muassa kymmenistä toimituksessa auki pyörivistä kuvaruuduista, jotka näyttivät eri kanavia,
ja lukuisista Englannin liigan eri joukkueita kannattavista työkavereista huolimatta sangen hyvin pitämään itseni tietämättöminä tuloksista. Mutta joskus kävi niin, että menin hölmö avaamaan Facebookin kotiin tultuani ja sieltä se tulos sitten lävähti silmille ensimmäisenä.”
”Olen ehdottomasti englantilaisen liigajalkapallon fani. Jokin Aston Villa – Lutonkin voi olla intensiivisyydessään todella nautittava ottelu – ihan toista maata kuin esimerkiksi Espanjan ja Italian pääsarjapelit ja siitä huolimatta, että englantilaisjoukkueiden pelaajista pääosa olisi espanjalaisia tai italialaisia. Siksi seuraan Valioliigaa muutenkin kuin Liverpoolin ollessa kentällä. Esimerkiksi Saksan Bundesligasta tiedän toki, että maajoukkueemme maalivahti Lucas Hradeckýllä on mennyt hyvin, mutta ei minulla siihenkään sarjaan tai Huuhkajien otteluihin ole sellaista paloa kuin englantilaiseen seurajalkapalloon.”
Työpaikalla Matti viihtyi usein Liverpool-verkkareissa, joissa yhdistyi mukavuus ja rakkaus omaan seuraan.
”Uutistoimituksessa ollaan hyvin huoliteltuja, kun mennään ruutuun. Kun työpäivä kesti kerrallaan 10–12 tuntia, oli luontevaa tehdä päivän lähetyksiä valmistavaa työtä rennommin pukeutuneina. Minulla oli nuo verkkarit, naiskollegoilla saattoi olla papiljotit päässä ja mitä kullakin odottamassa sitä hetkeä, että oli aika mennä maskeeraukseen ja pistää ykköset päälle”, hyvin tarkkaan mietitystä pukeutumisesta ruudussa tunnettu Matti kertoo.
”Jalkapallossa olen saanut kokea niin katkerasti muistamani hiekkakentät, joilla nilkat olivat kovilla, pallo pomppi usein miten sattui ja pallot kuluivat nopeasti, ei kovin mieluisat tekonurmet, jotka olivat myös nilkoille haastava alusta, kuin hyvät nurmikentätkin. Höntsäjalkapallo on kulkenut mukana elämässä niin Myllykosken Saviniemellä kuin täällä Helsingissäkin. Ikävä kyllä en siis pysty enää jalkojen takia pelaamaan, mikä harmittaa kovasti. Tässä Tapanilan kodin lähellä ovat Mosan jalkapallokentät, jossa tuttuja kavereita olisi kesällä höntsäämässä aina 4–5 iltana viikossa.”
”Jalkapallo ja lentopallo ovat olleet hyvä yhdistelmä, kun niiden pääkaudet limittyvät sopivasti keskenään. Lajeina niissä on ollut myös se kiva puoli, että kentällä kaikki ovat samanarvoisia. Tulin yhdeltä Sikariportaan joukkuetoverilta, joka oli aiemmin ollut usein samoissa sarjapeleissä vastustajan puolella kenttää, kerran kysäisseeksi, mitä muuten teet työksesi. Olen Meiran toimitusjohtaja, oli tuota edellä sanottua vahvasti tukeva vastaus.”
”Kaikkineen on sanottava, että niin täällä kotiseudulla eli Helsingissä ja Vantaalla kuin ympäri maata kiertäessä on huomannut, että meillä on tosi hyvät liikuntamahdollisuudet ja -paikat. Saatoin työn tiimoilla reissatessani käydä hyppäämässä korkeutta vain siitä ilosta, että se oli mahdollista. Ja kun olen myös ahkera hiihtäjä, talviaikaan on mielellään tutkinut, missä kullakin paikkakunnalla pääsee suksimaan. Pieksämäellä tosin jouduin karttaa katsomalla kerran ladulle, joka tuntui lähinnä formularadalta, mutta niin siitäkin selvittiin vahingoitta”, Matti kiittelee.

Miksi ryhtyisin, no toimittajaksi

Matti kertoo olevansa tyypillinen sodanjälkeisen jälleenrakentajasukupolven lapsi siinä mielessä, että hänen vanhemmilleen oli selvää panostaa lasten koulutukseen ja elämänuraan sitä kautta.
”Sekä minä että veljeni olemme menneet yksityiseen Outokummun yhteiskouluun ja käyneet lukion siitä huolimatta, että yhteiskouluun meno oli heille iso satsaus. Yhteiskoulun lukukausimaksu vastasi isäni kuukauden palkkaa, minkä lisäksi piti ostaa kirjat ja maksaa kouluruokailusta, johon leivät tuotiin kotoa. Eikä tästä tingitty senkään jälkeen, kun isäni kuoli ollessani 13-vuotias. Minä siis pyrin ja pääsin oppikouluun, peruskoulu tuli Outokumpuun vasta 1974. Sen koulujärjestelmän muutos muistaakseni vaikutti, että lukio oli edullisempi kuin keskikoulun luokat ennen peruskouluaikaa.”
”Olen ollut opiskelijana sellainen pärjäänköhän minä tässä -ihminen, joka on sitten huomannut selviävänsä uudessa opinahjossa ihan hyvin. Koulussa olin ikäluokan kärkipäässä, vaikka en ns. pinko ollutkaan. Luin pitkän matematiikan, mutta esimerkiksi lääkäri- tai diplomi-insinööriopintoihin pyrkiminen ei innostanut. Eikä bisnesmaailmakaan sytyttänyt. Pääsin kyllä papereilla Turun kauppakorkeakouluun, mutta en kuitenkaan mennyt sinne. Tykkäsin kouluaikana esiintyä ja kirjoittaa, ja sitä kautta mielessä alkoi hahmottua halu päästä toimittajaksi. Kun olin kirjoitusten jälkeen käynyt armeijan, hain valtiotieteelliseen tiedekuntaan, johon myös pääsin yo-kokeen arvosanoilla ilman pääsykokeita. Edessä oli muutto Helsinkiin, mikä oli maalaispojalle aikamoinen kokemus. Olin ennen sitä käynyt Helsingissä vain kaksi kertaa.”
”Omana aikanani valtsikassa sai tiedekuntaan sisään päästyään vapaasti valita, mitä aineita haluaa opiskella. Tiedotusopista tuli luontevasti pääaineeni, mutta hienoimpina opiskelukokemuksinani pidän approbaturvaiheen antoisia arvostettujen professorien kuten sosiologian Erik Allardtin pitämiä luentoja. Suhtauduin opintoihin hyvin pragmaattisesti eli halusin oppia asiat nopeasti ja pyrkiä töihin senttaamaan (avustamaan freelancerina lehtiä) ja solmimaan tuttavuuksia tulevaa vakituista toimittajantyötä mahdollistaakseni. Ensimmäisenä kesänä en kuitenkaan päässyt mihinkään toimitukseen kesätöihin, vaan menin postin lajittelukeskukseen käsittelemään arvopostia postin palveluksesta eläkkeellekin jääneen äitini auttaessa työpaikan saannissa. Mutta sitten toisena kesänä pääsin jo alan töihin Lehtikuvaan, mikä avasi pian elämässä uuden polun.”
Lehtikuvan toimitusjohtajana toimi tuolloin Sanoma Osakeyhtiön suuromistajiin kuulunut Aatos Erkon isosisko Patricia Seppälä. Kesäkauden jälkeen Matille alettiin puhua Sanomien toimittajakoulusta.
”Ilmeisesti ajattelivat, että tuosta voisi kouluttaa ja kehittää toimittajan. Vaihdoinkin kolmannen opintovuoteni jälkeen oppilaitosta. Valtiotieteen maisterin tutkinto jäi hyvin edenneiden opintojen jäljiltä gradua ja paria pikkujuttua vaille silloin vajaaksi, mutta pääsy toimittajakouluun takasi varman työn halutulta alalta sekä kuukausipalkan jo opiskeluajalta, joten lähtöä ei tarvinnut miettiä. Meitä oli siellä 18 opiskelijaa, tiivis opetusohjelma ja harjoittelujaksot päälle. Opiskelijaelämä jäi tämän kaiken seurauksena aika vähiin ja se vähäkin meni aika lailla toimittajakoulun kurssikaverien kanssa.”
”Toimittajakoulussa mietin aluksi myös, pärjäänkö täällä, enkä ajatellut itseäni erityisen näppäränä kirjoittajana, kun kurssikaverina oli esimerkiksi jo runokokoelmia julkaissut Jari Tervo. Koulu sujui kuitenkin hyvin ja sen jälkeen sain heti vakituisen työpaikan Helsingin Sanomien urheilutoimituksesta, johon kurssikaverini, pian eläkkeelle Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajan tehtävistä jäävä ja siten viimeisten työvuosieni esihenkilönä toiminut Jouko Jokinen muuten pääsi vain määräaikaiseksi. Seurasin siellä etenkin jalkapalloa ja lentopalloa, ja pääsin siten esimerkiksi vanhalle Wembleylle. Wembleyllä oli toimittajan töissä myös Risto E.J. Penttilä, jonka ura Lahden Reippaan kakkosmaalivahtina oli päättynyt jalan katkeamiseen. Jonotimme siellä vuorollamme puhelimeen, jolla saneltiin Suomeen omiin toimituksiimme otteluraportit. Mieleen on jäänyt, että kun tavasin esimerkiksi Englannin nuorisomaajoukkueessa Suomea vastaan pelanneet Mark Hateleyn nimen kirjoitusasua varmistaakseni, että se menee varmasti oikein, luurista kuului hieman närkästyneesti kyllä minä sen tiedän”, Matti muistelee 1980-luvun töitä ja työmenetelmiä.
Mark Hateley pelasi silloin joukkueessa, joka löi Suomen vastaavan 5–0. Hateley on jäänyt Matin mieleen tuolloin harvinaisena Italian Serie A:ssa Milanissa pelanneena brittinä sekä siellä legendaarisen hunnikuninkaan mukaan saamastaan kutsumanimestä Attila.
”Tuo 1980-luku oli toimittajille hyvää aikaa. Lehtitalot tekivät hyvin rahaa, paikallisradiot aloittivat, MTV sai uutiset ja Yle lisäsi työvoimaa. Olin HS:n urheilutoimituksessa puolitoista vuotta, minkä jälkeen lähdin HS:n ja muiden isojen lehtien omistamaan Radio Ykkösen tiiviiseen Markku Veijalaisen vetämään toimitukseen. Sieltä sitten jatkoin noin vuoden päästä Tekniikka&Talous -lehteen toimitussihteeriksi ja taloustoimittajaksi. Siellä ollessani MTV otti yhteyttä ja kysyi, tulisinko Jouni Flinkkilän seuraajaksi sijaistavana uutisankkurina. Tämä tarkoitti, että siinä 1980-luvun lopussa olin kahden pienen lapsen isä, päivätöissä Tekniikka&Taloudessa, tein vuodessa noin 80 iltaa uutisia päivätöiden jälkeen MTV:ssä, kirjoitin gradun
tiedotusopin laitokselle – valmistuin 1989 – sekä pelasin ja valmensin lentopalloa ja kävin myös pelaamassa jalkapalloa. Kun Sanomien toimittajakoulusta löytynyt puoliso oli myös töissä, siinä oli sellaista ruuhkavuosien tuntua”, Matti summaa.
”Aloin miettiä, että tämä työtahti ei ole pitkän päälle toimiva. Kun MTV:ltä ei tullut ehdotuksia suuremmasta työpanoksesta ja Ylellä aukeni toiminnan kehittämisen myötä uutispäällikön paikka, siirryin sinne 1990. Samalla loppui noin kymmenen vuotta jatkunut lehtityö, ja alkoi liki 15 vuoden rupeama pomotehtävissä eli ensin uutispäällikkönä ja sitten Ylen kehittäessä toimintojaan uutisten päällikkönä, jossa roolissa olin joka toinen viikko uutisten päätoimittajana. Uutispäällikkönä sain aika lailla mieleni mukaan johtaa päivittäistä uutistoimintaa, uutisten päällikkönä tuli työnkuvaan myös henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä.”
”Jossain vaiheessa aloin miettiä, haluanko olla näissä pomohommissa tekemässä saneerauksia ja henkilöstövä hennyksiäkin, jos sellaisiin tulee tarvetta. Kun nuori nätti poika oli myös saanut jo vähän harmaata hiuksiin ja siten ulkoista uskottavuutta, sekä oli mahdollisuus siirtyä ruutuun Arvi Lindin jäädessä eläkkeelle, vaihdoin vuonna 2003 uutisankkurin tehtäviin, joista siis jäin eläkkeelle helmikuun 2024 lopussa. Vuodet tulivat täyteen jo vuodenvaihteessa, mutta koin hyvänä olla tiimissä vielä presidentinvaalit, kun pomot olivat todenneet, että jatkat niin pitkään kuin siltä tuntuu, paloa työhön oli, vaaleista oli hyvä pitkä kokemus ja katsojatkin tykkäsivät minusta ruudussa. Samalla ajattelin, että vaalien jälkeen on hyvä hetki lopettaa, kun tiedossa oli, että Ylessä pistetään uutisstudio ja uutisten tekemistäkin uusiksi. Osasyy oli silläkin, että polvileikkausten jälkeen oli vähän veto poissa. Olen nimittäin suhtautunut aina intohimolla työhöni. Mutta enemmän mietin, haluanko enää alkaa käydä läpi uuden studiotekniikan sisäänajoa. Studiot ovat sellaisia isoja ja räätälöityjäkin kokonaisuuksia, joita ei kovin usein tehdä, ja joissa tahtoo siksi olla aina monenlaista alkuvaiheen säätämistä ennen kuin kaikki saadaan toimimaan halutusti.”
”Kaikkineen työurani on mennyt niin, että on ollut jokin pyrky eteenpäin, kun oli oppinut senhetkisen työn mielestään kunnolla”, Matti tiivistää 42-vuotisen taipaleensa toimittajana.
”Olen poliittisesti sitoutumaton. Olen sen verran nuori, ettei koulu- ja opiskelijamaailmassa enää ollut vallitsevana tapana leimautua johonkin aatesuuntaan. Se oli hyvä asia toimittajan töissä. Eräs kollega ei päässyt Hämeen Sanomiin kesätöihin, kun hän oli julistautunut pasifistiksi ja hänen isällään oli yhteyksiä muun muassa Työväen Urheiluliittoon, eikä tie Aamulehteenkään meinannut aueta hänelle samasta syystä. Ja osalla ura toimittajana näyttää rakentuneen sen pohjalta, millainen henkilön nuoruuden aatetausta oli ollut. Toki meihin toimittajiin on yleisellä tasolla lyöty helposti vihervasemmistolaista leimaa, kun toimittajilla on taipumusta olla vähän edistyksellisiä ja etenkin lehdet ovat taustoiltaan olleet aika konservatiivisia. Ja siitä huolimatta, että politiikkaan lähteneistä toimittajista moni kuten entinen työkaverini Petri Sarvamaa on mennyt kokoomuksen riveihin. Mutta minulla ei siis ole ollut kytköksiä mihinkään. Esimerkiksi jokaisen työurani aikaisen pääministerin kanssa on ollut sekä kuherruskausi että tilanteita, joissa on ollut selkeää vastakkainasettelua”, Matti kertoo.
”Nuoruuden uravalinta osoittautui kaikkineen onnistuneeksi, sillä saatoin lähteä 99 prosentissa aamuista iloisella mielessä töihin. Työvuosissani korona-aika oli erittäin poikkeuksellinen jakso. Silloinhan politiikka poistui näkyviltä ja tehtiin vain pragmaattisia päätöksiä. Minulla oli onni saada mennä töihin, mutta sielläkin me olimme eri tiloissa ja esimerkiksi grafiikat tehtiin etänä, ettei kukaan sairastuisi. En siis osaa ajatella, mitä esimerkiksi etäopetus ja täysi sosiaalisten kontaktien puute vaikutti ihmisiin ja etenkin silloisiin lapsiin ja nuoriin. Lisäksi esimerkiksi kauppaan ei uskaltanut mennä ilman maskia, joista muuten sanottiin ensin maskeista ollessa pulaa, että niistä ei ole hyötyä, ja joista tuli sitten pakollisia, kun maskeja oli riittävästi. Ja tämän päälle vielä Uudenmaan sulku. Tämä kaikki toivon mukaan joskus perataan tutkimuksella.”

Fellow Scouser: Matti Rönkä - Joukkueen ankkuripelaaja

Kannessa Matti Rönkä

Tämän vuosituhannen alussa Matti alkoi miettiä, että olisi kiva saada aikaan kirja, jonka kannessa lukisi kirjoittajan paikalla Matti Rönkä. Työ, jossa oli pitkien työpäivien vastineeksi pitkiä vapaita, antoi kirjoittamiselle mahdollisuuden, ja haave toteutui.
”Työ uutistoimituksessa on hyvin suunniteltua. Ensin aamulla katsotaan asiat, joita päivän aikana käsitellään ja mietitään niihin lähestymiskulmat – tosin samalla säilyttäen valmius reagoida tarpeen tulleen uusiin asioihin. Normaalia pitempien työpäivien vastapainoksi on useampia vapaapäiviä kuin tavallisesti. Se tarkoitti myös sitä, että saattoi hoitaa nopeasti omia asioita silloin, kun muut olivat pääosin töissä. Tyypilliseksi kirjailijatyöpäiväksi muotoutui sellainen, että aamusta käyn asioilla tai teen kotihommia tai jotakin muuta, ja kirjoittamisen aika on sitten iltapäivällä ja illalla. Pyrin kirjoittamaan aina mahdollisimman valmista tekstiä, mutta toki käytän sitä kirjoittamisaikaa myös jo tehdyn tekstin läpikäyntiin, kun esimerkiksi tulee mieleen, että jokin asia sopisi tiettyyn yhteyteen. Käytännössä kirjoittamistahtini on sellainen, että päivässä voi synty yksi liuska valmista tekstiä ja pohjat seuraavalle liuskalle, ja että yhden kirjan tekemiseen menee – nyt eläkeläisenäkin – noin kaksi vuotta.”
”Minulle kirjoittamistyö perustuu suunnitelmaan. Keksin ensin kirjan idean ja teen sisältörungon, minkä jälkeen alan tuottaa tekstiä. Itse teksti syntyy mietiskelemällä – osin alitajuisesti – ja tarkkailemalla ympäristöä. Esimerkiksi ollessani Vienan Karjalassa Kemin lähellä näin nurmettuneita kumpuja ja ihmettelin, mitä nuo ovat. Kun kuulin, että siinä oli hylätty lentotukikohta, tieto jalostui kirjassani hyödynnettäväksi teksti-ideaksi. Kun istun koneen ääreen, sormet ikään kuin tulostavat tekstiksi ne sanat, jotka pää on tallentanut valmiiksi välimuistiin”, Matti kuvaa työtapaansa.
Ensimmäisen vuonna 2002 ilmestyneen kirjansa Tappajan näköinen mies Matti teki amerikkalaistyyliseksi dekkariksi, jonka päähenkilö oli inkerinsuomalainen paluumuuttaja ja yksityisetsivä Viktor Kärppä. Hän yrittää selvitä Neuvostoliitossa sotilas- ja valmennuskoulutuksen saaneena uudessa kotimaassaan niillä eväillä, jotka olivat mahdollisia. Aineksia kirjaidean syntyyn Matti sai historiantuntemuksestaan, kiinnostuksesta punaloikkarien kohtalosta, jääkiekon punakoneromantiikasta, idän pelosta, naapuriensa Sortavalaan jääneiden sukulaisten elämäntarinasta, johon liittyi Petrogradin eli Pietarin punaupseerikoulutus punaloikkareille ja Stalinin vainot, sekä Outokummusta aikoinaan Leningradiin tehdystä luokkaretkestä ja myöhempien Venäjän-matkojen havainnoista.
”Esimerkiksi käynti Leningradissa antoi hyvää mielikuvaa siitä, millaista elämä neuvostoparatiisissa oikeasti oli, samoin kuin naapureilta kuullut tiedot sukulaiskohtaloista. Kun Neuvostoliitto alkoi rakoilla ja muun muassa eri vähemmistöt nousivat puolustamaan asemaansa, luterilaiset inkeriläiset olivat yksi päätään esille nostanut ryhmä, joiden Mauno Koivisto television lähetyksessä yllättäen kertoi olevan hänen mielestään suomalaisia, joille pitää antaa oikeus tulla Suomeen paluumuuttajina. Miksi näin tapahtui ja vain luterilaisia inkeriläisiä eikä myös ortodokseja karjalaisia koskien on yhä epäselvää, mutta Kristiina Häikiön asiasta tekemä väitöskirja arvioi syynä olleen haluttomuus tukea kansanosan autonomiapyrkimyksiä, mitä olisi pidetty Neuvostoliiton sisäisiin asioihin puuttumisena. No joka tapauksessa tämä on se historiallinen hetki, johon Viktor Kärpän muutto Suomeen liittyy.”
”Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin vielä kuvittelimme, että Venäjästä tulisi länsimaa. Toki omalla autolla liikkuessa rajamuodollisuudet olivat suoranaista vittuilua vanhaan neuvostotyyliin, mutta jos meni junalla Pietariin tai Moskovaan, olo oli kuin olisi mennyt mihin tahansa läntiseen metropoliin. Tästä kaikesta on saanut hyvää pohja-aineistoa kirjoihinkin.”
”Aluksi ajattelin tehdä vain yhden kirjan, mutta kun se sai hyvän vastaanoton, jatkoin. Kirjojen myötä Viktor Kärppä on kasvanut kahdeksassa osassa naimattomasta nuorukaisesta rakennusalalla operoivaksi 50-vuotiaaksi perheelliseksi mieheksi. Sitä olen miettinyt, että tämä Ukrainan sodan synnyttämä uusi aika voisi olla otollinen vielä yhdelle Viktor Kärppä -kirjalle ja toki muutenkin Venäjän muutoksen tarkastelulle. Katsoin Areenasta dokumentin Sirppi ja kitara maan alta glastnostin myötä esille nousseiden rockbändien tapaamisesta Mihail Gorbatšovin ajan lopulta. Siinä oli mukana esimerkiksi Nautilus Pompilius, jonka johtajan pääsy Suomeen estettiin puolitoista vuotta sitten Putinin vankkumattomana kannattajana. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä sai hänet kääntämään ajattelunsa täysin päälaelleen, ja mitä sen tapaamisen bändien jäsenille muuten on tapahtunut. Viktor Kärpänkin vanhoissa
tuttavuuksissa on varmaan monta tarinaa, osa on etsimässä keinoja saada varoja ja ehkä itsensäkin piiloon länteen, ja osa sotatoimissa Itä-Ukrainassa joko Venäjän tai Ukrainan joukoissa”, Matti miettii.
”Mutta nyt työn alla on kuitenkin iskelmä-Suomi teemalla kirjoitettu romaani, joka ilmestyy lähiaikoina. Samoin esimerkiksi edellinen romaanini Surutalo edustaa muuta kaunokirjallisuutta kuin jännitystä.”
Viktor Kärppä -kirjojen suosiosta kertoo, että niitä on käännetty usealle kielelle, ja että niistä on tehty myös tv-sarja. Yksi leimallinen piirre kirjoissa on, että ne eivät mässäile väkivallalla. Röngälle ihmeteltiinkin Saksassa, miten voi olla dekkari, jossa ei ole yhtään murhaa. Siihen Matti muistuttaa, että esimerkiksi kehutussa Sopranos-sarjassa saattoi mennä monta jaksoa vain käsitellessä mafiaperheen ihmissuhteita.
”Tv-sarjassa liki kaikki kirjani henkilöt olivat mukana ja sarja elää hyvin kirjoissani olevassa hengessä. Katsoin sitä siksi mielelläni”, Matti myhäilee tyytyväisenä.
”Kirjoittaminen jatkuu nyt eläkeläisenä entiseen malliin ja tahtiin. Liikunta eli esimerkiksi hiihto ja lentopallo, sekä ’riehuminen’ omalla metsäpalstalla Mikkelin lähellä ja sieltä saatavan polttopuun teko ja pilkkominen Tapanilan talon takan ja saunan lämmittämiseen tuovat esimerkiksi muuta sisältöä päiviin. Ensimmäiset metsätyökeikat, joita talvella jo kovasti odotan ja joita teen luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen ja siksi esimerkiksi haavat säilyttäen, alkavat, kun lumet sulavat keväällä. Minulla on Sulkavalla myös pieni norppamökki, jossa en kuitenkaan vietä kuin korkeintaan pari yötä kerrallaan. Usein ajan metsäpalstalle aamulla ja teen siellä päivän töitä ja jatkan sitten Sulkavan mökille yöksi. Ja toki käyn silloin tällöin
Outokummussakin, jossa vanha kotitalomme on nykyisin veljeni kakkosasuntona,” Matti kuvaa eläkepäiviään, joihin julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan kuuluu myös lauluharrastus.

Haussa hyviä ihmisiä

Kun tapasimme Matin kanssa, olimme ehtineet jo jonkin aikaa sulatella Jürgen Kloppin eroilmoitusta ja tietoa, että ensi kaudella joukkuetta johtaa joku muu.
”Hyvä kaverini Olli Kuoksa, joka valmentaa miesten lentopallon Mestaruusliigassa Hurrikaani Loimaata, kertoi valitsevansa joukkueeseensa pelaajia, jotka ovat hyviä ihmisiä. Minusta tuntuu, että Klopp hakee myös joukkueisiinsa hyviä ihmisiä sen lisäksi, että hän kasvattaa nuoria astumaan yhä isompiin saappaisiin. Sitä en ole ajatellut, kuka Kloppin seuraaja olisi, sen näemme aikanaan. Luulen, että tämä vaihdos voi hyvin merkitä meille parin vuoden hieman hiljaisempaa jaksoa taistelussa ylimmistä sijoituksista. Siihen kuluu helposti hieman aikaa, että uusi manageri saa ajetuksi oman pelitapansa sisään ja rakennettua joukkueen tukemaan sitä pelifilosofiaa.”
”Jalkapalloon liittyy paljon asioita, joita maallikon on vaikea ymmärtää, kuten esimerkiksi dokumentti Sunderland ’Til I Die hyvin kertoo. Siitä näkee hyvin, että kun asiat lähtevät menemään pieleen, isokin firma on vaikeuksissa. Toki siitä näkee senkin, että vaikka ihmiset ovat seurassa töissä, he ovat siellä samalla tavallaan kuin harrastajina ja elävät sitä työtään ikään kuin joukkueen kannattajina.”
”Kloppin lähdön suhteen on hyvä muistaa, että manageri tekee aina sopimuksen allekirjoittaessaan myös diilin pestin loppumisesta. On poikkeuksellista nykyään, että manageri voi jatkaa näin pitkään kuin hän on meillä ollut. Klopp on tehnyt tosi hienoa työtä ja on ollut hienoa nähdä esimerkiksi se, miten nuoret pelaajamme ovat hänen isällisessä otteessaan kasvaneet.”
”Hänen aikaisista pelaajistaan Bobby Firmino oli yksi mieluisimmista minulle. Toki koko kolmikko eli Firmino, Sadio Mané ja Mo Salah oli tosi hieno ja hienosti yhteen pelaava ryhmä, jota ei voi kuin ihailla. Samalla on joutunut miettimään, miksi kaikilla peli ei ainakaan aina toimi. Ibrahima Konaté on esimerkiksi mielestäni tosi hyvä pelaaja, mutta ura Liverpoolissa on ollut hänelle aika vaikeaa aikaa. Kloppin ajalta nostaisin esille myös managerien unelmapelaajat, jotka voi sijoittaa miltei mille pelipaikalle tahansa, Joe Gomez ja James Milner.”
”On mielenkiintoista nähdä, mitä Klopp tekee jatkossa. Pitääkö hän oikeasti vähän huilia ja siirtyy sitten Saksan maajoukkuevalmentajaksi vai mitä”, Matti pohtii pitkän juttuhetkemme lopuksi.

Fellow Scouser: Matti Rönkä - Joukkueen ankkuripelaaja

Matin lyhyet nopeat

All-time suosikkipelaajasi Liverpoolissa?
– Sami Hyypiä..

Miksi juuri hän?
– Suomalainen, fiksu, tunnen taustat.

Entä suosikkisi nykyjoukkueessamme?
– Mo Salah..

Mikä nostaa hänet suosikiksesi?
– Mies on kuin konsolipelin Mario-putkimies, mutta yllättävän fyysinen – ja pomppii poikamaisesti, kun jokin menee pieleen. Vaikuttaa kyllä sympaattiselta myös ihmisenä.

Kenet haluaisit ehdottomasti joukkueeseemme?
– Nuoren, fyysisen ja teknisen topparin. Virgilin rinnalle ja seuraajaksi. Erikoista kyllä todella hyvätkään pelaajat eivät ole siinä oikein luontevasti onnistuneet.

Entä mille pelipaikoille haluaisit vahvistuksia (tärkeysjärjestyksessä)?
– Ehkä kärkeen joku kliininen viimeistelijä – myös Salahin seuraajuutta ajatellen. Ja tuo toppari! Keskikentällä tapahtunee vaihtumista.

Miten Jûrgen Klopp on onnistunut asteikolla 1-10 ?
– 9.

Onko joku vastustajistamme sinulle erityinen inhokki tai erityisen rakas?
– Tietenkin ManU ja ManCity ovat luontevia suosikkivastustajia. Ihan maantieteen takia.

Entä onko jonkun vastustajan pelaaja jäänyt erityisesti mieleen?
– Ex-pool-peluri – ja monessa muussa luottomiehenä häärinyt – James Milner viehättää vanhaa valmentajaa.

Hyvässä vai pahassa ja miksi?
– Fysiikka kesti vuodesta toiseen – valmentajalle luottoratsu.

Seuraatko reserviemme tai juniorijoukkueidemme otteita?
– En.

Joku pelaaja niissä, josta odotat meille tähteä?
– Klopp on nostanut jo monta nuorta edustusryhmään.

Ensimmäinen käyntisi Anfieldilla, peli ja tulos?
– Pool-Cardiff 4-1 .

Montako kertaa yhteensä, koska viimeksi, peli ja tulos?
– Vain tämä Anfieldillä!

Laulatko Anfieldilla aina mukana? Montako kannatuslaulua osaat?
– Koetan hymistä You Never… mukana. Mutta sehän on kamalan hankala biisi…

Oletko käynyt stadionkierroksella?
– En.

Arvosana kierrokselle asteikolla 1–10?
– 9.

Liverpool kaupunkina kolmella sanalla kuvattuna?
– Meri, Irlanti, mahtirakennukset.

Harrastatko Liverpoolissa oluthifistelyä, meneekö mikä vain vai eikö olut maistu?
– Olen enemmän viini- ja viskimiehiä.

Jokin erityinen lempijuoma siellä?
– Johnny Walker sielläkin. Punainen.

Arvioi brittiläinen keittiö max kolmella sanalla.
– Parempi mennä intialaiseen.

Liverpool FC elämässäsi asteikolla 1–10?
–8.

Aktiivisuutesi Liverpool-kannattajana asteikolla 1–10?
– 7.

Selitä itsellesi antamasi arvosana kolmella sanalla.
– Katson kaikki pelit.

OLSC Finland

Norwegian Wood

Tapahtumat

OLSC FINLAND TUOTTEET

Norwegian Wood -lehdet

Haku